Paasikiven III hallitus

Suomen tasavallan 30. hallitus

Paasikiven III hallitus oli Suomen tasavallan 30. hallitus, jonka muodostivat SDP, SKDL, Maalaisliitto, Edistyspuolue ja RKP. Hallituskoalitio muodosti enemmistöhallituksen, ja toimi 17. huhtikuuta 1945 – 26. maaliskuuta 1946 eli 344 päivän ajan.

Paasikiven III hallitus (17.4.1945 – 26.3.1946). Takarivissä vasemmalta oikeuskansleri Toivo Tarjanne, ministerit Urho Kekkonen, Uuno Takki, Eemil Luukka, Kaarlo Hillilä, Yrjö Leino, Sakari Tuomioja, Eero A. Wuori, Onni Hiltunen, Eino Kilpi, Yrjö Murto ja Matti Janhunen. Eturivissä vasemmalta Kalle Jutila, Johan Helo, pääministeri J.K. Paasikivi, ministerit Mauno Pekkala ja Reinhold Svento. Kuvasta puuttuvat ministerit Carl Enckell ja Åke Gartz.

Hallituksen muodostaminen

muokkaa

Maaliskuussa 1945 pidettiin eduskuntavaalit, jotka merkitsivät perusteellista muutosta Suomen poliittisiin oloihin. Vaaleja alettiin myöhemmin luonnehtia "ensimmäisen" ja "toisen tasavallan" väliseksi taitekohdaksi. Vaalien tulos oli melkoinen heilahdus vasemmalle ja eduskunta säilyi vain äärimmäisen niukasti (101–99) porvarienemmistöisenä. Vaalien jälkeisestä pääministeristä ei syntynyt mitään julkista keskustelua, koska presidentti Gustaf Mannerheim edellytti nimenomaan edellisen hallituksen pääministerin J. K. Paasikiven jatkavan tehtävässä. Myös kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajat pitivät Paasikiveä ehdottomasti sopivimpana uuden hallituksen johtoon. SDP, Maalaisliitto ja SKDL olivat muutamaa päivää aikaisemmin antaneet yhteistoimintajulistuksen eli "kolmen suuren sopimuksen", jonka pohjalta Paasikivi muotoili hallituksensa ohjelman. Ohjelmassa tähdennettiin hallituksen demokraattista ja parlamentaarista asennoitumista.[1]

Kukin kolmesta suuresta puolueesta sai uuteen hallitukseen neljä ministeriä. SKDL:n ministereistä kolme oli kommunisteja, joista Yrjö Leino sai SKP:n edellyttämällä tavalla tärkeän sisäministerin salkun. SDP:n ministereistä kaksi kuului puolueen oppositioon (Eino Kilpi ja Eero Wuori) ja Maalaisliiton kaikki ministerit puolueen "nuoreen", uutta politiikkaa ajaneeseen ryhmään. Puoluekiintiöiden ulkopuolelta hallitukseen tulivat Paasikiven luottamusmiehinä sitoutumaton Carl Enckell sekä SKDL:ssa toimineet Mauno Pekkala ja Reinhold Svento. Näin hallituksen poliittinen tasapaino kallistui selkeästi SKDL:n hyväksi. Antamalla yliedustuksen kansandemokraateille Paasikivi osti heidän hyväksymisensä hallitusohjelmalle, jossa esitetyt toimenpiteet "puhdistuspolitiikan" toteuttamiseksi voimassa olevia lakeja noudattaen olivat heidän mielestään tuntuneet heikoilta. Hallituksella oli eduskunnassa hyvin vahva 172 kansanedustajan enemmistö.[1]

Sotasyyllisyyskysymys ja asekätkentä

muokkaa

Hallituksen selvitettäviksi tulleista pulmista vaikeimmat olivat asekätkentä ja sotasyyllisyyskysymys. Moskovan välirauhansopimuksen sotarikollisia koskeneen 13. artiklan suhteen hallitus oli alun perin lähtenyt siitä, että kysymys oli sodankäynnissä noudatettavien lakien ja tapojen rikkomisesta ja että asia oli hoidettava voimassa olevien lakien puitteissa. Valvontakomissio otti kantaa Suomen sotasyyllisyysasiaan vasta elokuussa 1945, jolloin liittoutuneet olivat kokouksessaan Lontoossa päässeet yksimielisyyteen natsi-Saksan ja Japanin johtoa vastaan käytävissä oikeudenkäynneissä noudatettavista periaatteista. Valvontakomission varapuheenjohtaja Grigori Savonenkov totesi tällöin lausunnossaan Suomen pääosin toteuttaneen välirauhansopimuksen ehdot lukuun ottamatta sen 13. artiklaa. Tämän vuoksi pääministeri J. K. Paasikivi ja oikeusministeri Urho Kekkonen joutuivat ajamaan eduskunnassa läpi Suomen oikeusperiaatteiden vastaisen, heille henkilökohtaisesti erittäin vastenmielisen taannehtivan lain sotasyyllisistä. Kesäkuussa 1945 valvontakomissio toimitti hallitukselle kirjelmän juuri paljastuneesta asekätkennästä, jonka komissio katsoi olleen kohdistettu hallitusta ja Neuvostoliittoa vastaan, ja vaati tiukkaan sävyyn sen pikaista selvittämistä. Jupakka paisui pian niin suureksi, että sitä selvittämään perustettiin erityinen sisäministeriön tutkintaelin (SMTE). Prosessin loppuunsaattaminen jäi seuraavan Pekkalan hallituksen tehtäväksi.[2]

Setelien leikkaus

muokkaa
Pääartikkeli: Setelinvaihto

Joulukuussa 1945 hallitus hyväksytti eduskunnalla pikavauhtia lain setelien vaihdosta, mikä merkitsi setelien leikkaamista kahtia vuoden 1946 alussa. Lain mukaan ne 500, 1 000 ja 5 000 markan setelit, jotka sillä hetkellä olivat kansalaisten hallussa, menettivät puolet arvostaan. Leikattujen setelien oikeat puoliskot oli luovutettava pankkeihin helmikuun 16. päivään mennessä, ja niistä annetun kuitin ilmoittama rahamäärä laskettiin pakkolainaksi valtiolle. Vasemmat puoliskot olivat edelleen käypää rahaa, mutta arvoltaan vain puolet alkuperäisestä. Laki ei kuitenkaan koskenut rahalaitoksiin talletettuja seteleitä. Tarkoituksena oli ennen kaikkea päästä käsiksi mustan pörssin keinottelijoiden ja veronkiertäjien pääomiin. Kokonaan uudet setelit otettiin käyttöön 16. helmikuuta 1946.[3] Pääministerin sihteeri Toivo Heikkilä arveli muistelmissaan setelien leikkaamisen vaikuttaneen osaltaan SKDL:n tappioon vuoden 1948 eduskuntavaaleissa, koska hallitus sai toimenpiteen vuoksi tammikuun 1946 aikana paljon kiukkuista postia kansalaisilta, joiden käteisvarat menettivät äkkiä puolet arvostaan. Haukkujen esittäjinä olivat varsinkin Pohjois-Suomen metsätyöläiset ja niiden kohteena etenkin SKDL:n ministerit.[4]

Hallituksen toimikausi päättyi Gustaf Mannerheimin erottua tasavallan presidentin virasta ja eduskunnan valittua pääministeri J. K. Paasikiven hänen seuraajakseen. Virkaatekevänä pääministerinä toimi hallituksen toimikauden loppuun saakka virkavuosiltaan vanhin valtioneuvoston jäsen, ulkoministeri Carl Enckell.[5]

Kokoonpano

muokkaa

[6]

