Noah Lyles
Noah Lyles (s. 18. heinäkuuta 1997) on yhdysvaltalainen pikajuoksun 100 ja 200 metrin matkojen maailmanmestari.
| Noah Lyles | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. heinäkuuta 1997 Gainesville, Florida |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Yleisurheilija | |
| Pituus | 180 cm |
| Paino | 70 kg |
| Laji | Pikajuoksu |
| Valmentaja | Lance Brauman |
| Ennätykset |
100 m: 9,83 (2023) 200 m :19,31 (2022) |
|
Tietolaatikko päivitetty 21. elokuuta 2023 |
|
| Aiheesta muualla | |
| Timanttiliiga | |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Yhdysvallat
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Tokio 2020 | 200 metriä | |
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Doha 2019 | 200 m | |
| Kultaa |
Doha 2019 | 4 × 100 m | |
| Kultaa |
Eugene 2022 | 200 m | |
| Kultaa |
Budapest 2023 | 100 m | |
| Kultaa |
Budapest 2023 | 200 m | |
| Kultaa |
Budapest 2023 | 4 × 100 m | |
 Hopeaa |
Eugene 2022 | 4 × 100 m | |
| Sisäratojen MM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Glasgow 2024 | 60 m | |
| Hopeaa |
Glasgow 2024 | 4 × 400 m | |
Lyles on saavuttanut alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden 100 metrillä ja 4 × 100 metrin viestissä 2016. Nuorten olympialaisissa hän voitti kultaa 200 metrillä 2014. Alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa hän saavutti hopeaa niin sanotussa ruotsalaisviestissä 2013. Dohan MM-kilpailuissa 2019 hän voitti 200 metrin kultaa ajalla 19,83. Pikaviestissä hän juoksi ankkuriosuuden Yhdysvaltojen joukkueessa, joka voitti kultaa maan ennätysajalla 37,10. Tokion 2020 olympialaisissa hän saavutti 200 metrillä pronssia ajalla 19,74. Eugenen MM-kilpailuissa 2022 Lyles voitti 200 metrin maailmanmestaruuden Yhdysvaltain ennätysajalla 19,31. Samalla hän nousi jamaikalaisten Usain Boltin ja Yohan Blaken jälkeen kolmanneksi nopeimmaksi 200 metrin juoksijaksi. Samojen kisojen pikaviestissä hän juoksi toisen osuuden Yhdysvaltojen hopeajoukkueessa. Budapestin MM-kilpailuissa 2023 Lyles voitti 100 metrin maailmanmestaruuden ajalla 9,83 sekä 200 metrin maailmanmestaruuden ajalla 19,51. Lisäksi hän juoksi ankkuriosuuden kultaa voittaneessa Yhdysvaltojen 4 × 100 metrin viestijoukkueessa. Glasgow'n sisäratojen MM-kilpailuissa 2024 hän saavutti hopeaa 60 metrillä ajalla 6.44 ja 4 × 400 metrin viestissä.
Timanttiliigassa hänellä on 21 osakilpailuvoittoa, joista neljä on tullut Timanttiliigan finaaleissa. IAAF World Relays -kilpailuissa hän on saavuttanut hopeaa 4 × 100 metrin viestissä 2019 ja 4 × 200 metrin viestissä 2017. Hänen 100 metrin ennätyksensä on 9,83, 200 metrin 19,31 sekuntia ja hallissa 60 metrin ennätys 6,51.
Noah Lylesin pikkuveli Josephus Lyles on myös pikajuoksija.[1]
Lähteet muokkaa
- Noah Lyles Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- Noah Lyles Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Zaccardi, Nick: Noah, Josephus Lyles, after years of supporting each other, meet on track’s highest level 13.8.2020. NBC. Viitattu 15.8.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Noah Lyles Wikimedia Commonsissa
|
1983: Calvin Smith 1987: Calvin Smith1991: Michael Johnson |
1993:  Frankie Fredericks1995: Michael Johnson1997:  Ato Boldon |
1999: Maurice Greene 2001:  Konstantinos Kenteris2003: John Capel |
2005: Justin Gatlin 2007: Tyson Gay2009:  Usain Bolt |
2011: Usain Bolt 2013: Usain Bolt2015: Usain Bolt |
2017:  Ramil Quliyev2019: Noah Lyles2022: Noah Lyles |
2023: Noah Lyles |
1986: Derrick Florence | 1988: Andre Cason | 1990: Davidson Ezinwa | 1992: Ato Boldon | 1994: Deji Aliu | 1996: Francis Obikwelu | 1998: Christian Malcolm | 2000: Mark Lewis-Francis | 2002: Darrel Brown | 2004: Ivory Williams | 2006: Harry Aikines-Aryeetey | 2008: Dexter Lee | 2010: Dexter Lee | 2012: Adam Gemili | 2014: Kendal Williams | 2016: Noah Lyles | 2018: Lalu Muhammad Zohri | 2021: Letsile Tebogo | 2022: Letsile Tebogo