Wikipedia

Nicolae Titulescu

Nicolae Titulescu (4. maaliskuuta 1882 Craiova – 4. maaliskuuta 1941 Cannes) oli romanialainen poliitikko ja diplomaatti, joka toimi Romanian ulkoministerinä kolmessa hallituksessa vuosina 1927–1928 ja 1932-1936 sekä Kansainliiton yleiskokouksen puheenjohtajana 1930-1932. [1], [2]

Nicolae Titulescu
Nicolae Titulescu 1930-luvulla.
Nicolae Titulescu 1930-luvulla.
Romanian ulkoministeri
24. marraskuuta 1927 – 9. marraskuuta 1928
20. lokakuuta 1932 – 1. lokakuuta 1934
10. lokakuuta 1934 – 28. elokuuta 1936
Edeltäjä Ionel Brătianu
Alexandru Vaida-Voevod
Gheorghe Tătărescu
Seuraaja Gheorghe Mironescu
Gheorghe Tătărescu
Victor Antonescu
Henkilötiedot
Syntynyt4. maaliskuuta 1882
Romania Craiova, Romanian kuningaskunta
Kuollut17. maaliskuuta 1941 (59 vuotta)
Ranska Cannes, Vichyn Ranska
Ammatti professori
poliitikko
diplomaatti
Arvonimilakitieteen tohtori
Tiedot
Uskonto ortodoksinen

Lakimies ja kansallinen poliitikko muokkaa

Titulescu oli koulutukseltaan lakimies. Hän opiskeli Pariisissa lakia ja väitteli oikeustiteestä vuonna 1905. Sen jälkeen hän palasi Romaniaan ja toimi kansainvälisen oikeuden professorina ensin Iasin yliopistossa ja vuodesta 1907 Bukarestin yliopistoissa.[3]

Titulescu tuli politiikkaan vuonna 1909 Take lonescun johtaman Konservatiivi-demokraattisen puolueen jäsenenä. Vuonna 1912 hänet valittiin Romanian parlamenttiin puolueen edustajana.[1] Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, joka lopulta päättyi Romanialle edullisesti, Titulescu osallistui Trianonin rauhanneuvotteluihin, jonka tuloksena kesäkuussa 1920 Unkari joutui luovuttamaana Romanialle Transsilvanian.[3] Titulescu oli ollut Versailles'n rauhanneuvotteluiden aikaan Pariisissa pohjustamassa Romanian asiaa yhdessä Take Ionescun, Octavian Gogan, Traian Vuian ja Constantin Millen kanssa Romanian kansalliskomitean nimissä. Sen mukaan maailmansotaa ennen eri valtioiden alaisuudessa olleet romanialaiset alueet tuli saada yhteen, joka onnistuikin Trianoninin rauhassa.[1], [2]

Titulescun ensimmäiset ministeritehtävät liittyivät talouteen, sillä hän toimi liberaalijohtaja Ionel Brătianun hallituksessa talousministerinä vuosina 1917-1918. Vuonna 1920-1921 Titulescun tärkeimmät tehtävät Alexandru Averescun ja Take Ionescun hallituksissa liittyivät juuri yhdistyneen suur-Romanian taloudellisten kysymysten ratkaisuun, jota merkittävästi laajentunut Romanian alue vaati. Titulescun ajamat uudistukset sisälsivät kansallisen verouudistuksen ja verorasituksen jakautumisen oikeudenmukaisuuden ja suorien verojen korottamisen periaatteiden mukaisesti.[1], [3]

Näkyvä romanialainen toimija 1920-luvun Euroopassa muokkaa

Nicolae Titulesculle tammikuussa 1920 perustettu Kansainliitto tuli keskeiseksi kansainvälisen toiminnan areenaksi. Hän oli Romanian pysyvä edustaja Genevessä toimineessa Kansainliitossa.[3] Samaan aikaan hän toimi vuosina 1921-1932 myös diplomaattina Lontoossa Romanian edustajana.[3] Ensimmäisen kerran Titulescusta tuli Romanian ulkoministeri marraskuu 1927 - marraskuu 1928 istuneessa Vintilă Brătianun hallituksessa. Hänelle keskeinen väline oli myös Pikku Entente, joka toimi Trianonin rauhan jälkeisten rajojen säilyttämisen välineenä Romanian ollessa yksi järjestön jäsenistä.

