Pieksämäen keskustaajama

Pieksämäen keskustaajama on Pieksämäen kaupungin keskustaajama Etelä-Savon luoteisosassa.[2][3] Keskustaajama sijaitsee Pieksänjärven etelärannalla. 1800-luvun lopulta lähtien Savon rata ja sittemmin risteysasemana toimiminen, kun ratayhteydet Jyväskylään sekä Savonlinnan kautta Parikkalaan rakennettiin, on ollut keskeinen tekijä Pieksämäen keskustaajaman kehityksessä.[2][4][5]

Pieksämäen keskustaajama

Pieksämäen keskustaajama

Koordinaatit: 62.30006°N, 27.15618°E

Valtio Suomi
Maakunta Etelä-Savo
Kunta Pieksämäki
Hallinto
 – Asutustyyppi keskustaajama
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 19,12 km2 km²
Väkiluku (2019) 12 895
 – Väestötiheys 674,4 as./km²
Tilastotiedot koskevat taajamaa ja niiden lähteenä on Tilastokeskus. Väkiluku ja maapinta-ala ovat ajankohdan 31.12.2019 mukaiset.[1]











Tilastokeskuksen taajama-aluerajauksen mukaan vuoden 2019 lopussa Pieksämäen keskustaajaman pinta-ala oli 19,12 neliökilometriä ja väkiluku oli 12 895.[1] Tilastollinen taajamarajaus voi poiketa virallisesta kunnanosien rajauksesta.

Paikannimi on esiintynyt kirjallisissa lähteissä muodossa: Peexämä Byy (1561), Piexeme (1575), Piexemäki (1650), Pexmäki (1690). Pieksämäelle perustettiin Mikkelin (Vesulahden) ja Juvan kylien osista vuonna 1575 uusi kirkkopitäjä.[2] Alksi kirkko sijaitsi Haukivuorella ja pitäjää kutsuttiin myös nimellä Haukivuori. Kirkko kuitenkin siirrettiin (1575),[6][2] ja vuoteen 1577 mennessä seurakunnan keskuspaikka vakiintui Pieksänjärven luo. Seurakunnan nimeksi tuli Pieksämä. Kirkko rakennettiin Pieksänharjulle.[2] 1600-luvulla kirkonkylässä oli kuitenkin vain kahdeksan taloa, käräjien pitopaikka, ja kestikievari. Monet taloista päätyivät vuosien saatossa säätyläisille.[6]

Kirkonkylällä oli vaihtelevia Pieksemä- tai Pieksämä-, joskus Pieksäjä-alkuisia nimiä (kuten Peexajan rannan kangas, 1561). 1600-luvulla paikannimi alkoi asiakirjoissa muuttua Pieksämäeksi, sijaitsihan kirkko mäellä. Paikkakunnalle nimen antaneen Pieksänjärven alkuperäinen nimi on luultavasti ollut Pieksemäjärvi tai Pieksämäjärvi. Järven nimen oletettu kuvanneen, kuinka laineet lyövät eli pieksevät suuriselkäisen järven rannoille. Kansan käytössä paikannimitykset Pieksäme, Pieksämellä, Pieksämällä, tai Pieksämmäällä olivat vielä 1800-luvun lopulla.[2]

Pieksämäen Vanha kirkko (1753) ja kellotapuli (1746) rakennettiin August Sorsan johdolla.

1700-luvun puolivälissä kirkonkylään johti kolme tietä: yksi Mikkeliin, toinen Suonenjoelle ja kolmas Kangasniemelle. 1860-luvulta lähtein Pieksämäen elinkeinotoiminta keskittyi kirkonkylään. Valtiopäivämies Aapeli (Abel) Häyrisen omistaman Tienristin tilan tienoot kirkon läheisyydessä kohosivat kaupalliseksi keskukseksi. Kirkonkylään avattiin vuosina 1861-1865 neljä kauppaa. Väkiluku kohosi 1870-luvulla jo noin 700:an. Vuonna 1872 käynnistyi kansakoulu.[6]

