Aisti-ilmavalvonta

näkö- ja kuulohavaintoihin perustuva ilmavalvonta

Aisti-ilmavalvonta (lyh. AIV) on näkö- ja kuulohavaintoihin perustuvaa ilmavalvontaa.[1] Se täydentää tutkailmavalvontaa, ja kriisitilanteessa usein myös korvaa sen, sillä tutkakalustoon perustuva ilmavalvonta on erittäin haavoittuvainen sabotaasille ja tutkahakuisille ohjuksille.lähde?

Ilmavalvontalottia vartiossa jatkosodan aikaan

Aisti-ilmavalvonnan havainnot sekä sensorihavainnot voivat täydentää valtion keräämää ilmatilannekuvaa.

  • edullisuus
  • mahdollisuus suorittaa myös mm. säteilynvalvontaa ja maahanlaskujen valvontaa
  • kattaa myös tutkakatveet
  • asemaverkosto korvattavissa nopeasti toisin kuin tutkien osalta

Aisti-ilmavalvonta Suomessa

muokkaa

Aisti-ilmavalvontaa Suomessa toimeenpanevat ilmavalvontakomppaniat. Ilmavalvontakoulutusta varusmiehille antavat Suomessa kaikki kolme lennostoa sekä Ilmasotakoulu Tikkakoskella. Ilmavalvonnan aliupseerikurssi suoritaan AuK:ssa Tikkakoskella. Ilmavalvonnan reserviupseerikurssi järjestetään Tikkakoskella Ilmavoimien Reserviupseerikoulussa. Liikuteltavat ilmavalvonta-asemat perustuvat seitsemään osaan, joista jokaisen massa on noin 50 kg. Ilmavalvonta-asemat perustetaan yleensä korkeille mäille.lähde?

Rauhan aikana myös normaalien viranomaistenselvennä oletetaan tekevän aisti-ilmavalvontaa muiden tehtäviensä ohella.[1]

Ks. Sanomalaite M 90 (ilmavalvontapääte-versio)

Toinen maailmansota

muokkaa

Suomessa talvisodan ja jatkosodan aikana aisti-ilmavalvontaa laajassa määrin harjoittivat Lotta Svärd -järjestön jäsenet. Kiinteiden ilmavartioasemien ilmavalvojien koulutus tapahtui Lotta Svärdin viesti- ja ilmavalvonta -kokonaisuudessa. Ilmavalvonta-asemina käytettiin usein valmiita kolmiomittaustorneja. Ellei tällaisia ollut olemassa niin ilmavalvontaa varten rakennettiin erityisiä torneja.lähde?

Lähteet

muokkaa