Wikipedia

Oskari Lamminen

suomalainen urheilutoimittaja ja urheiluvaikuttaja

Oskari M. Lamminen (8. elokuuta 1897 Rauma – 4. maaliskuuta 1977 Helsinki)[1] oli suomalainen urheilutoimittaja ja urheiluvaikuttaja, joka kuului 1920–1930-luvuilla Työväen Urheiluliiton kommunistioppositioon. Hän oli muun muassa Työväen Urheilulehden päätoimittajana 1927–1930 ja kärsi kaksi vankeustuomiota poliittisen toimintansa vuoksi.

Oskari Lamminen 1920-luvulla.

Elämä ja ura muokkaa

Rauman Toivetta edustanut Lamminen oli nuoruudessaan piiritason pikajuoksija. Vuonna 1916 hän muutti Helsinkiin ja liittyi Helsingin Jyryyn.[2] Sisällissotaan Lamminen osallistui Jyryn urheilijoista kootun Jyryn komppanian riveissä ja oli sodan päätyttyä vangittuna Turun vankileirillä.[3]

Sisällissodan jälkeen Lamminen palasi Raumalle ja oli Toiveen edustajana perustamassa Työväen Urheiluliittoa. Hän oli myös käynnistämässä TUL:n Satakunnan piirin toimintaa.[2] 1920-luvun alussa Lamminen lähti mukaan Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen toimintaan. Hän kuului puolueneuvostoon ja oli Rauman kaupunginvaltuuston jäsen. Lamminen vaikutti myös osuustoimintaliikkeessä ja oli yksi Rauman Työväen Osuuskaupan perustajajäsenistä.[1][4] Helmikuussa 1922 Lamminen pidätettiin niin sanotun rauhanjulistajien jutun yhteydessä epäiltynä kiihotuksesta yhdessä kuuden muun raumalaisen kommunistin kanssa.[5][6] Turun hovioikeus antoi Lammiselle valtiopetoksen valmistelusta 5 vuoden ja 6 kuukauden vankeustuomion, jonka Korkein oikeus vahvisti joulukuussa 1922.[7]

Kärsittyään tuomionsa Tammisaaren pakkotyölaitoksessa, Lamminen valittiin marraskuussa 1927 Työväen Urheilulehden päätoimittajaksi kommunistien irtisanoman sosialidemokraatinn Väinö Koivulan tilalle. Hän jatkoi tehtävässään lehden lakkauttamiseen vuoteen 1930 saakka.[2][8] Elokuussa 1928 Lamminen erotettiin TUL:sta, kun hän oli lähettämässä joukkuetta Moskovan spartakiadeihin vastoin liittotoimikunnan päätöstä.[9] Lamminen ei itse päässyt Moskovaan, koska viranomaiset kieltäytyivät myöntämästä hänelle passia.[10]

Seuraavan talven aikana Lamminen ja Tatu Uosikkinen kiersivät ahkerasti eri puolilla maata tarkoituksenaan saada kommunisteille enemmistö kesän liittokokoukseen. Sosialidemokraatit pitivät toimintaa TUL:n hajottamisena ja kutsuivat Lammista ”hajoittajien pääpukariksi”.[11] Valtataistelu johti lopulta TUL:n hajoamiseen ja kommunistien perustaman Työläisurheilun Yhtenäisyyskomitean syntyyn. Lamminen vaikutti myös TYK:ssa, mutta Uosikkisen vastustaessa häntä ei valittu järjestön puheenjohtajaksi.[12] Valtataistelun yhteydessä Suomen Sosialidemokraatti julkaisi Lammisesta pitkän kirjoituksen, jossa häntä kutsuttiin muun muassa ilmiantajaksi ja ohranan kätyriksi vuoden 1922 tapahtumiin liittyen. Päätoimittaja Emil Leino sai sakkotuomion solvauksesta Lammisen vietyä asian oikeuteen.[13]

Joulukuussa 1929 Etsivä keskuspoliisi pidätti Helsingissä Lammisen, Katri Järvisen ja Sandra Lehtisen.[14] Hänet vapautettiin lyhyen tutkintovankeuden jälkeen asetettiin syytteeseen valtiopetoksesta.[15] Kesäkuussa 1930 Lamminen sai jälleen tuomion valtiopetoksen valmistelusta, kun hänen yhteytensä kiellettyn SKP:n keskuskomiteaan paljastuivat. Todisteet yhteydenpidosta löytyivät, kun Ruotsin poliisi sai haltuunsa Kullervo Mannerille ja Hanna Malmille kuuluneen kapsäkin, joka sisälsi Lammiseen liittyvää aineistoa. Kuulusteluissa hän myönsi myös vastaanottaneensa Kominternin johtaman Punaisen Urheiluinternationaalin kiertokirjeitä.[16]

Kun kommunistien toiminta jatkosodan jälkeen laillistettiin, Lamminen oli käynnistämässä Jyryn toimintaa uudelleen. Hänet valittiin myös seuran puheenjohtajaksi.[1] Vuonna 1947 Lamminen aloitti Vapaan Sanan urheilutoimittajana.[17] Myöhemmin hän asui Kirkkonummella ja oli muun muassa Kulutusosuuskuntien Keskusliiton hallintoneuvoston jäsen ja toimi OTK:n tilintarkastajana.[1]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Kuolleita. Helsingin Sanomat, 19.3.1977, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.9.2020.
  2. ↑ a b c Päivästä päivään. 60-vuotiaita. Helsingin Sanomat, 8.8.1957, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.9.2020.
  3. ↑ Lamminen, Oskari: ”Jyryn komppania”, Jyry 50 vuotta : Voimistelu- ja urheiluseura Helsingin Jyryn 50-vuotisjuhlajulkaisu. Helsinki: Helsingin Jyry, 1951.
  4. ↑ Hentilä, Seppo: Suomen työläisurheilun historia 1 : Työväen Urheiluliitto 1919–1944, s. 200. Hämeenlinna: Karisto, 1982. ISBN 951-23200-9-6.
  5. ↑ Kommunistikiihoitus Raumalla. Lalli, 18.2.1922, nro 20, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 2.9.2020.
  6. ↑ Rauman kommunistipesä. Iltalehti, 27.2.1922, nro 48, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 2.9.2020.
  7. ↑ Rauman kommunistien juttu. Länsi-Suomi, 30.12.1922, nro 147, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 2.9.2020.
  8. ↑ Hentilä 1982, s. 208.
  9. ↑ Hentilä 1982, s. 218.
  10. ↑ Selin, Sakari: Kuusi vuotta kilpailukieltoa matkasta Moskovan kisoihin 7.6.2009. Kansan Uutiset. Viitattu 2.9.2020.
  11. ↑ Hentilä 1982, s. 227.
  12. ↑ Hentilä 1982, s. 261.
  13. ↑ Kunnianloukkausjuttu. Helsingin Sanomat, 28.6.1930, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.9.2020.
  14. ↑ Kommunistipidätyksiä eilen Helsingissä. Työn Voima, 31.12.1929, nro 301, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 2.9.2020.
  15. ↑ Oskari Lamminen syytettyjen penkillä. Laatokka, 3.4.1930, nro 37A, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 2.9.2020.
  16. ↑ Hentilä 1982, s. 253–254, 263.
  17. ↑ Vapaan Sanan monivuotinen urheilutoimittaja J. Suokas. Helsingin Sanomat, 1.11.1947, s. 9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.9.2020.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Oskari_Lamminen&oldid=22083747”