Titulescun ensimmäiseen ulkoministerikauteen liittyy elokuussa 1928 solmittu Kellogg–Briand-sopimus, jonka ihanteellisena tavoitteena oli sodankäynnin kieltäminen politiikanteon välineenä. Titulescu oli mukana kyseisen sopimuksen valmistelussa ja tuli omassa toiminnassaan sen jälkeen tukeutumaan kyseisen sopimuksen periaatteisiin.[1]

Eurooppalainen huippupoliitikko 1930-luvun alkupuoliskolla muokkaa

 
Kuvan oton aikaan vuonna 1932 Titulescu oli uransa huipulla. Kuvassa Pikku ententen edustajat kokouksessaan Belgradissa. Tšekkoslovakian presidentti Edvard Beneš, Romanian ulkoministeri Titulescu ja Jugoslavian ulkoministeri Jevtitsch.

Titulescusta tuli maailmansodan jälkeisen Euroopan rauhanomaisen yhteistyön puolestapuhuja.[3] Tässä mielessä eri puolilla Eurooppaa kannatustaan lisänneet kansallismieliset ja fasistiset liikkeet olivat ristiriidassa Titulescun ajaman linjan suhteen.[4] Titulescu valittiin vuosien 1930 ja 1931 Kansainliiton yleiskokousten puhemieheksi.[3] Vuosina 1932-1936 hän toimi kahdessa hallituksessa eli Ion Ducan ja Gheorghe Tătărescun hallituksissa ulkoministerinä.[2]

1930-luvun ulkoministerikautenaan Titulescu teki ensin vahvaa yhteistyötä Ranskan ja sen ulkoministeri Louis Barthoun kanssa. Vuonna 1934 hän oli mukana yhteistyökeskusteluissa, jossa oli mukana myös Neuvostoliitto ja sen ulkoministeri Maksim Litvinov. [4], [5] Pikku Ententen toiminta muuttui tänä aikana enemmän sotilasliitosta taloudellista yhteistyötä painottavaksi.[2] Litvinov-neuvottelujen myötä Romania normalisoi suhteensa Neuvostoliittoon 9. heinäkuuta 1934 tehdyllä sopimuksella. Titulescu käytti merkittävän puheenvuoron kesäkuussa 1936 Kansainliiton yleiskokouksessa, jossa hän tuomitsi Etiopiaan juuri hyökänneen fasistisen Italian.[6] Elokuussa 1936 Titulescu neuvotteli venäläisten kanssa ystävyyssopimuksesta, jonka hän oli valmis solmimaan edellyttäen, että Neuvostoliitto tunnustaisi Bessarabian kuuluvan Romanialle.[4] Bessarabia oli liittynyt ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa osaksi Romaniaa, ja Ranskan, Iso-Britannian ja Italian johtajat olivat vahvistaneet asiat lokakuussa 1920 Pariisin rauhassa. Neuvostoliitto ei ollut antanut tunnustusta tehdylle ratkaisulle Bessarabiasta.[7] Näihin Titulescun ulkopolittiisiin ratkaisuihin suhtauduttiin niin naapurimaissa kuin kotimaassakin kriittisesti, ja niinpä kuningas Kaarle II erotti hänet elokuun lopussa 1936 kaikista hänen tehtävistään "hallituksen yhdenmukaistamisen" nimissä ja pyysi häntä poistumaan Romaniasta.[2]

Titulescun politiikan tuho, maanpakolaisuus ja muisto muokkaa

 
Titulescun muistomerkki Brasovissa, jonne hänet on haudattu vuonna 1992 kommunistivallan kaatumisen jälkeen.
 
Titulescusta julkaisi Romanian postilaitos vuonna 2007 postimerkin..

