Wikipedia

Kiasma

nykytaiteen museo Helsingissä
Tämä artikkeli käsittelee nykytaiteen museota. Museorakennuksesta on oma artikkeli. Biologiassa kiasma on kromosomien yhtymäkohta.

Kiasma on Helsingin keskustassa sijaitseva nykytaiteen museo. Kiasma on osa Kansallisgalleriaa.

Nykytaiteen museo Kiasma
Kiasma
Kiasma
Tyyppi Nykytaiteen museoView and modify data on Wikidata
Osoite Mannerheiminaukio 2, 00100 Helsinki [3]View and modify data on Wikidata
Sijainti Kluuvi, Helsinki
Perustettu 1990[1]
Ylläpitäjä Kansallisgalleria
Johtaja Kiira Miesmaa
Kotisivut www.kiasma.fi
Koordinaatit 60°10′18″N, 024°56′13″E
Kartta
Nykytaiteen museo Kiasma
Kuva sisääntuloaulasta
Café Kiasma

Kiasma esittää, kerää ja tekee tunnetuksi nykytaidetta. Näyttelyiden lisäksi Kiasmassa järjestetään esityksiä ja tapahtumia.[4]

Yhdysvaltalaisen arkkitehdin Steven Hollin suunnittelema Kiasma-rakennus valmistui 1998. Ennen sitä Nykytaiteen museo toimi ensin Valtion taidemuseon väliaikaisissa tiloissa Kansakoulukadulla ja sen jälkeen toukokuusta 1991 lähtien Ateneumin taidemuseon rakennuksessa.[1][5]

Kiasman johtaja on Kiira Miesmaa.[6]

Toiminta

muokkaa

Kiasma toimii järjestämällä erilaisia tapahtumia ja museotoimintaa, kuten näyttelyitä, omien kokoelmien esittelyjä, Kiasma-teatterin esityksiä, seminaareja ja luentoja. Kiasma osallistuu myös kaupunkitaiteen projekteihin.

Suuri kansainvälisen nykytaiteen esittely on ollut vuodesta 1961 järjestetyt Ars-näyttelyt. Ars on järjestetty Kiasmassa vuodesta 2001 alkaen. Kiasma-teatterissa on nuorisolle suunnattuja urbaanin kaupunkikulttuurin URB-festivaaleja vuodesta 2000 lähtien.[5]

Vuoden 2013 helmikuun alussa Kiasmassa järjestettiin Wikimaraton-tapahtuma, jossa täydennettiin Wikipedian artikkeleita muun muassa Kiasmaa, sen toimintaa ja taidetta koskevilla tiedoilla 24 tunnin ajan.[7]

Kiasma on herättänyt koko olemassaolonsa ajan vilkasta keskustelua. Keskustelua on käyty niin museon sijainnista, arkkitehtuurista kuin sisällöistäkin. Johtajanvaihdosten yhteydessä on käyty keskustelua museon kulloisestakin linjasta.

Myös yleisö on osallistunut aktiivisesti Kiasmasta käytävään keskusteluun, museo on yhdellä Helsingin keskeisimmistä paikoista osana Töölönlahden ympäristössä sijaitsevien kulttuurirakennusten kokonaisuutta. Kiasma rohkaisee yleisöään keskustelemaan ja jättämään palautetta käyntinsä yhteydessä kirjoittamalla, piirtämällä ja kyselyihin vastaamalla. Facebook-sivujen ja Twitter-tilin kautta museon toimintaa voi kommentoida myös reaaliajassa.

Kokoelma ja teosten valinta

muokkaa

Kiasman kokoelmatoiminta on osa museon kansallista ja kansainvälistä ydintoimintaa, johon kuuluvat taidehankinnat, tuotannot, taideteoslainat ja talletukset sekä näyttely- ja julkaisutoiminta kotimaassa ja ulkomailla.[8] Kiasman taidekokoelmassa on yli 8 000 teosta.[9] Kartuttamisen painopiste on Suomen taiteessa. Toinen painotus ovat Suomen lähialueet eli Pohjoismaat, Baltian maat ja Venäjä ja lopulta muun maailman taide. Vuosittain hankitaan noin 100–200 taideteosta sekä vastaanotetaan taideteoslahjoituksia. [10][5]

Kokoelmassa on vuoden 1960 jälkeen debytoineiden taiteilijoiden teoksia. Teoksia valitaan erilaisin kriteerein, joita ovat esimerkiksi teoksen, taiteilijan tai esiteltävän ilmiön merkitys Suomen taide-elämässä tai taiteen kehityksessä yleisesti. Valintoihin vaikuttavat myös ajankohtaiset, kiinnostavat teemat ja piirteet, sekä taiteilijan työn korkeatasoisuus, jonka määrittelyyn vaikuttavat muun muassa näkökulma ja tarkasteluympäristö. Myös sellaisten taiteilijoiden teoksia on mukana, joiden asema taidekentällä ei ole vielä vakiintunut.[11] Kokoelmaan hankitaan esinekeskeisten teosten lisäksi mediataidetta, nykytaiteen ja populaarikulttuurin raja-alueelle luettavia teoksia sekä ns. katoavaa taidetta ja sen taltiointeja. Esimerkiksi performanssit voidaan liittää kokoelmiin auktorisoituina dokumentteina. [12]

