Olli Lyytikäinen
Tenho Olavi ”Olli” Lyytikäinen (12. kesäkuuta 1949 Heinävesi – 9. tammikuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen itseoppinut poptaiteilija.
| Olli Lyytikäinen | |
|---|---|
 Olli Lyytikäisen omakuva vuodelta 1974. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Tenho Olavi Lyytikäinen |
| Syntynyt | 12. kesäkuuta 1949 Heinävesi |
| Kuollut | 9. tammikuuta 1987 (37 vuotta) Helsinki |
Elämäkerta muokkaa
Lyytikäinen syntyi Heinävedellä 1949. Perhe muutti 1961 Espooseen, jossa Olli kävi Etelä-Espoon Yhteiskoulun keskikoulua vuoteen 1965.[1] Hän pyrki myös Kuvataideakatemiaan muttei päässyt sisään eikä enää hakenut uudelleen. Hän piti välivuotta koulusta ja toimi tänä aikana mainospiirtäjänä. Perhe muutti jälleen vuonna 1966, tällä kertaa Helsingin Kontulaan. Hän ystävystyi monien muiden taiteilijoiden kanssa, kuten Leo Lindsten, Kalevi Seilonen, Juhani Harri, Mattijuhani Koponen ja Markus Heikkerö.
Lyytikäinen oli osa arvostettua 1960-luvun lopulla syntynyttä Elonkorjaajat-ryhmää, joka on jättänyt merkittävän jäljen suomalaiseen nykytaiteeseen.[2]
1970-luvun alussa hän kuvitti Yleisradion Kieliradio- ja Opetusohjelmat-julkaisuja sekä lehtiä, kuten Pirkka, VIP ja Tuuletin. Lapsena Lyytikäinen luki paljon sarjakuvia, millä oli suuri vaikutus hänen 1970-luvun töihinsä, joissa voi nähdä muun muassa Aku Ankan, Teräsmiehen ja Tintin.
Vuonna 1972 hän tapasi sävellysopiskelija Kaija Laakkosen (myöh. Saariaho)[2] jonka kanssa hän seurusteli vuosina 1974–1979.[3]
Maalaamisen ja piirtämisen lisäksi Lyytikäinen opetti valokuvausta Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1981−1982[4]. Hän soitti banjoa ja osallistui 1973 Milanon nykymusiikin festivaaliin omalla sävellyksellään Banjo piece for Good Looking Frankenstein.lähde?
Vuodesta 1982 lähtien hän seurusteli kuvataiteilija Kristiina Uusitalon kanssa.[2]
Lyytikäinen kuoli kotonaan Suvilahdenkadulla 1987. Alkoholi oli ongelma, jonka hän itsekin myönsi.[4]
Näyttelyt muokkaa
Nykytaiteen museo Kiasmassa järjestettiin vuonna 2000 Olli Lyytikäisen retrospektiivinen näyttely.[4] Yhteistyössä ruotsalaisen Nordiska Akvarellmuseetin kanssa Salon taidemuseo Veturitallissa 7. kesäkuuta – 28. syyskuuta 2014 järjestetty näyttely sai kiittäviä arvioita. Veikko Halmetoja kirjoitti arviossaan, että kyseessä on kesän 2014 tapaus. Lyytikäinen oli hänen mukaansa tähti ylitse muiden aikalaistaiteilijoiden.[5]
Lyytikäisen ensimmäinen yksityisnäyttely Aus die Patologische Schizzenbücher oli vuonna 1971 Galleria Halvoissa Huveissa. Lyytikäisen töitä on esitelty myös ulkomailla.
Lähteet muokkaa
- ↑ Talli, Riitta: Aapelista se alkoi... : Etelä-Espoon yhteiskoulu, Haukilahden koulu ja lukio 1952-2002, s. 246. Espoo: Etelä-Espoon yhteiskoulun kannatusyhdistys, 2002. ISBN 952-91-4998-0.
- ↑ a b c Olli Lyytikäisen näyttely on kesän tapaus Helsingin Sanomat. 29.7.2014. Viitattu 8.1.2024.
- ↑ Kiasma-lehden arkisto 1997-2012 lehti.kiasma.fi. Viitattu 8.1.2024.
- ↑ a b c Poimintoja Olli Lyytikäisen elämäkerrasta. Nykytaiteen museo Kiasma. Arkistoitu 12.7.2007. Viitattu 18.8.2014.
- ↑ Halmetoja, Veikko: Olli Lyytikäisen näyttely on kesän tapaus. Helsingin Sanomat 29.7.2014.
Kirjallisuutta muokkaa
- Jaukkuri, Maaretta – Nyberg, Patrik (toim.): Olli Lyytikäinen. It's All Yours – pitäkää hyvänä. (Näyttely: Nykytaiteen museo Kiasma 30.9.2000–14.1.2001, Wäinö Aaltosen museo, Turku, 29.5.–26.8.2001.) Helsinki: Nykytaiteen museon julkaisuja 70/2000. ISBN 951-53-2205-7.
- Rislakki, Eeropekka (toim.): Olli Lyytikäinen 1949–1987: Nelivärinen uni. Näyttely: Amos Andersonin taidemuseo, Malmö konsthall, Henie-Onstad kunstsenter, Høvikodden. Helsinki: Amos Andersonin taidemuseo, 1989. ISBN 951-8975-01-9.
- Sakari, Marja: ”Lyytikäinen, Olli (1949–1987)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 363–364. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.
- Olli Lyytikäinen, Pakeneva Hamlet. (Näyttely: Olli Lyytikäinen ja Elonkorjaajat, Salon taidemuseo Veturitalli 7. kesäkuuta – 28. syyskuuta 2014.) Salon taidemuseon julkaisuja 23. Salon taidemuseo, 2014. ISBN 978-952-5830-16-3
Aiheesta muualla muokkaa
- Superindividualisti Olli Lyytikäinen. Ylen elävä arkisto.
- Olli Lyytikäinen Valtion taidemuseon kokoelmassa. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Olli Lyytikäinen Suomen Kuvataiteilijat -verkkomatrikkeli.
- Lyytikäinen, Olli hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)