Puutarhatalous
Puutarhatalous on kasvinviljelyn suuntautus. Siihen kuuluvat hedelmien,[1] marjojen, juuresten ja vihannesten viljely. Lisäksi taimistoilla voidaan kasvattaa esimerkiksi puita, pensaita, kesäkukkia tai perennoja. Kasvatusympäristöinä toimivat sekä kasvihuoneet että avomaat. Tärkeitä puutarhataloudessa huomioitavia asiota ovat ilmasto, maaperä ja valo.
Puutarhataloutta voi opiskella useissa kouluissa: ammattioppilaitoksissa puutarhuriksi ja ammattikorkeakoulussa hortonomiksi. Puutarhurin perustutkintoon kuuluvat puutarhaviljelyyn kuuluvien asioiden lisäksi kukkasidontaan, viheralueiden hoitoon, muun muassa puistojen hoitoon ja viherrakentamiseen sekä myyntityöhön liittyvät asiat.[2]
Ilmasto muokkaa
Puutarhatalouteen vaikuttaa paitsi ilmasto suuressa mittakaavassa, myös pienilmasto. Suuressa mittakaavassa Suomi on jaettu useaan eri menestymisvyöhykkeeseen, jotka ilmaisevat mitkä kasvit menestyvät missäkin. Pienilmastolla tarkoitetaan kasviston lähellä vaikuttavia ilmastollisia tekijöitä. Näitä ovat kasvupaikan korkeus, rakennusten suoja ja rinteillä ilmansuunta.
Yleisiä ilmastollisia tekijöitä ovat lämpötila ja tuuli. Maan Lämpöön vaikuttaa paljon maalaji. Tuuli kylmentää ja kuivattaa pienilmastoa.[1](s. 31-39,43)
Lämpötila muokkaa
Kasvien kasvukausi yleensä alkaa lämpötilan noustessa +5° c:n yläpuolelle ja päättyy lämpötilan laskiessa sen alapuolelle. Kun tämän lämpötilan ylittävien päivien osalta lasketaan keskilämpötila, saadaan kesän lämpösumma.
Siementen lämpökäsittely jouduttaa niiden myöhempää itämistä.
Jotkut kasvilajit ovat tottuneet lämpötilan vaihteluihin. Näille kasveille lämpötilan vaihtelut ovat tarpeen, jotta ne voisivat kehittyä taspainoisessti.[3]
Ilmastonmuutoksen vaikutus puutarhatalouteen muokkaa
Ilmastonmuutoksen arvioidaan pidentävän kasvukautta useita viikkoja seuraavien vuosikymmenten aikana. Jos näin tapahtuu, voidaan esimerkiksi omenoita kasvattaa satoja kilometrejä pohjoisemmassa kuin nykyisin. Myös juuresten ja vihannesten kasvu parantuisi. Myös koristepuutarhan kasvivalikoima lisääntyisi Suomenkin leveysasteilla. Kasvihuoneiden lämmityskustannukset vähenisivät.
Ilmastonmuutoksella voisi olla myös haitallisia vaikutuksia kasvinviljelylle. Nykyisin kasvit ovat tottuneet nykyiseen lämpötilaan. Ilmaston lämmetessä tämä kasvien tottuminen pakkaseen voisi heiketä ja kasvit saattaisivat ryhtyä valmistautumaan kevääseen aikaisemmin. Kun kuitenkin pakkaset eivät häviä kokonaan, voisi tällainen talven kestävyyden heikentyminen palelluttaa kasvien silmuja ja nuppuja. Myös suojaavan lumipeitteen vähenemisestä koituisi haittaa puutarhakasveille.[4]
Valo muokkaa
Valon tarve vaihtelee eri kasvilajeilla. Myös päivän pituuden suhteen eri kasvit ovat erilaisia. Pohjoisemmat kasvit ovat enimmäkseen pitkänpäivänkasveja, jotka ovat sopeutuneet pohjoisten alueiden kesän pitkään päivään. Etelämpää kotoisin olevat kasvit ovat enimmäkseen lyhyenpäivänkasveja, jotka menestyvät, kun valoisa aika on lyhyempi. Osa kasveista on päiväneutraaleja.[1](s. 44-45)
Yleisesti valo on olennainen tekijä yhteyttämisessä. Useimmat kasvit tarvitsevat valoa itääkseen, mutta jotkut kasvit itävät pimeässä.
Lauhkean vyöhykkeen kasvit ovat usein valojaksoisia, eli valon määrä säätelee niiden kukintaa ja menemistä lepotilaan. Näin ollen riippumatta kylvöajasta ne kukkivat ja menevät lepotilaan aina samaan aikaan vuodesta.
Kasveja on jalostettu siten, että ne hyödyntävät valoa ja energiaa paremmin.[5]
Maaperä muokkaa
Jos maaperä koostuu ennen viljelyn aloittamista enimmäkseen kivennäismaalajeista, pitää maahan yleensä lisätä jotain muuta maalajia. Eloperäiset maalajit kelpaavat yleensä sellaisenaan viljelyyn, paitsi turve.[1](s. 52-56)
Puutarhatalouden järjestöjä muokkaa
Puutarhatalouden keskusjärjerjestöjä ovat Viherympäristöliitto ry ja Puutarhaliitto ry, josta löytyy puutarha-alan asiantuntijoita.
Puutarhaliiton alaisuuteen kuuluu 17 erikoisyhdistystä sekä 44 paikallista ja muuta jäsenyhdistystä. Erikoisyhdistyksiä ovat Kauppapuutarhaliitto ry, Viherympäristöliitto ry, Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto ry ja Interflora ry.[6]
Viherympäristöliiton jäsenliittoja ovat:
- Järvi-Suomen Vihertietokeskus
- Kaupunkipuutarhureiden Seura ry
- METO – Metsäalan Asiantuntijat ry
- Puutarharakentajat ry
- Puutarhataiteen Seura ry
- Seurakuntapuutarhurit ry - SRKP
- Suomen Maisema-arkkitehtiliitto ry - MARK
- Suomen Puunhoidon Yhdistys ry
- Taimistoviljelijät ry - TVY
- Viheraluerakentajat ry - VAR
- Viheraluesuunnittelu ry - VSU
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Ylätalo, Marja et al.: Kotipuutarhurin pikkujättiläinen. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-13471-6.
- ↑ Puutarhuri, Puutarhatalouden perustutkinto Hyria. Viitattu 9.9.2014. [vanhentunut linkki]
- ↑ Paavo Kallio, Arne Rousi: ”Lämpösumma, lämpötila ja kasvien kehitys”, Kasvien maailma, Otavan suuri kasvitietosanakirja, osa 3, s. 1202-1205. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05799-5.
- ↑ Omenaa Jyväskylästä, päärynää Turusta-ilmastonmuutos ja puutarhatalousArkistoitu kopio Ilmasto-opas. Arkistoitu 11.9.2014. Viitattu 11.9.2014.
- ↑ Paavo Kallio, Arne Rousi: ”Valo ja kasvien kehittyminen”, Kasvien maailma, Otavan suuri kasvitietosanakirja, osa 5, s. 2024-2025. Helsinki: Otava, 1981. ISBN 951-1-06363-4.
- ↑ Puutarhaliitto Kotipuutarha. 2014. NHN julkaisujärjestelmät. Viitattu 9.9.2014.
