Hokkaidonkoira

Hokkaidonkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Japani
Määrä	Suomessa rekisteröity 27
Rodun syntyaika	n. 3 000 vuotta sitten
Alkuperäinen käyttö	yleiskäyttöinen työkoira, karhun ja peuran metsästys
Nykyinen käyttö	seurakoira, Japanissa myös metsästyskoira, vahtikoira
Elinikä	12–15 vuotta
FCI-luokitus	ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat; alaryhmä 5 Aasialaiset pystykorvat ja sukulaisrodut; #261
Ulkonäkö
Paino	15–20 kg
Säkäkorkeus	45–52 cm
Väritys	valkoinen, punainen, musta, musta merkein (black and tan), raidallinen (brindle) ja seesami
	Infobox OK

Hokkaidonkoira (jap. 北海道犬, Hokkaidō-inu), toisinaan myös ainu, aiemmin pelkkä hokkaido, on melko harvinainen japanilainen koirarotu, yksi maan kuudesta alkuperäisestä pystykorvarodusta. Nimensä se on saanut kotiseudultaan Hokkaidon saarelta. Hokkaido on japanilaisista roduista puhtain, vaikkakin siihenkin on sekoittunut muita rotuja.

Ulkonäkö

Rotu on keskikokoinen ja voimakas, ja sillä on pienet, kolmionmuotoiset ja pystyt korvat. Urokset ovat 48,5–51,5 cm korkeita ja nartut 45,5–48,5 cm korkeita. Painoa on n. 15–20 kg. Pienet silmät ovat hiukan vinot, tummanruskeat ja kolmionmuotoiset. Kielessä voi olla mustansinertäviä läikkiä - koiramaailmassa harvinainen ominaisuus, jonka arvellaan periytyneen kahden muun saman piirteen omaavan rodun, chow chow'n ja shar pei'n kantarodulta tang-koiralta.

Pää
Mustalaikukas kieli

Hokkaidolla on keskipitkä, kaksinkertainen turkki, karkea päällyskarva ja pehmeä alusvilla, mistä johtuen rotu on hyvin säänkestävä. Värejä ovat punainen, valkoinen, musta, raidallinen (brindle), seesami, sekä musta vaalein merkein (black and tan). Koira kantaa häntäänsä selän päällä sirpin muodossa tai kippuralla.

Punainen
Valkoinen

Luonne ja käyttäytyminen

Rotu on tunnettu uskollisuudestaan ja rohkeudestaan. Se on luonteeltaan hyvin valpas ja epäluuloinen, mikä tekee rodusta hyvän vahtikoiran. Hokkaidoa on käytetty erityisesti peuran ja karhun metsästyksessä. Rodulla on hyvä suuntavaisto ja voimakas riistavietti. Seurakoirana hokkaido on älykäs ja ystävällinen sekä hyvin energinen, vilkas ja nopea. Se kuitenkin saattaa olla vieraita kohtaan epäluuloinen tai välinpitämätön. Hokkaido kiintyy voimakkaasti isäntäänsä: koira saattaa tervehtiä isäntäänsä susimaisella ulvonnalla, joka kertoo koiran olevan iloinen. Muuten hokkaido ei pidä turhaa meteliä. Hokkaido voi olla erittäin vieraskoira-aggressiivinen, erityisesti samaa sukupuolta kohtaan.

Hokkaidon omistajalla on hyvä olla aiempaa kokemusta koirista rodun suuren itsepäisyyden takia. Hokkaidot oppivat nopeasti, mutta ne kyllästyvät helposti jatkuviin toistoihin ja tekevät töitä niin kauan kuin itse tuntevat hyötyvänsä siitä. Ne eivät ole erityisen miellyttämisenhaluisia.

Alkuperä

Toisen nimensä, "ainu", rotu on saanut ainuilta, Japanin pohjoisosissa elävältä alkuperäiskansalta. Ainut asuttivat ensimmäisenä Japania, kunnes yamatot (japanilaiset) siirsivät heidät syrjään Japanin pohjoisosiin. Ainuilla oli koiria, jotka osasivat pyydystää kudulle nousseita lohia ja joita ainut käyttivät karhunmetsästyksessä. Koiria kunnioitettiin kuin ihmisiä, ja ne haudattiinkin kuin ihmiset. Rotua kunnioitettiin nimenomaan sen tarkan arviointikyvyn sekä valtavan sisukkuuden takia. Hokkaido-rodun arvellaan polveutuvan nimenomaan ainujen koirista, joskin tarkka alkuperä on tuntematon. Rotu ei ole juurikaan muuttunut, vaikka sen historian juuret ulottuvat tuhansien vuosien taakse, ja se onkin seitsemästä japanilaisesta alkuperäisrodusta vanhin ja alkukantaisin. Japanilaiset ovat kuitenkin aina kutsuneet koiraa hokkaidoksi, ja nimi virallistettiin Japanissa vuonna 1937.

Hokkaido Suomessa

Suomeen tuotiin ensimmäinen hokkaido, punainen narttu Ursa Hakugetsu, vuoden 2009 lopussa Puolasta Hakugetsu-kennelistä.^[3] Ensimmäinen suomalainen pentue syntyi vuonna 2011^[4]. Hokkaidonkoira on neljästä shika inu -rodusta Suomessa kaikkein harvinaisin.