NHL-kausi 1970–1971
NHL-kausi 1970–1971 oli National Hockey Leaguen historian 54. kausi. Sen aikana 14 NHL-joukkuetta pelasi kukin 78 runkosarjaottelua.[1] Liigaan tuli mukaan kaksi uutta joukkuetta, Buffalo Sabres ja Vancouver Canucks.[2] Molemmat aloittivat toimintansa NHL:n itäisessä divisioonassa.[1] Lisäksi Oakland Seals vaihtoi nimeä, ja siitä tuli California Golden Seals.[2] Stanley Cupin voitti Montreal Canadiens, joka kukisti finaalisarjassa Chicago Black Hawksin otteluvoitoin 4–3.[3] Kyseessä oli NHL:n olemassaolon aikana Montreal Canadiensin 16. ja seuran koko historian 17. Stanley Cup -mestaruus.[4][5] Finaalisarjan myötä päättyi Canadiens-kapteeni Jean Béliveaun NHL-ura, joka toi hänelle kaikkiaan kymmenen Stanley Cup -voittoa. Niistä viisi tuli Béliveaun toimiessa oman joukkueensa kapteenina.[5]
Runkosarjan maali- ja pistepörssin voitti Boston Bruinsin keskushyökkääjä Phil Esposito, jolle myönnettiin Art Ross Trophyn ohella Lester B. Pearson Award.[6][7] Hän teki pelaamissaan 78 ottelussa 152 tehopistettä, joista 76 oli maaleja ja 76 syöttöpisteitä.[8] Pistepörssin kakkoseksi sijoittui Espositon tavoin Bruinsia edustanut puolustaja Bobby Orr, joka sai sekä Hart Memorial Trophyn että Norris-palkinnon.[8][9][10] Orrin kauden 1970–1971 aikana tekemät 139 tehopistettä ja 102 syöttöpistettä ovat kumpikin puolustajien ennätyksiä NHL:ssä.[11] Jos kaikki pelaajat huomioidaan, vain Wayne Gretzky ja Mario Lemieux ovat pystyneet keräämään enemmän syöttöpisteitä yhden kauden aikana.[12] Orrin ±-tilaston lukema +124 samalta kaudelta on NHL:n kaikkien aikojen ennätys, kun otetaan lukuun sekä hyökkääjät että puolustajat.[11][12]
Kaudella 1970–1971 Vezina Trophyn saivat New York Rangersia edustaneet maalivahdit Eddie Giacomin ja Gilles Villemure.[13] Pudotuspelien pistepörssin ykkönen oli Montreal Canadiensin hyökkääjä Frank Mahovlich, joka teki 20 ottelussa yhteensä 27 tehopistettä, joista 14 oli maaleja ja 13 syöttöpisteitä.[14] Pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalle myönnettävä Conn Smythe Trophy annettiin Canadiensin tulokasmaalivahti Ken Drydenille.[15][16] Dryden oli pelannut runkosarjassa vain kuusi ottelua mutta voittanut ne kaikki ja päästänyt ainoastaan yhdeksän maalia. Niinpä valmentaja Al MacNeil päätti käyttää häntä pudotuspeleissä aloittavana maalivahtina. Dryden pelasikin lopulta kaikki 20 ottelua Canadiensin voittaessa Stanley Cupin ja oli muun muassa pudottamassa jatkosta edellisen vuoden mestarijoukkue Boston Bruinsia,[17][18] jonka pelaajista kuusi oli sijoittunut runkosarjan pistepörssin kärkikymmenikköön.[8] Pelattujen runkosarjaotteluiden vähäisyyden vuoksi Dryden ei ollut vielä kelvollinen pääsemään ehdolle parhaalle tulokkaalle annettavan Calder Trophyn saajaksi. Hän kuitenkin voitti kyseisen palkinnon seuraavalla kaudella.[16][17][18]
Runkosarja
muokkaaLyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.
