Avaa päävalikko

Elonkorjaajat oli 1960-luvun lopulla syntynyt ja 1970-luvulla toiminut taiteilijaryhmä. Ryhmän poikkitaiteellisissa happeningeissa ja näyttelyissä yhdistettiin maalausta, valokuvaa, runoutta, ääntä ja esinetaidetta.[1]

Ryhmän johtohahmona toimi Jan Olof Mallander. Muita jäseniä olivat muun muassa Carolus Enckell, Antero Kare, Olli Lyytikäinen, valokuvaajat Philip von Knorring, Carl-Erik Ström, arkkitehti Stuart Wrede, säveltäjä Pekka Airaksinen ja Ilkka-Juhani Takalo-Eskola.[1] Suomessa tuntemattomampi Stuart Wrede on toiminut ulkomailla, muun muassa MOMAn arkkitehtuuriosaston johtajana.[2]

Toiminnan keskuksena oli helsinkiläinen Cheap Thrills -galleria eli Halvat Huvit. Galleria muun muassa esitteli kansainvälistä käsitetaidetta suomalaisyleisölle. Elonkorjaajat esittivät myös ensimmäisinä Suomessa videotaidetta vuonna 1971.[1] Videon ohella Elonkorjaajat välittivät ensimmäisiä kosketuksia minimalismiin ja käsitetaiteeseen, kuten Fluxus-ryhmään.[2]

Ryhmä järjesti vuosina 1970-1978 joukon näyttelyitä ja tapahtumia. Tärkeimpiä olivat Todelliset valheet vuonna 1970, Elonkorjuupäivät 1971 ja Tajunnan tarroja 1976.[1] Ryhmäläiset suosivat naivistisilla keinoilla leikittelyä ja primitiivisyyttä. Elonkorjaajat olivat kiinnostuneita myös itämaisista filosofioista, kasvisruoasta, luonnosta ja mystiikasta.[1]

Elonkorjaajaryhmällä oli takautuva näyttely Tammisaaressa kesällä 2009.[2] Ryhmän taiteilijoiden töitä oli esillä Salon taidemuseon Veturitalli-näyttelytilassa kesällä ja syksyllä 2014. Pääosa teoksista oli Olli Lyytikäisen. Hänen lisäkseen esillä oli teoksia Pekka Airaksiselta, Carolus Enckelliltä, Antero Karelta, Philip von Knorringilta, Jan Olof Mallanderilta, Carl-Erik Strömiltä, Ilkka Juhani Takalo-Eskolan Erik Uddströmiltä, Janne Vainiolta, Peter Widéniltä ja Stuart Wredeltä sekä eräiden ryhmän jäsenten käyttämältä yhteisnimimerkiltä Leo Ruuskaselta.[3]

Katso myösMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • After Sauna Art. Elonkorjaajat ja valokuva. toim. Kati Lintonen. Maahenki & Suomen valokuvataiteen museo 2010.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Taiteen pikkujättiläinen, s. 110. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
  2. a b c Uusi Suomi viitattu 17.10.2009
  3. Salon taidemuseo, viitattu 17.8.2014