Phu quocinkoira
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Phu quocinkoira (Chó Phú Quốc) on vietnamilainen koirarotu.
Phu quocinkoira | |
---|---|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | Vietnam |
Määrä |
Suomessa muutamia Vietnamissa 700 rekisteröityä[1] |
Rodun syntyaika | 1600-luku |
Alkuperäinen käyttö | metsästyskoira, vahtikoira |
Nykyinen käyttö | metsästys- ja vahtikoira |
Elinikä | yli 20 vuotta[1] |
Muita nimityksiä | Chó Phú Quốc, Phu Quoc Ridgeback Dog, Phu Quoc Dog |
FCI-luokitus |
ei FCI-rotu VKA: ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset rodut alaryhmä 7 Alkukantaiset metsästyskoirat |
Ulkonäkö | |
Paino |
uros 15-20 kg narttu 12-18 kg |
Säkäkorkeus |
uros 48-56 cm narttu 46-52 cm |
Väritys | useita, mm. keltainen, brindle, musta tai laikullinen |
Ulkonäkö
muokkaaPaikallisten asiantuntijoiden mukaan erinomaisella rodunedustajalla tulisi olla seitsemän ominaisuutta: tumma kuono[2][3], tummia pilkkuja kielessä[2][3], tumma nuolenmuotoinen ridge, tummat kynnet[2][3], kolmiomainen hännäntyvi[2][3], musta hännänkärki[2][3] ja punertava karvapeite[2]. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan Phú Quốcin saaren koirat täyttävät nämä kriteerit paremmin kuin Indokiinan mantereen yksilöt (thai ridgebackit), ja erään asiantuntijan mukaan saaren populaatio onkin puhtaampi ja laadukkaampi kuin thaimaalainen populaatio.[2] Phu quocinkoira on kookkaampi[2], tummakuonoisempi[2], syvärintaisempi[2][3] ja hieman pitkäkarvaisempi[2][3] kuin thai ridgeback, ja sillä on tätä sapelinmuotoisempi häntä[2].
Rodulla on pieni pää[3], pitkä niskalähde?, melko pitkä kuono[3] ja ohuet[3], pitkätlähde? korvat. Raajat ovat suorat ja käpälissä on "räpylät", minkä ansiosta phu quocinkoira pystyy uimaan ja juoksemaan erittäin hyvin. Phú Quốcin saaren vanhojen ihmisten mukaan koiralla oli perinteisesti neljä pääväriä: laikullinen, musta, keltainen/kerma ja raidallinen (brindle); joka tapauksessa nyt väreistä on tullut vaihtelevampia.[3] Urosten säkäkorkeus vaihtelee 48-56 cm ja paino 15-20 kg välillä; nartuilla vastaavat mitat ovat 46-52 cm ja 12-18 kg.[4]
Aidon phu quocinkoiran tärkein tuntomerkki on sen selässä kasvava harjanne, joka on muuta karvapeitettä pidempi ja tiheämpi.[3] Koiran ollessa valpas, innostunut tai jahdatessa saalista ridge nousee pystyyn[3], saaden koiran näyttämään rohkealta ja vahvaltalähde?. Siinä missä thaimaalaisella rodulla tunnetaan 8 eri ridge-variaatiota, on tällä rodulla niitä Mario Cantonin mukaan vain yksi, "nuolikuvio".[3]
Nykyisin on melko vaikeaa löytää alkuperäisiä phu quocinkoiria, koska ne ovat risteytyneet muiden rotujen kanssa.lähde?