Savon radan avaaminen 1889 muutti Pieksämäen kehitystä. Rata ei kulkenut kirkonkylän kautta, sillä se vedettiin suoremmin Pieksäjärven itäpuolitse. Asema kasvoi aluksi hitaasti, mutta 1800-luvun loppuun mennessä se oli jo Suomen neljänkymmenen suurimman aseman joukossa. Aseman tuntumaan kasvoi uusi asutusalue. Poikkirata Savonlinnasta avattiin vuonna 1914 ja Jyväskylästä 1918. Rautatieaseman seutu muodosti kilpailijan vanhalle Tienristin kaupalliselle keskittymälle. Aseman läheinen, mutta kirkonkylän puolella sijaitseva asemankylä, muun muassa nykyisen Keskuskadun itäinen pää, oli uusien asuntojen ja kauppaliikkeiden rakennuspaikka. Maaperä aseman ja kirkonkylän välillä oli soista, mutta vähitellen Tienristin ja aseman väli kasvoi yhteen rakennuksia. Soisen perustan vältteleminen aiheutti kuitenkin jäsentymättömän rakentamisen ja esiin nousi ajatus taajaväkisen yhdyskunnan rakentamisesta. Vuonna 1924 päästiinkin yhteisymmärrykseen kauppalan perustamisesta.[6]

Pieksämäen kunnasta erotettiin vuonna 1930 kauppala, jolle annettiin nimeksi Pieksämä. Tätä nimeä eivät pieksämäkeläiset yleisemmin hyväksyneet. Sekaannusta aiheutti, että esimerkiksi rautatieaseman nimenä säilyi yhä Pieksämäki. Pieksämäen kunnan jäljelle jääneelle osalle annettiin nimeksi Pieksämäen maalaiskunta. Kauppalan nimeksi vaihdettiinkin Pieksämäki vuonna 1948.[6][2]

Kauppalalle vahvistettiin Otto-iivari Meurmanin laatima asemakaava vuonna 1937. Soisen maaperän vuoksi sitä ei voitu sellaisenaan toteuttaa, sillä pohjaveden pinta oli niin korkealla, ettei perustuksia ja kellareita voitu haitatta rakentaa. Kauppala ryhtyikin puuhaamaan Pieksäjärven vedenpinnan laskemista, joka toteutettiin vuoden 1953 loppuun mennessä.[6]

Kauppalan väestö kasvoi vauhdilla. Vuonna 1930 asukkaita oli 1 600. Kun jatkosodan jälkeen kauppalaan sijoitettiin yli 1 500 siirtolaista, heistä useimmat jäivät asumaan paikkakunnalle pysyvästi. Vuonna 1950 asukasluku oli kohonnut jo 7 900:aan, vuonna 1960 ylittyi 10 000 asukkaan raja. Kaupungin aseman kauppala sai vuonna 1962.[6]

Pieksämäen maalaiskunta yhdistyi vuonna 2004 Jäppilän ja Virtasalmen kuntien kanssa lyhyaikaiseksi Pieksänmaan kunnaksi. Tämä yhtyi jo vuonna 2007 kaupungin kanssa muodostaen aiempaa laajemman Pieksämäen kaupungin.[2] Pieksämäen keskustaajama sisältää osia myös aiemmasta Pieksämäen maalaiskunnasta, sillä maalaiskunnan entinen keskusta Naarajärvi muodostaa nykyisin käytännössä Pieksämäen keskustaajaman läntisen osan.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2019 (valitaan väkiluku 31.12. (2019) ja taajamaksi Pieksämäen tk.) Tilastokeskuksen PxWeb-tietokannat. Tilastokeskus. Viitattu 7.8.2021.
  2. a b c d e f g h Sirkka Paikkala (SP): Pieksämäki (s. 332) Suomalainen paikannimikirja. Kotimaisten kielten keskus, kotus.fi. Viitattu 7.8.2021.
  3. Pieksämäki (myös MML:n Nimistön tietokortti: Pieksämäki) Asutusnimihakemisto. Kotimaisten kielten keskus, kotus.fi. Viitattu 7.8.2021.
  4. a b Pieksämäki Kansalaisen karttapaikka, asiointi.maanmittauslaitos.fi. Viitattu 7.8.2021.
  5. Pieksänjärvi (14.793.1.001) Järviwiki. Viitattu 7.8.2021.
  6. a b c d e f g Kalevi Rikkinen (toim.) ja Hannes Sihvo (toim.), Finlandia: Otavan iso maammekirja, Otava, 1985 (ISBN 951-1-08345-7, viitattu 7 elokuuta 2021), Pieksämäki , s. 347-352 (Osa 5: Keski-Suomi, Etelä-Savo)