Avaa päävalikko

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (elokuva)

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (Populärmusik från Vittula) on vuonna 2004 valmistunut ruotsalais-suomalainen elokuva, joka perustuu Mikael Niemen samannimiseen kirjaan.

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
Populärmusik från Vittula
Populaarimusiikkia-suomi-dvd.PNG
Ohjaaja Reza Bagher
Käsikirjoittaja Mikael Niemi
Reza Bagher
Erik Norberg
Tuottaja Joachim Stridsberg
Markus Selin
Säveltäjä Halfdan E
Kuvaaja Robert Nordström
Pääosat Niklas Ulfvarsson
Max Endefors
Andreas af Enehielm
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ruotsin lippu Ruotsi, Suomen lippu Suomi
Tuotantoyhtiö Happy End Filmproductions
Svensk Filmindustri
Solar Films
Ensi-ilta Suomen lippu 8. lokakuuta 2004
Kesto 105 min
Alkuperäiskieli ruotsi, suomi, meänkieli, saksa, esperanton kieli
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sisällysluettelo

JuoniMuokkaa

Kaksi poikaa varttuu Ruotsin puoleisessa Tornionjokilaaksossa, Pajalan kunnassa 1960-luvulla. Matin koti on rauhallinen, mutta Niila kärsii lestadiolaisen isänsä ahdasmielisyydestä ja jatkuvasta ruumiillisesta kurituksesta. The Beatlesin ”Rock and Roll Musicin” innoittamana pojat perustavat yhtyeen, mutta keikkoja ei juuri ole ja tytötkin alkavat kiinnostaa musiikkia enemmän.[1]

RooleissaMuokkaa

 Niklas Ulfvarsson  … Matti 7-vuotiaana  
 Max Endefors  … Matti 15-vuotiaana  
 Tommy Vallikari  … Niila 7-vuotiaana  
 Andreas af Enehielm  … Niila 15-vuotiaana  
 Lasse Beischer  … Matti 40-vuotiaana  
 Björn Kjellman  … Greger  
 Sten Ljunggren  … isoisä  
 Göran Forsmark  … Birger  
 Lennart Jähkel  … Einari  
 Jarmo Mäkinen  … Isak, Niilan isä  
 Kati Outinen  … Päivi, Niilan äiti  
 Tarja-Tuulikki Tarsala  … Niilan isoäiti  
 Eero Milonoff  … Niilan veli Johan  
 Ville Kivelä  … Erkki  
 Gustav Wiklund  … Ryssi-Jussi  
 Kirsti Valve  … Lilith  
 Jussi Lampi  … vahtimestari  
 Ona Kamu  … morsian  
 Tuula Nyman  … morsiamen äiti  
 Maria Möller  … Finskan  
 Panu Vauhkonen  … Ismo  
 Jari Hietanen  … Kauko  
 Peter Franzén  … kertojan ääni  

ArvioitaMuokkaa

Turun Sanomien Tapani Maskulan mielestä iranilaissyntyisen Bagherin ohjaustyö tekee hyvää ajankuvaa sortumatta nostalgiaan, vähän Rauni Mollbergin tyyliä muistuttavasti. Tarinankuljettajana Bagher ei hänestä onnistu yhtä hyvin, mitä osoittaa huonosti harkittu kertojaäänen käyttö ja elokuvan episodimainen rakenne. Matin ja Niilan persoonallisuuksien vertailun Maskula sanoi käyvän merkillisen pinnalliseksi kun pojat varttuvat teineiksi, ja monet herkullisesti tulkitut sivuroolit varastavat huomiota vaisuilta päähenkilöiltä.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Maskula, Tapani: Pajalan poikien raitti Turun Sanomat. 9.10.2004. Viitattu 16.4.2019.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.