-
keltainen
-
musta
-
Ridgevariaatiot: nuotti, miekka, satula, puolisatula
Luonne ja käyttäytyminen
muokkaaJoidenkin koira-asiantuntijoiden mukaan phu quocinkoira on monia muita koiria älykkäämpi. Se on kuuluisa metsästyskoirana ja talonvahtina, ystävyydestään ja uskollisuudestaan omistajaansa kohtaan sekä pelottomuudestaan kilpailijoitaan kohtaan.lähde? Se suhtautuu vieraisiin melko ystävällisesti. Se on hyvä uimaan ja juoksemaan ja kykenee metsästämään korkeillakin alueilla.[3]
Moni phu quocinkoirista vaeltelee itsenäisesti ja etsii itse itselleen ruokaa: ne ovat erityisesti oppineet pyydystämään rapuja rannoilta, kuin myös kaivamaan maasta pienriistaa. Niiden sanotaan kuitenkin syövän lähes mitä tahansa.[2] Rotu on thai ridgebackiä äänekkäämpi.[3]
Alkuperä
muokkaaPhu quocinkoira on kotoisin Phú Quốcin saarelta Etelä-Vietnamin Kiên Giangin maakunnasta.[2][3] Joidenkin lähteiden mukaan se olisi kehittynyt vasta 1600-luvulla.[1] Se on erittäin läheistä sukua naapurimaan thai ridgebackille, ja joidenkin asiantuntijoiden mukaan se olisi tämän kanssa identtinen rotu - toisten mielestä taas se on säilynyt puhtaampana ja lähempänä alkuperäismuotoaan, koska se elänyt kotisaarellaan eristyneempänä kuin thaimaalainen sukulaisensa. Nämä kaksi paikallismuunnosta ovatkin aikojen saatossa eriytyneet niin paljon, että niitä voi nykyisin pitää kahtena eri rotuna.[2]
Ranskalaiset luokittelivat phu quocinkoiran ensimmäistä kertaa 1800-luvulla, ja vuonna 1897 kaksi yksilöä vietiin Eurooppaan.[1] Vietnamin sodan aikana Phu Quocista tehtiin sotavankien leiri ja suuri osa paikallisista koirista syötiin. Riittävän moni kuitenkin selviytyi, jotta rotu onnistuttiin säilyttämään.[2] Mekongin deltalla sijaitseva Vuong Trung Son -niminen yritys on aloittanut järjestelmällisen jalostuksen suojellakseen phu quocinkoiraa, ja sen kantakoirina oli 44 saarelta löydettyä rodunedustajaa. Se pitää tarkkaa rekisteriä jokaisesta yksilöstä ja pyrkii estämään niiden risteytymisen muihin rotuihin. Myös herra Pham Diem Binhin johtama koulutuskeskus on omistautunut rodun suojeluun ja säilyttämiseen. Hänen mukaansa keskus on myynyt noin 50 puhdasrotuista yksilöä, joista vuoden 2004 loppuun mennessä tusinallinen oli viety Ranskaan. Tällä hetkellä keskuksessa asuu noin 500 yksilöä.[3]
Vuong Trung Son -yrityksen johtajan Le Hoang Tamin mukaan phu quocinkoira on yksi maailman kolmesta ridge-selkäisestä koirarodusta, thai ridgebackin ja afrikkalaisen rhodesiankoiran lisäksi.lähde? Jotkin asiantuntijat uskovatkin, että kaikki ridge-selkäiset rodut polveutuvat yhteisestä esi-isästä, joka on sekä Aasiassa että Afrikassa tavattu paariakoira (tai alkukantainen koira). Tätä teoriaa pidetään nykyisin täysin uskottavana - sisällyttäen myös africaniksen ja kombain rotuihin joilla olisi tämä yhteinen kantarotu tunnetumpien ridgebackien kanssa. Myös historialliset faktat tukevat teoriaa: Phu Quocista on käyty kauppaa muuhun maailmaan meriteitse, minkä seurauksena myös koiria on siirtynyt Vietnamin, Thaimaan, Intian ja jopa Etelä-Afrikan välillä.[3]
Phu quocinkoira on lisätty Larousse Dictionaryyn, ja se on myös esiintynyt kansainvälisillä koirasivustoilla ja herättänyt huomiota länsimaissa. Phú Quốcin saarella on käynyt matkailijoita etsimässä koiria ja tukemassa saaren neljää jalostusleiriä, joissa nykyisin kasvatetaan noin 600 koiraa.lähde?
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Tatarski, Michael. Chó: The Four National Breeds of Vietnamese Doggos. Saigoneer, 10. lokakuuta 2021. Haettu 26.6.2024.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 633. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 295-298. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.
- ↑ Bang Tieu Chuan Chó Phú Quốc SỐ 001/VN/04.10.2023 Do VKA Ban Hanh. Vietnamese Kennel Association. Haettu 26.6.2024.
Katso myös
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Phu quoc dog, (Arkistoitu – Internet Archive) Vietnam-culture.com (englanniksi)