Kiasma käyttää kokoelmansa kartuttamiseen vuosittain noin 455 000 euroa. Vuosina 2008–2012 yli puolet teoksista hankittiin suoraan taiteilijoita. Lisäksi teoksia hankitaan gallerioilta.[13]

Kiasmassa kokoelmat ovat aktiivisesti käytössä ja esillä sekä teemallisissa, noin vuoden välein vaihtuvissa kokoelmanäyttelyissä, että vaihtuvien näyttelyiden osana. [14]

Tiedot Kiasman sekä Ateneumin ja Sinebrychoffin taidemuseoiden kokoelmiin kuuluvista taideteoksista ovat sovelluskehittäjien ja muiden kiinnostuneiden käytettävissä ohjelmointirajapinnan eli APIn kautta, tai ne voi ladata itselleen datapakettina.[15] Data avattiin lokakuussa 2013.[16]

Kiasman suurimmat kokoelmanäyttelyt

muokkaa
  • Puheenvuoroja (30.5.1998–14.2.1999)
  • Kiasma-kokoelma, Kiasma ja Forum Box (19.6.–28.11.1999)
  • Pohjoinen postmodernismi, kokoelmat (20.1.2000–2001)
  • Popcornia ja politiikkaa. Taiteen aktivistit, teoksia Kiasman kokoelmista 1960-luvulta lähtien (16.2.2002–2003)
  • Yöjuna, surrealistisia reittejä Kiasman kokoelmiin (15.3.2003–29.2.2004)
  • Rakastaa, ei rakasta..., kokoelmien valitut (3.4.2004–27.2.2005)
  • Arjen murtumia, nykytaide ottaa kantaa Kiasman kokoelmissa (2.4.–27.11.2005)
  • Maisema Kiasman kokoelmissa (23.9.2006–2.9.2007)
  • Kuvan jälkeen (11.1.2008–11.1.2009)
  • Oikeilla jäljillä… (27.3.2009–14.2.2010)
  • Järjestetty juttu (26.3.2010–20.2.2011)
  • Tosi kyseessä (2.11.2012–10.3.2013)
  • Kiasma Hits (27.9.2013–7.9.2014)

[17]

Kävijät

muokkaa

Kiasman viisivuotista taipaletta arvioitaessa vuonna 2003 silloinen johtaja Tuula Karjalainen totesi, että se oli neljä vuotta Suomen suosituin museo ja edelleen maan tunnetuin. Hän arvioi, että Kiasma on todennäköisesti maailman suosituin nykytaiteen museo, silloin kun kävijämäärää vertaa maan väkilukuun.[18]

Nykytaiteen museosta on tullut eräs Helsingin suosituimpia nähtävyyksiä. Sen yhteenlaskettu kävijämäärä ylitti kolme miljoonaa vuonna 2011.[19][20] Kiasmassa on käynyt vuosina 2007–2011 noin 165 000–194 000 kävijää vuodessa.[21][22] Vuonna 2010 se oli kolmanneksi suosituin museo Suomessa.[23] Vuonna 2016 Kiasma oli toiseksi suosituin museo Suomessa, ja siellä vieraili noin 320 000 kävijää.[24]

Kävijöistä 65 prosenttia on alle 35-vuotiaita.[25] Keskimääräinen Kiasmassa vierailija on 20 vuotta nuorempi kuin yleensä taidemuseoissa.[26]

Noin 30 prosenttia Kiasmassa vierailevista on ulkomaalaisia ja 20 prosenttia Helsingin ulkopuolelta. Vuonna 2011 havaittiin venäläisten vieraiden määrän lisääntyvän nopeasti.[27]

Nykytaiteen museon historia

muokkaa

Nykytaiteen museon perustamisen juuret ulottuvat 1930-luvulle. Vuonna 1939 perustettiin Nykytaide ry, joka organisoi nykytaiteeseen keskittyviä näyttelyitä. Yhdistys toimi aktiivisesti 1950-luvulla ja muun muassa vuonna 1961 ensimmäistä kertaa järjestetyn Ars-näyttelyn järjestämiseksi. Nykytaiteen museo oli esillä Taide-lehden pääkirjoituksessa vuonna 1961.[28] Vuonna 1964 Nykytaide ry julistautui nykytaiteen museohankkeen tukijärjestöksi ja se lopetti toimintansa vuonna 1990, kun Nykytaiteen museo perustettiin. Museo toimi aluksi Ateneum-rakennuksessa, kunnes sai omat tilat Kiasman valmistuttua.lähde?