Titulescusta oli näin tullut maanpakolainen.[2] Hän asui ensin Sveitsissä, mutta myöhemmin Ranskassa. Sveitsissä olon jälkeen hän palasi vuonna 1937 hetkeksi kotimaahansa Romaniaan, mutta äärioikeistolaisen ja fasistisen Rautakaarti-liikkeen uhkaukset pakottivat hänet poistumaan maasta.[2] Titulescun ulkopoliittinen linja koki 1930-luvun lopulla Euroopassa täydellisen tappion. Pikku entente hajosi natsi-Saksan politiikan johdosta. Unkari sai rajoihinsa korjauksia Wienin ensimmäisen ja toisen välitystuomion perusteella. Osa Transsilvaniasta palautettiin Unkarille. Molotov-Ribbentrop-sopimuksen perusteella Neuvostoliitto miehitti Bessarabian kesäkuussa 1940.[2], [8]

Poliittisen uransa aikana Titulescu sai kunniatohtoriudet Ateenan ja Bratislavan yliopistoista tunnustuksena toiminnalleen kansainvälisestä rauhanomaisesta yhteistyöstä. Ammatillisella urallaan Titulöescu julkaisi vuodesta 1904 alkaen yli 30 tieteellistä julkaisua romanian, ranskan, englannin, saksan ja italian kielillä. Aiheina olivat talous, rahoitus, sosiaalipolitiikka ja diplomatia.[1]

Nicolae Titulescu kuoli maaliskuussa 1941 Ranskan Cannesissa sairastettuaan pitkään. Hänet haudattiin Cannesiin, mutta kommunistivallan kaaduttua Titulescun maalliset jäännökset siirrettiin vuonna 1992 Ranskasta Romaniaan ja haudattiin oman testamentin mukaisesti Brasoviin. Titulescun kunniaksi Brasovin keskuspuisto nimettiin hänen kunniakseen vuonna 1993. Puistossa on myös patsas hänestä. Brasovissa nimettiin vuonna 1998 paikallinen ammattikorkeakoulu hänen nimelleen.[9] Titulescu sai Romaniassa myös muuta tunnustusta, sillä Bukarestiin vuonna 1990 perustettu yksityinen yliopisto on nimetty hänen mukaansa "Nicolae Titulescu" -yliopistoksi. Perustetun yliopiston opetus ja tutkimus suuntautui oikeustieteeseen, taloustieteeseen ja hallintotieteeseen, jotka Titulescun omasa toiminnassa olivat keskeisiä osa-alueita.[9] Vuosina 2007 ja 2018 Romaniassa on julkaistu myös häntä kuvaavat postimerkit.

Lähteet muokkaa

  • Rebecca Haynes: Romanian Policy Towards Germany, 1936-40. New York: Palgrave Macmillan, 2000. ISBN 978-1-379-41107-8. (englanniksi)
  • Dennis Deletant: Hitler's Forgotten Ally: Ion Antonescu and his Regime, Romania 1940-1944. New York: Palgrave Macmillan, 2006. ISBN 978-1-349-54401-8. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f Nicolae Titulescu Facts yourdictionary.com. Arkistoitu 6.1.2019. Viitattu 5.1.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h Personalities of the Romanian Interwar Diplomacy: Nicolae Titulescu Acta Universitatis Danubius. Relationes Internationales. Viitattu 5.1.2019. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g Romanians You Should Know: Nicolae Titulescu inyourpocket.com. Viitattu 5.1.2019. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Dennis Deletant: Hitler's Forgotten Ally: Ion Antonescu and his Regime, Romania 1940-1944, s. 9
  5. ↑ Rebecca Haynes: Romanian Policy Towards Germany, 1936-40, s. 3
  6. ↑ Rebecca Haynes: Romanian Policy Towards Germany, 1936-40, s. 6
  7. ↑ Rebecca Haynes: Romanian Policy Towards Germany, 1936-40, s. 4
  8. ↑ Dennis Deletant: Hitler's Forgotten Ally: Ion Antonescu and his Regime, Romania 1940-1944, s. 10-18
  9. ↑ a b Nicolae Titulescu University of Bucharest - University Overview 4icu.org. Viitattu 5.1.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nicolae_Titulescu&oldid=22325116”