Avaa päävalikko

Pekka Airaksinen (muusikko)

suomalainen elektronisen musiikin säveltäjä
Pekka Airaksinen

Pekka Airaksinen (21. elokuuta 1945 Helsinki[1]6. toukokuuta 2019 Loimaa)[2][3] oli suomalainen elektronisen musiikin säveltäjä ja muusikko ja taidemaalari. Hän oli Helsingin underground-liikkeen keskeinen vaikuttaja.[4]

Sisällysluettelo

VarhaisvaiheitaMuokkaa

Airaksinen kävi Kulosaaren yhteiskoulua ja harrasti jazzmusiikkia[4] ja opiskeli teini-ikäisenä Helsingissä viulun- ja pianonsoittoa. Hänen pianonsoitonopettajanaan toimi muun muassa Klaus Andersson. Suurelta osin häntä voidaan kyllä pitää itseoppineena, varsinkin kun on kyse elektroniikan ja etenkin syntetisoijien käsittelystä.kenen mukaan?

Kitaransoitosta hän kertoo innostuneensa Jimi Hendrixin Suomen konsertin ansiosta. Tällä konsertilla oli lähtemätön vaikutus useaan suomalaiseen muusikkoon.

UraMuokkaa

Airaksinen soitti rockyhtyeissä 1960-luvun lopulla ja oli mukana muun muassa Rauli Badding Somerjoen ja M. A. Nummisen konserteissa.

Pian edistyksellisimmät muusikot näissä piireissä alkoivat kiinnostua underground-taiteesta, johon liittyi teatteria, performanssia ja epäkaupallista kokeilevaa musiikkia. Airaksinen oli Sperm-yhtyeen perustajajäsen ja sen musiikillinen sielu.

Airaksisen tuotantoon kuului satoja tunteja sävellyksiä, useita konsertteja sekä satoja maalauksia, lisäksi eeppisiä runoelmia ja näkytarinoita. Hän perusti myös kaksi meditaatiokeskusta ja harrasti kustannustoimintaa sekä omisti laajan kokoelman tiibetiläistä ja buddhalaista taidetta, jota on esillä Alastarolla Tiibetin taiteen keskuksessa.[4]

Airaksinen ei 1970-luvun jälkeen pitkään aikaan juuri musisoinut julkisuudessa, mutta 2000-luvulla hän aktivoitui tässä suhteessa uudelleen ja esiintyi useissa eri free jazz -kokoonpanoissa sekä kokeellisen musiikin festivaaleilla. Vuonna 2003 hän piti oman konsertin Avanto-festivaaleilla Helsingissä.[4]

Airaksinen toimi myös poikkitaiteellisissa piireissä. Hän oli perustamassa Elonkorjaajat-taiteilijaryhmää, joka toimi aktiivisesti 1970-luvulla ja yhdisti toiminnassaan maalausta, valokuvaa, runoutta ja ääniä. Airaksisen muun muassa esitti maalauksiaan ryhmän puitteissa. 2000-luvulla ryhmä aktivoitui uudelleen, ja Airaksinen oli mukana maalauksillaan. Hänellä oli myös laaja yksityisnäyttely Karkkilassa Galleria Bremenissä vuonna 2011.[4]

Airaksinen kirjoitti myös proosarunoja, joita julkaistiin esim. Kulttuurilehti Genesiksessä. Odo-meditaatioharjoituksia hän julkaisi oman kustannusyhtiönsä kautta vuonna 2014 nimellä Odo, tie ties minne. Niitä Airaksinen itse piti tärkeimpänä saavutuksenaan, vaikkakaan ne eivät juuri tulleet tunnetuiksi.[4]

DiskografiaMuokkaa

  • 3rd Erection 1968
  • Sperm: Shh! 1970
  • Samsa Trio 1972
  • One Point Music 1972
  • Pagoda 1973
  • Golden Age 1976
  • Mythological Duo
  • Vitamins 1978
  • Love'n Addiction 1978
  • M42 - 1980
  • M58 1980
  • Chakras 1980
  • Pundarika II 1977, 1984-5
  • Brahmaghosa 1979, 1985
  • Afrodipankara 1978, 1985
  • Jewel Comet 1983
  • Sugatas 1984
  • Buddhas of Golden Light 1984
  • Mangala 1986
  • Union In Space 1986
  • Mahavastu cd 1990
  • Milk Sea 1994
  • Inner Galaxies 1996
  • Paramitas 1996
  • Pink Bodies 1997/1998
  • Tishya 1997/1998
  • Tents Of Thousands 1997/1998
  • Karmapa 1998
  • Garden Of Death (The Field Of Six Destinies) 1998/2001
  • Amitayus 1999 (/1990)
  • Out Of Space 1999
  • Anuddhata 2002
  • Datta 2002
  • Keskitie 1 A 1 2001
  • Avalokiteshvara 2002
  • Hole in the Soul 2002
  • Electrify Your Senses 2002
  • A poke in No 2003
  • Alphaville 2003
  • Jarovitzatsija Xe. 2002
  • The real taste of life 2000/2003
  • Original sine – original mine 2003
  • Nyks 2003 (1978, 1999)
  • Otata 1999/ 2003
  • Plum plum Arta Acta Bosonics 20032003
  • Holy Stamina Bosonics 2003
  • Dharmacement 1996/2003
  • Freak 2003
  • Vitae tennis nest 2003
  • Minerva 2003
  • Visitation 2003
  • Closed Garden 1987
  • Lake Vostok 2003
  • MRKRGNAO Dreamscape 2003
  • Gamelan 2003
  • Eix Narnia 2003
  • Madam I'm Adam 2003
  • Classik Hold Trio Robotniks. 2004
  • Classik Hold On 2004
  • Homages 2004
  • Atom Jar 2004
  • Trente-deux regards jétés sur les signes de Tathagata 2004
  • Four Seasons 2004
  • Sakyamuni 2005

LähteetMuokkaa

  1. Kuka? Pekka Airaksinen Helsingin Sanomat. 21.11.2003. Viitattu 7.5.2019.
  2. Häkkinen, Perttu: Elektronisen musiikin pioneeri Pekka Airaksinen kerää yhä arvostusta ulkomailla HS.fi. 21.8.2015. Viitattu 19.9.2015.
  3. Fräntilä, Jarkko: Elektronisen musiikin säveltäjä ja muusikko Pekka Airaksinen on kuollut Rumba. 6.5.2019. Viitattu 7.5.2019.
  4. a b c d e f Irma Rinne: Pekka Airaksinen 1945–2019. Herkkä visionääri vaikutti monen ihmisen elämään. Helsingin Sanomat, 29.5.2019, s. B 13. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio Viitattu 31.5.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa