Osmo Pekka Karttunen (8. marraskuuta 1922 Helsinki29. kesäkuuta 1985) oli suomalainen juristi ja poliitikko.[1] Hän oli Ahti Karjalaisen ensimmäisen hallituksen valtiovarainministeri 1962–1963 ja vuonna 1968 perustetun, tieteen ja taiteen mesenaattina tunnetun Saastamoisen säätiön perustaja yhdessä vaimonsa Liisa Karttusen (o.s. Saastamoinen) kanssa. Liisa Karttunen oli perheyhtiön perustajan Herman Saastamoisen pojantytär.[2]

Osmo P. Karttunen
Osmo P. Karttunen (vas.) sekä kauppaneuvos Martti Suhonen ja Savon Sellun toimitusjohtaja Aimo E. Perttula 1960-luvulla.
Osmo P. Karttunen (vas.) sekä kauppaneuvos Martti Suhonen ja Savon Sellun toimitusjohtaja Aimo E. Perttula 1960-luvulla.
Suomen valtiovarainministeri
Karjalaisen I hallitus
13.4.1962–13.12.1963
Edeltäjä Vihtori Sarjala
Seuraaja Mauno Jussila
Henkilötiedot
Syntynyt8. marraskuuta 1922
Helsinki
Kuollut29. kesäkuuta 1985 (62 vuotta)
Ammatti toimitusjohtaja
ArvonimiVuorineuvos
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomus
Koulutus lakitieteen lisensiaatti (1958)

Karttusen vanhemmat olivat kauppaneuvos Pekka Karttunen ja Katri Pehkonen.[3] Osmo P. Karttunen valmistui ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1941 ja kirjoittautui opiskelemaan Helsingin yliopiston lainopilliseen tiedekuntaan. Jatkosodan syttymisen vuoksi hän ei päässyt aloittamaan opintojaan. Sodan aikana Karttunen toimi tykistön tulenjohtajana Itä-Karjalassa haavoittuen kahdesti.[1]

Opintonsa Karttunen pääsi aloittamaan sodan jälkeen. Hän suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1946.[1] Opiskeluaikanaan hän kuului Savolaiseen osakuntaan, jossa hän solmi ystävyyssuhteen myös opiskelemassa olleeseen Ahti Karjalaiseen.[4] Varatuomarin arvon Karttunen sai vuonna 1949. Hän valmistui lakitieteen lisensiaatiksi 1958.[1]

Karttunen tunnettiin intohimoisena jalkapallomiehenä (KuPS ja erityisesti sen juniorityö). Hän nosti 50-vuotishaastattelussaan uransa kolmeksi keskeisimmäksi asiaksi perheyhtiön, Tuko Oy:n sekä Palloliiton ja Veikkauksen.[5]

Presidentti Urho Kekkonen pyysi Karttusta jo vuonna 1961 maaherra Martti Miettusen hallitukseen puolustusministeriksi, mutta tämä kieltäytyi yritysjohtajuus- ja luottamustehtävävelvollisuuksiinsa vedoten.[4]

Karttuselle myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi vuonna 1971.[6]

Tehtävät muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Paaskoski, Jyrki: Karttunen, Osmo Pekka Kokoomusbiografia. 11.2.2009. Porvarillisen Työn Arkisto. Viitattu 18.2.2015.
  2. http://www.palloliitto.fi/palloliitto/100-vuotisjuhla/puheenjohtajat/ (Arkistoitu – Internet Archive)
    http://taidemuseo.kuopio.fi/index.php?id=24
  3. Pekka Karttunen Biografiasampo. Viitattu 29.7.2022.
  4. a b Paaskoski, Jyrki: Vastuu ja velvoitus: Kolme sukupolvea Saastamoisen perheyrityksessä. Saastamoisen säätiö, Helsinki 2005. ISBN 951-95627-3-7
  5. Viikkosanomat, 2. marraskuuta 1972
  6. https://arkisto.kokoomus.net/kokoomusbiografia/elamakerta-artikkelit/karttunen-osmo-pekka/

Kirjallisuutta muokkaa

  • Uola, Mikko: ”Karttunen, Osmo Pekka (1922–1985)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 22–23. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.
Edeltäjä:
Vihtori Sarjala
Suomen valtiovarainministeri
1962−1963
Seuraaja:
Mauno Jussila