Ministeri Tehtävissä Puolue
Pääministeri
Juho Kusti Paasikivi

17.4.1945 – 9.3.1946

amm.
Ministeri valtioneuvoston kansliassa
Mauno Pekkala
Eero Wuori
Eino Kilpi

27.4.1945 – 26.3.1946
7.8.1945 – 29.9.1945
15.9.1945 – 26.3.1946

SKDL
SDP
SDP
Ulkoasiainministeri
Carl Enckell

17.4.1945 – 26.3.1946

amm.
Ministeri ulkoasiainministeriössä
Reinhold Svento
Åke Gartz

17.4.1945 – 26.3.1946
27.4.1945 – 26.3.1946

SDP
amm.
Oikeusministeri
Urho Kekkonen

17.4.1945 – 26.3.1946

Maalaisliitto
Sisäasiainministeri
Yrjö Leino

17.4.1945 – 26.3.1946

SKDL
Ministeri sisäasiainministeriössä
Eemil Luukka

17.4.1945 – 26.3.1946

Maalaisliitto
Puolustusministeri
Mauno Pekkala

17.4.1945 – 26.3.1946

SKDL
Valtiovarainministeri
Sakari Tuomioja
Ralf Törngren

17.4.1945 – 17.7.1945
17.7.1945 – 26.3.1946

Edistyspuolue
RKP
Ministeri valtiovarainministeriössä
Eemil Luukka

17.4.1945 – 26.3.1946

Maalaisliitto
Opetusministeri
Johan Helo
Eino Pekkala

17.4.1945 – 28.12.1945
28.12.1945 – 26.3.1946

SKDL
SKDL
Maatalousministeri
Kalle Jutila
Vihtori Vesterinen

17.4.1945 – 29.9.1945
9.11.1945 – 26.3.1946

Maalaisliitto
Maalaisliitto
Ministeri maatalousministeriössä
Eemil Luukka

17.4.1945 – 26.3.1946

Maalaisliitto
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Eero Wuori
Onni Peltonen

17.4.1945 – 29.9.1945
9.11.1945 – 26.3.1946

SDP
SDP
Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä
Yrjö Murto
Kaarlo Hillilä
Onni Hiltunen

17.4.1945 – 26.3.1946
22.11.1945 – 26.3.1946
14.2.1946 – 26.3.1946

SKDL
Maalaisliitto
SDP
Kauppa- ja teollisuusministeri
Åke Gartz

17.4.1945 – 26.3.1946

amm.
Ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä
Uuno Takki

15.6.1945 – 26.3.1946

SDP
Sosiaaliministeri
Eino Kilpi

17.4.1945 – 26.3.1946

SDP
Ministeri sosiaaliministeriössä
Matti Janhunen
Eero Wuori
Kaarlo Hillilä
Onni Hiltunen

17.4.1945 – 26.3.1946
27.4.1945 – 29.9.1945
22.11.1945 – 26.3.1946
14.2.1946 – 26.3.1946

SKDL
SDP
Maalaisliitto
SDP
Kansanhuoltoministeri
Kaarlo Hillilä

17.4.1945 – 26.3.1946

Maalaisliitto
Ministeri kansanhuoltoministeriössä
Uuno Takki
Eero Wuori
Onni Hiltunen

17.4.1945 – 26.3.1946
27.4.1945 – 29.9.1945
14.2.1946 – 26.3.1946

SDP
SDP
SDP

Lähteet

muokkaa
  1. a b Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 760. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14263-0.
  2. Zetterberg (toim.), s. 769–774.
  3. Jorma O. Tiainen: Vuosisatamme Kronikka, s. 657. Jyväskylä: Gummerus Kustannus, 1987. ISBN 951-20-2893-X.
  4. Toivo Heikkilä: Paasikivi peräsimessä: pääministerin sihteerin muistelmat 1944–1948, s. 120–121. Helsinki: Otava, 1965.
  5. Vuosisatamme Kronikka, s. 658.
  6. Paasikiven III hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 25.5.2012. Viitattu 24.5.2010.
  Edeltäjä:
Paasikiven II hallitus
Suomen hallitus
17. huhtikuuta 194526. maaliskuuta 1946
Seuraaja:
Pekkalan hallitus