Islanninlammaskoira

koirarotu

Islanninlammaskoira (isl. íslenskur fjárhundur) on vanha koirarotu, joka on viikinkien aikoinaan saarelle tuomista pohjoismaisista kantapystykorvista karaistunut ja valikoitunut Islannin oloihin. Tieteelliseksi nimeksi on aikoinaan esitetty Canis islandicus[2].

Islanninlammaskoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Islanti
Määrä Suomessa rekisteröity 1 465[1]
Rodun syntyaika 800-luku
Alkuperäinen käyttö vahti- ja paimenkoira
Nykyinen käyttö seurakoira, vahti- ja paimenkoira
Elinikä noin 12–15 vuotta
Muita nimityksiä islantilainen, islikka, islis, íslenskur fjárhundur, Icelandic Sheepdog, chien de berger islandais, Islandhund, perro de pastor islandés, islandi lambakoer
FCI-luokitus ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
alaryhmä 3 Pohjoiset vahti- ja paimenkoirat
#289
Ulkonäkö
Paino 9–14 kg
Säkäkorkeus urokset 42–48 cm ja nartut 38–44 cm
Väritys kaikki värit sallittuja, päävärin tulee kuitenkin olla aina hallitseva. Hallitsevan värin lisäksi valkoista.

Alkuperä muokkaa

Viikingit purjehtivat koirineen Islantiin 800-luvulla. Viikinkien pohjoismaisista pystykorvista tuli eristäytyneellä saarella kehittyneen rodun perusta. Islanninlammaskoirista muokkautui aikojen saatossa sopiva Islannin ankariin oloihin ja koiralta vaadittuihin tehtäviin. Islanninlammaskoiraa on käytetty alkuajoista lähtien paimennuksessa sekä ilmoittavana vahtikoirana. Rodun edustajat ovat sinnikkäitä ja kestäviä työskentelijöitä. [3][4] Koska islanninlammaskoira käyttää haukkua paimennuksessa ja ilmoittaa edelleen reviirilleen tulijat haukkumalla, rotu on melkoisen haukkuherkkä.[5] Rotu on kasvattanut suosiotaan myös seura- ja harrastekoirana. [4]

Islanninlammaskoirien ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin 1800-luvulla, mutta varsinainen ulkomuotojalostus alkoi 1960-luvulla. Tähän aikaan täysin puhdasrotuiset islanninlammaskoirat olivat harvassa, mutta Islannin syrjäisiltä seuduilta löytyi vielä muutamia puhdasrotuisia islanninlammaskoiria, joita alettiin määrätietoisesti jalostaa.[5] Virallinen rotumääritelmä on vuodelta 1987.[6]

Tilanne Suomessa ja muualla muokkaa

Islanninlammaskoiria tavataan nykyään lähinnä Pohjoismaissa, mutta myös esimerkiksi Saksassa ja Hollannissa. Pieniä kantoja on muodostunut myös Itävaltaan, Sveitsiin, Ranskaan, Portugaliin, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Suomeen ensimmäinen yksilö tuli vuonna 1989 Tanskasta ja tällä hetkellä rodun edustajia on Suomessa jo runsaat 350 yksilöä. Suomessa pentueiden keskikoko on noin 4,3 pentua/pentue. Islannissa rekisteröityjen koirien määrä on nykyään noin 1800 koiraa ja vuosittain Islannissa rekisteröidään noin 100 koiraa. Islanninlammaskoirien maailmanlaajuisen kannan suuruus on noin 5 000 koiraa. Pienen suomalaisen kannan vuoksi koirien tuonti ulkomailta on yleistä.

Ulkonäkö muokkaa

 
Pitkäkarvainen islanninlammaskoira

Islanninlammaskoirat ovat ulkonäöltään melko epäyhtenäisiä, koska eri puolilla Islantia oli hyvin erinäköisiä koiria. Turkki on säänkestävä ja helppohoitoinen. Turkin pituuksia esiintyy kaksi; lyhyt- ja pitkäkarvainen. Islanninlammaskoirilla sallitaan myös useita eri värejä, mutta vallitsevan värin lisäksi tulisi aina olla valkoista. Valkoinen ei kuitenkaan saisi olla pääväri. Islanninlammaskoirille ovat tyypillisiä myös kaksoiskannukset ainakin takajaloissa. Islanninlammaskoira on tyypillisen pohjoismaisen pystykorvan näköinen pystyine korvineen ja selän päälle kaartuvien häntineen. Kooltaan koirat ovat noin 38–48 cm (ihanne säkäkorkeus uroksilla 46 cm ja nartuilla 42 cm). Rungoltaan koirat ovat korkeuttaan pidempiä. Islanninlammaskoiran ilme on iloinen ja ystävällinen.