Tukisäätiö

muokkaa

Helmikuussa 2008 perustettiin Kiasman tukisäätiö, jonka tehtävänä on tukea näyttely- ja julkaisutoimintaa sekä museon kokoelmien kartuttamista. Säätiön välityksellä museon on mahdollista ottaa vastaan taide-, raha- ja testamenttilahjoituksia. Säätiön tarkoitus on vahvistaa muun muassa dialogia suomalaisten taiteen keräilijöiden ja Kiasman välillä. Säätiön perustamiseen päädyttiin, koska nähtiin, että museon saama julkinen rahoitus ei ole kasvanut. Mallia on otettu muista maista, muun muassa 40 vuotta Kiasmaa vanhempi Tukholman Moderna Museet (jonka nykyinen rakennus on samalta vuodelta kuin Kiasma, eli 1998) on jo aiemmin kääntynyt keräilijöiden ja Ruotsin talouselämän vaikuttajien puoleen.[29]

Tukisäätiön perustajajäsenet ovat Berndt Arell, Carl Gustaf Ehrnrooth, Pentti Kouri ja Rafaela Seppälä.[30]

Kiasman tukisäätiön hallituksen jäsenet valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Puheenjohtaja on Pekka Lehtinen.[31]

Kiasman johtajat

muokkaa

Kiasman johtajina ovat toimineet:

Johtajavalinta 2010

muokkaa

Kun Berndt Arell ilmoitti loppuvuodesta 2009 siirtyvänsä Svenska Kulturfondenin johtajaksi, alkoi keskustelu uudesta johtajasta ja Kiasman linjasta. Johtajan paikkaa hakenut saksalainen kulttuurihistorioitsija Nicolaus Schafhausen haukkui Kiasman kuolleeksi museoksi. Schafhausenin ei suomen kieltä taitamattomana ollut mahdollista tulla valituksi.[33] Myös Kiasman ensimmäinen johtaja Tuula Arkio arvosteli museon linjaa voimakkaasti ja sanoi, että Nykytaiteen museo Kiasma on kriisissä. "Samalla se on menettänyt kansainvälisen läpimurtonsa etsikkoajan, joka sille avautui 1990-luvun lopulla, kun museo perustettiin."[34]

Kiasman entinen johtaja Arell totesi kirjoittamassaan artikkelissa kokeneensa rikkautena sen, että hänen oli mahdollista "palkata Kiasmaan nuoria, näkemyksellisiä kollegoja, joiden taidekäsitys ei kummunnut 1970-luvulta". [35]

Helmikuussa 2010 Valtion taidemuseo esitti 12 hakijasta parhaaksi Pariisin Suomi-instituutin johtajan, filosofian tohtori Marja Sakarin. Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin valitsi kuitenkin tehtävään Kiasmassa johtajan sijaisena toimineen filosofian kandidaatti Pirkko Siitarin.[33] Hän siirtyi johtajaksi Kiasman kokoelmaintendentin tehtävästä. Nimitys herätti keskustelua julkisuudessa. MTV3 Uutisten toimittaja Merja Sundströmin mukaan taustalla on poliittinen valtataistelu. Hänen mukaansa Sakari edustaa vasemmistolaisempaa näkemystä ja Kiasman ensimmäisen johtajan Tuula Arkion linjaa. Sundström toteaa, että Ruotsalaista Kansanpuoluetta edustavalle Wallinille Siitarin ilmeisesti arellilaisempi linja oli mieluisampi.[36].

