Orimattilan kirkko
Orimattilan kirkko on graniitista rakennettu ristikirkko, joka valmistui vuonna 1866.[1] Sen suunnitteli Jean Wik. Empire-tyylinen kirkko on rakennettu 1862–1866. Kellotorni valmistui 1851, ja sitä korotettiin 1932. Kellotornissa on neljä kirkonkelloa, joista yksi on tornin pohjakerroksessa.[1] Kirkko on Orimattilan evankelis-luterilaisen seurakunnan neljäs.[2]
| Orimattilan kirkko | |
|---|---|
 Orimattilan kirkko toukokuussa 2006 |
|
| Sijainti | Orimattila |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Orimattilan seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1866 |
| Suunnittelija | Jean Wik |
| Materiaali | kivi |
| Istumapaikkoja | 1200 |
| Tyylisuunta | empire |
 |
|
Kirkon seinäkivet louhittiin Niemenkylästä. Kirkko on kolmilaivainen. Keskimmäisessä laivassa on puinen tynnyriholvi ja reunalaivoissa tasakatot. Sivulaivoissa on ollut parvet,jolloin kirkossa oli 1 700 paikkaa, mutta parvet purettiin 1932, jolloin kirkosta tuli 1 200-paikkainen.[1] Kirkon alttaritaulun Tulkaa minun tyköni on maalannut vuonna 1874 Erik Johan Löfgrenin.[2]
Suomen sisällissota muokkaa
Orimattilan kirkon hautausmaalla käytiin 13. huhtikuuta 1918 taisteluita, joihin osallistuivat Lahden rykmentti, Orimattilan punakaarti ja Myrskylän punakaarti vastassaan osasto Brandensteiniin kuuluneen, kapteeni Heinz von Wilamovitz-Moellendorffin johtaman 5. polkupyöräpataljoonan jääkärit. Orimattilan kirkon länsipuolella olevan hautausmaan itäosassa on kolmen kaatuneen saksalaisen jääkärin harmaagraniittinen muistomerkki. Saman itäpuolisen haustausmaan etelämuurin pohjoispuolella on myös vakaumuksensa puolesta kaatuneiden hautakivi, jossa ei ole mainittu vainajien nimiä. Pennalan Pyssymäellä kaatuneet punakaartilaiset siirrettiin Orimattilan kirkon hautausmaalle 1951.
Jo yksin Myrskylän punakaarti menetti Orimattilan taisteluissa 13 sotilasta, minkä lisäksi Suomen sotasurmat-tietokannassa on lisäksi muita kaatuneita punaisten puolelta. Seuraavana päivänä 14. huhtikuuta 1918 saksalaiset lähestyivät Lahtea Pennalassa.
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Talvisodassa Orimattilan kirkon kellotorni toimi Orimattilan kirkonkylän ilmavalvonta-asemana. Valmistautuminen Orimattilan Lotta Svärdin ilmavalvontaan alkoi kesällä 1939, kun Toini Mattila ja Sirkka Laine olivat Orimattilassa syksyllä 1939 kolmipäiväisillä ilmavalvontakursseilla. Valvonta alkoi ylimääräisten harjoitusten aikana 6. lokakuuta 1939 ja jatkui Moskovan rauhan jälkeen 28. huhtikuuta 1940. Valvontavuorolla ilmavalvontatornissa oli kaksi lottaa kerrallaan. Kylmyyden vuoksi varusteina oli villavuorinen mantteli ja Ruhan kartanon omistajan lainaamat vuohipukinnahkaiset vartioturkit. Vartiointi tapahtui kahden tunnin vuoroissa, jonka jälkeen oli neljä tuntia vapaata kahden vuorokauden ajan, jonka jälkeen oli neljä vuorokautta kokonaan vapaata. Talvisodassa ilmavalvontalotat ruokailivat Orimattilan suojelukuntatalolla.[3]
Jatkosodan aikana Orimattilan kirkonkylään perustettiin myös toinen, rinnakkainen, ilmavalvontatorni Orimattilan suojeluskuntatalon katolle. Näistä kahdesta paikasta pidettiin kirkontornia turvallisempana. Ilmavalvontaa torneista suoritettiin jatkosodan ensimmäinen vuosi ja uudelleen toukokuusta 1944 jatkosodan loppuun saakka, kun ilmapommitusten mahdollisuus oli jälleen ilmaantunut. Jatkosodan aikana ilmavalvontalotat nauttivat omia eväitään.[3]
Kirkon sankarihautausmaan muistomerkin ovat suunnitelleet arkkitehti Tarja Salmio-Toiviainen ja diplomi-insinööri Esko Toiviainen. Muistomerkkipaasi on paljastettu 22. elokuuta 1948.[4]
Kulttuuriympäristö muokkaa
Orimattilan kirkonmäki, johon kirkon ohella kuuluvat seurakuntakoti, pappila, hautausmaa, pitäjänmakasiini ja kirkonkylän raitin ympärille ryhmittyneet asuin- ja liikerakennukset, on hyvin säilyttänyt 1900-luvun alkupuolen kirkonkylän ilmeen. Museovirasto onkin määritellyt Orimattilan kirkonmäen yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Orimattilan kirkko Muuka.Com. Viitattu 26.4.2010.
- ↑ a b Orimattilan kirkko Päijät-Hämeen Museomatka. Arkistoitu 14.10.2007. Viitattu 26.4.2010.
- ↑ a b Ruotusotilaasta talvisodan taistelijaan – kapinaa ja maanpuolustusta Heinämaalla, sivut 164–166, Ilkka Kantola, ISBN 978-952-92-4445-4, Offsetpaino Tuija Pelli Oy, 2008
- ↑ Antero Tuomisto: Suomalaiset sotamuistomerkit.. Espoo: Sotilasperinteen seuran julkaisu n:o 1, Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 1998. ISBN 952-9872-05-4 Sivu 287.
- ↑ Orimattilan Kirkonmäki Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Orimattilan kirkko Wikimedia Commonsissa
- Orimattilan kirkko
- Orimattilan kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.