Luonne ja käyttäytyminen muokkaa

Islanninlammaskoirilla esiintyy hyvin erilaisia luonteita. Luonteeltaan saman rodun yksilöt voivat olla kaikkea herkästä itsepäiseen. Metsästysvietti on pieni tai olematon, mutta paimennusvietti on säilynyt hyvänä. Rodussa esiintyy melko paljon pystykorville tyypillistä haukkuherkkyyttä. Islanninlammaskoira hyväksyy yleensä laumaansa muita eläimiä ongelmitta, mutta varsinkin urokset saattavat suhtautua riitaisasti vieraaseen urokseen omalla reviirillään. Islanninlammaskoira tarvitsee myös melko paljon liikuntaa ja muita virikkeitä, koska rotu on edelleenkin käytössä myös työkoirana. Islanninlammaskoira ei myöskään sovellu pelkästään tarhakoiraksi, vaan sen pitää päästä osallistumaan myös perheensä askareisiin. Luonteensa takia islanninlammaskoiria joudutaan lopettamaan hyvin harvoin. Kotia muutama koira on joutunut vaihtamaan vilkkautensa tai yksinolo-ongelman takia. Islanninlammaskoiria on myös luonnetestattu ahkerasti, sillä vuonna 2003 voimaan tulleen säännön mukaan islanninlammaskoira tarvitsee hyväksytyn luonnetestin FIN MVA -arvon saavuttamiseksi.

Harrastukset muokkaa

Koska islanninlammaskoirat ovat säilyttäneet paimennusvaistonsa melko hyvin, voi joistain yksilöistä kouluttaa paimenen lampaille tai karjalle. Rodun edustajat ovat saavuttaneet jopa paimennuksen valioarvoja.[7] Hyvän koulutettavuutensa ansiosta islanninlammaskoiria kilpailee myös esimerkiksi tokossa, rallytokossa, agilityssä ja koiratanssissa.[8] Rodulla on myös PK-oikeudet.[9]

Terveystilanne muokkaa

Islanninlammaskoiraa voidaan pitää melko terveenä rotuna. Rotujärjestö on kuulunut PEVISAan vuodesta 2002. Jalostukseen käytettäviltä koirilta tarkastetaan lonkat ja silmät.[10] Islanninlammaskoirilla tiedetään esiintyvän lonkkavikaa sekä silmäsairauksista kaihia ja distichiasista. Muita, yleensä koiran elämää haittaamattomia poikkeavuuksia ovat kivesvika ja hammaspuutokset. [11]

Islanninlammaskoirat ovat pitkäikäisiä. Niiden voi odottaa elävän 12–15-vuotiaiksi. Myös yli 20-vuotiaita koiria on esiintynyt. Rodun keski-ikää laskee alttius onnettomuuksille, kuten auton alle jäämiselle.[11] [12]

Islanninlammaskoiran geenipohjaa on pyritty laajentamaan kartoittamalla ja suosimalla harvinaisempia sukulinjoja sekä yhä jatkuvalla rotuunotolla rodun kotimaassa Islannissa. [11] Rodun hyvä terveystilanne ja liioittelematon ulkomuoto on huomattu myös koirajalostusta koskevissa keskusteluissa. Norjassa on aloitettu roturisteytysprojekti, jossa lunnikoiran geenipohjaa ja terveyttä pyritään parantamaan risteyttämällä siihen muun muassa islanninlammaskoiraa.[13] [14] Samankaltaista projektia on harkittu Suomessa ranskanbulldogin terveydentilan parantamiseksi. Myös siinä islanninlammakoira on nostettu mahdolliseksi risteytysroduksi. [15]

Lähteet muokkaa

  • Tapio Eerola, Suomen koirarodut, Kustannus osakeyhtiö Tammi 1997
  • rotuyhdistys

Viitteet muokkaa

  1. Suomen Kennelliitto. Islanninlammaskoira. Koiranet Jalostustietojärjestelmä Haettu 15.6.2023.
  2. Hamilton Smith, Charles. The Naturalist’s Library: Vol. XIX, Mammalia: Dogs, Vol. II, s. 130. Chatto & Windus: Piccadilly.
  3. Lindholm, Åsa. Svenska Hundraser - Ett Kulturarv, s. 170. Sellin & Partner, Tukholma: 2008. ISBN 978-91-7055-366-0.
  4. a b Mujunen, Salme: Eristyneessä Islannissa kehittyi reipas paimenpystykorva. Koiramme, 4/2006. Suomen Kennelliitto.
  5. a b Islanninlammaskoira – Islanninkoirat islanninkoirat.fi. 10.6.2023. Viitattu 16.6.2023.
  6. http://www.islanninkoirat.com/Rotumaaritelma.html
  7. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä jalostus.kennelliitto.fi. Viitattu 1.2.2023.
  8. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä jalostus.kennelliitto.fi. Viitattu 1.2.2023.
  9. Virkku www.virkku.net. Viitattu 1.2.2023.
  10. Pevisa ja muut jalostusohjeet – Islanninkoirat islanninkoirat.fi. 10.6.2023. Viitattu 15.6.2023.
  11. a b c Islanninlammaskoirien terveys – Islanninkoirat islanninkoirat.fi. 10.6.2023. Viitattu 15.6.2023.
  12. Islanninlammaskoira Hankikoira.fi. Viitattu 15.6.2023.
  13. The Norwegian Lundehund Outcross Project DogWellNet. 14.5.2020. Viitattu 15.6.2023. (englanniksi)
  14. Milloin roturisteytyksistä tuli koiranjalostuksessa tabu? www.katariinamaki.fi. 28.6.2020. Viitattu 15.6.2023.
  15. Ranskanbulldoggien terveydentilan parantamiseksi suunnitellaan roturisteytyksiä – Kysymys rodun tervehdyttämisestä jakaa koirakansaa Yle Uutiset. 24.1.2021. Viitattu 15.6.2023.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta islanninlammaskoira.