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Nykytaiteen museo täyttää 10v (1.9.2000) 1.9.2000. Valtion taidemuseo. Viitattu 9.2.2013.
  2. ↑ Kansallisgalleria: Kansallisgallerian taidemuseoissa lähes 800 000 kävijää vuonna 2017 STTinfo.fi. 2.1.2018. Viitattu 14.6.2018.
  3. ↑ http://www.museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=21118. Tieto on haettu Wikidatasta.
  4. ↑ Kiasman verkkosivut Viitattu 14.6.2018
  5. ↑ a b c Laita, 2008
  6. ↑ Taide | Kiasman johtaja vaihtuu – Leevi Haapalan tilalle Kiira Miesmaa Helsingin Sanomat. 15.11.2023. Viitattu 4.6.2024.
  7. ↑ Kiasmassa täydennetään Wikipediaa yön yli. Pohjalainen (verkkolehti), 1.2.2013. Ilkka-Yhtymä. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.2.2013.
  8. ↑ Teijamari Jyrkkiö: Valtion taidemuseon kokoelmastrategia ja kokoelmapoliittinen ohjelma (s.6) Valtion taidemuseo. Viitattu 2.2.2013.
  9. ↑ Kokoelmatoiminta Kiasma.fi. Valtion taidemuseo. Viitattu 1.2.2013.
  10. ↑ Kokoelmat Kiasma.
  11. ↑ Kiasman verkkosivut, Kiasma-lehti 8, 2000 Nykytaiteen moniäänisyys. Viitattu 29.6.2007
  12. ↑ Teijamari Jyrkkiö: Valtion taidemuseon kokoelmastrategia ja kokoelmapoliittinen ohjelma (s.25) Valtion taidemuseo. Viitattu 2.2.2013.
  13. ↑ Nurmio, Satu: Kiasma keskittää ostoksensa kolmeen galleriaan Yle Uutiset. 12.3.2013. Viitattu 18.8.2015.
  14. ↑ Teijamari Jyrkkiö: Valtion taidemuseon kokoelmastrategia ja kokoelmapoliittinen ohjelma (s. 16) Valtion taidemuseo.
  15. ↑ Valtion taidemuseon API ja datapaketti kokoelmat.fng.fi. Viitattu 6.11.2013.
  16. ↑ Piia Laita: Data on auki (Kirjoitus Kiasma-blogissa) 4.10.2013. Kiasma. Viitattu 6.11.2013.
  17. ↑ Kiasman verkkosivut Viitattu 20.9.2014
  18. ↑ Tuula Karjalainen: Maailman suosituin nykytaiteen museo (pdf) Kiasma 19/2003 vol. 7. 2003. Nykytaiteen museo. Viitattu 7.1.2012.
  19. ↑ MTV3, uutinen 4.5.2006. Viitattu 29.6.2007
  20. ↑ Tietoa Kiasmasta Valtion taidemuseo. Viitattu 7.1.2012.
  21. ↑ Valtion taidemuseon vuosikertomukset 2007-2010 Tietoa Valtion taidemuseosta. Valtion taidemuseo. Viitattu 7.1.2012.
  22. ↑ Kiasma ohitti Ateneumin kävijämäärässä (uutinen) HS.fi. 5.1.2012. Sanoma. Viitattu 7.1.2012.
  23. ↑ Suosituimmat museot 2010 museoliitto.fi. 14.1.2011. Suomen museoliitto. Viitattu 7.1.2012.
  24. ↑ Museot vetivät ennätysmäärän kävijöitä Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 14.6.2018.
  25. ↑ Pirkko Siitari: Kiasma ja Guggenheim (taidemuseon verkkosivu) Kiasma-blogi. 10.1.2012. Kiasma. Viitattu 4.2.2012.
  26. ↑ Pirkko Siitari: Nuorten Kiasma Kiasma-blogi, Kiasma. 28.10.2011. Kiasma. Viitattu 7.1.2012.
  27. ↑ Tom Drury, Hannah Byers, Lauren Kingsley ja Ari Wiseman, toimittajat: Guggenheim Helsinki: konsepti- ja kehitysselvitys (pdf) (selvitys) käännös julkaisusta Concept and Development Study for a Guggenheim Helsinki. 2011. New York: The Solomon R. Guggenheim Foundation. Viitattu 4.2.2012.
  28. ↑ Erkki Koponen: Nykytaiteen museo. (pääkirjoitus) Taide, 1961, nro 1.
  29. ↑ Marja-Terttu Kivirinta, Valtion rahoitus ei kasva, Kiasman tueksi perustettiin säätiö, Helsingin Sanomat 13.2.2008. Viitattu 30.9.2008.
  30. ↑ Nykytaiteen museo Kiasman Tukisäätiö Kiasma.
  31. ↑ Kiasma Tukisäätiö Tukisäätiö. Viitattu 22.3.2024.
  32. ↑ Leevi Haapala nousee Kiasman johtoon; YLE 17.3.2015
  33. ↑ a b Kiasman uusi johtaja ohitti ennakkosuosikin Helsingin Sanomat. 1.4.2010. Viitattu 1.4.2010.
  34. ↑ Jukka Petäjä: johtaja+arvostelee+Kiasman+toimintaa+rajusti/1135252514245 Ex-johtaja arvostelee Kiasman toimintaa rajusti Helsingin Sanomat. 30.1.2010. Viitattu 2.4.2010.
  35. ↑ Arell, Berndt: Kiasma on vahvassa asemassa. Helsingin Sanomat, 3.2.2010. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.4.2010.
  36. ↑ Merja Sundström: Kiasma sai yllätysjohtajan MTV3,fi, Uutiset. 1.4.2010. Viitattu 1.4.2010.

Aiheesta muualla

muokkaa
Suomen Kansallisgalleria
Ateneumin taidemuseo     Nykytaiteen museo Kiasma     Sinebrychoffin taidemuseo     
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kiasma&oldid=22786292”