Linford Christie
Linford Christie (s. 2. huhtikuuta 1960 Saint Andrew, Jamaika) on brittiläinen pikajuoksija, olympiavoittaja, Euroopan mestari ja Kansainyhteisön mestari. Vaikka hän on syntynyt Jamaikalla, hän edusti urheilijana Isoa-Britanniaa.[1]
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Linford Christie | |||
Maa:  Yhdistynyt kuningaskunta
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Barcelona 1992 | 100 m | |
 Hopeaa |
Soul 1988 | 100 m | |
| Hopeaa |
Soul 1988 | 4 × 100 m | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Stuttgart 1993 | 100 m | |
| Hopeaa |
Stuttgart 1993 | 4 × 100 m | |
 Pronssia |
Rooma 1987 | 100 m | |
| Pronssia |
Tokio 1991 | 4 × 100 m | |
| Sisäratojen MM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Sevilla 1991 | 60 m | |
| Hopeaa |
Sevilla 1991 | 200 m | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Stuttgart 1986 | 100 m | |
| Kultaa |
Split 1990 | 100 m | |
| Kultaa |
Helsinki 1994 | 100 m | |
| Hopeaa |
Split 1990 | 4 × 100 m | |
| Pronssia |
Stuttgart 1986 | 4 × 100 m | |
| Pronssia |
Split 1990 | 200 m | |
| Sisäratojen EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Madrid 1986 | 200 m | |
| Kultaa |
Budapest 1988 | 60 m | |
| Kultaa |
Glasgow 1990 | 60 m | |
| Pronssia |
Budapest 1988 | 200 m | |
Maa:  Englanti
| |||
| Kansainyhteisön kisat | |||
| Kultaa |
Auckland 1990 | 100 m | |
| Kultaa |
Auckland 1990 | 4 × 100 m | |
| Kultaa |
Victoria 1994 | 100 m | |
| Hopeaa |
Edinburgh 1986 | 100 m | |
Christie voitti yllättäen 100 metrin juoksussa kultaa Stuttgartin EM-kisoissa 1986. Saman vuoden Kansainyhteisön kisoissa hän oli toinen. Rooman MM-kisoissa 1987 hän oli pronssilla. Soulin 1988 olympialaisissa Christie nousi 100 metrin tuloslistassa hopealle, kun alkuperäinen voittaja Ben Johnson jäi kiinni dopingin käytöstä. Myös Christien näytteestä löytyi kiellettyä ainetta, pseudoefedriiniä, mutta sen selitettiin liittyneen flunssalääkkeeseen.[2]
Splitin EM-kisoissa 1990 Christie voitti toisen peräkkäisen 100 metrin Euroopan mestaruutensa. Vuoden 1991 sisäratojen MM-kisoissa hän saavutti hopeaa sekä 60:llä että 200 metrillä. Barcelonan 1992 olympialaisissa hän voitti 100 metrillä olympiakultaa ensimmäisenä britannialaisena sitten Allan Wellsin (Moskova 1980). Hän voitti 100 metrin kultaa myös Stuttgartin MM-kisoissa 1993 omalla ennätysajallaan 9,87 ja Helsingin EM-kisoissa 1994 kolmannen peräkkäisen EM-kultansa. Göteborgin MM-kisoissa 1995 hän oli kuudes. Atlantan 1996 olympialaisten finaalissa hän otti kaksi varaslähtöä, mikä johti hänen sulkemiseensa pois kilpailusta. Vuonna 1999 Christie jäi kiinni nandrolonin käytöstä, minkä jälkeen hän lopetti uransa.[3]
Lähteet
muokkaa- Linford Christie Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Linford Christie Olympedia. Viitattu 13.2.2021. (englanniksi)
- ↑ THE SEOUL GAMES / DAY 14 : Notes : Britain's Linford Christie Fails Initial Drug Test 30.9.1988. LA Times. Viitattu 24.11.2013.
- ↑ Linford Christie British Athletes. Arkistoitu 24.5.2016. Viitattu 24.11.2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Linford Christie Kansainvälinen olympiakomitea. (englanniksi)
|
1934: Christiaan Berger | 1938: Martinus Osendarp | 1946: John Archer | 1950: Étienne Bally | 1954: Heinz Fütterer | 1958: Armin Hary | 1962: Claude Piquemal | 1966: Wiesław Maniak | 1969: Valeri Borzov | 1971: Valeri Borzov | 1974: Valeri Borzov | 1978: Pietro Mennea | 1982: Frank Emmelmann | 1986: Linford Christie | 1990: Linford Christie | 1994: Linford Christie | 1998: Darren Campbell | 2002: Francis Obikwelu | 2006: Francis Obikwelu | 2010: Christophe Lemaitre | 2012: Christophe Lemaitre | 2014: James Dasaolu | 2016: Churandy Martina | 2018: Zharnel Hughes | 2022: Marcell Jacobs | 2024: Marcell Jacobs |