Itäinen divisioona | O | V | H | T | Pist. | + | − |
---|---|---|---|---|---|---|---|
Boston Bruins | 78 | 57 | 14 | 7 | 121 | 399 | 207 |
New York Rangers | 78 | 49 | 18 | 11 | 109 | 259 | 177 |
Montreal Canadiens | 78 | 42 | 23 | 13 | 97 | 291 | 216 |
Toronto Maple Leafs | 78 | 37 | 33 | 8 | 82 | 248 | 211 |
Buffalo Sabres | 78 | 24 | 39 | 15 | 63 | 217 | 291 |
Vancouver Canucks | 78 | 24 | 46 | 8 | 56 | 229 | 296 |
Detroit Red Wings | 78 | 22 | 45 | 11 | 55 | 209 | 308 |
Läntinen divisioona | O | V | H | T | Pist. | + | − |
---|---|---|---|---|---|---|---|
Chicago Black Hawks | 78 | 49 | 20 | 9 | 107 | 277 | 184 |
St. Louis Blues | 78 | 34 | 25 | 19 | 87 | 223 | 208 |
Philadelphia Flyers | 78 | 28 | 33 | 17 | 73 | 207 | 225 |
Minnesota North Stars | 78 | 28 | 34 | 16 | 72 | 191 | 223 |
Los Angeles Kings | 78 | 25 | 40 | 13 | 63 | 239 | 303 |
Pittsburgh Penguins | 78 | 21 | 37 | 20 | 62 | 221 | 240 |
California Golden Seals | 78 | 20 | 53 | 5 | 45 | 199 | 320 |
Runkosarjan pistepörssi
muokkaaLyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit
Pelaaja | Joukkue | O | M | S | Pist. | RM |
---|---|---|---|---|---|---|
Phil Esposito | Boston Bruins | 78 | 76 | 76 | 152 | 71 |
Bobby Orr | Boston Bruins | 78 | 37 | 102 | 139 | 91 |
John Bucyk | Boston Bruins | 78 | 51 | 65 | 116 | 8 |
Ken Hodge | Boston Bruins | 78 | 43 | 62 | 105 | 113 |
Bobby Hull | Chicago Black Hawks | 78 | 44 | 52 | 96 | 32 |
Norm Ullman | Toronto Maple Leafs | 73 | 34 | 51 | 85 | 24 |
Wayne Cashman | Boston Bruins | 77 | 21 | 58 | 79 | 100 |
John McKenzie | Boston Bruins | 65 | 31 | 46 | 77 | 120 |
David Keon | Toronto Maple Leafs | 76 | 38 | 38 | 76 | 4 |
Jean Béliveau | Montreal Canadiens | 70 | 25 | 51 | 76 | 40 |
Pudotuspelit
muokkaaPuolivälierät | Välierät | Stanley Cup -finaali | |||||||||||
I1 | Boston Bruins | 3 | |||||||||||
I3 | Montreal Canadiens | 4 | |||||||||||
I3 | Montreal Canadiens | 4 | |||||||||||
L4 | Minnesota North Stars | 2 | |||||||||||
L2 | St. Louis Blues | 2 | |||||||||||
L4 | Minnesota North Stars | 4 | |||||||||||
I3 | Montreal Canadiens | 4 | |||||||||||
L1 | Chicago Black Hawks | 3 | |||||||||||
L1 | Chicago Black Hawks | 4 | |||||||||||
L3 | Philadelphia Flyers | 0 | |||||||||||
L1 | Chicago Black Hawks | 4 | |||||||||||
I2 | New York Rangers | 3 | |||||||||||
I2 | New York Rangers | 4 | |||||||||||
I4 | Toronto Maple Leafs | 2 |
Pudotuspelien pistepörssi
muokkaaLyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit
Pelaaja | Joukkue | O | M | S | Pist. | RM |
---|---|---|---|---|---|---|
Frank Mahovlich | Montreal Canadiens | 20 | 14 | 13 | 27 | 18 |
Bobby Hull | Chicago Black Hawks | 18 | 11 | 14 | 25 | 16 |
Yvan Cournoyer | Montreal Canadiens | 20 | 10 | 12 | 22 | 6 |
Jean Béliveau | Montreal Canadiens | 20 | 6 | 16 | 22 | 28 |
Jacques Lemaire | Montreal Canadiens | 20 | 9 | 10 | 19 | 17 |
Stan Mikita | Chicago Black Hawks | 18 | 5 | 13 | 18 | 16 |
Jean Tremblay | Montreal Canadiens | 20 | 3 | 14 | 17 | 15 |
Pat Stapleton | Chicago Black Hawks | 18 | 3 | 14 | 17 | 4 |
Pete Mahovlich | Montreal Canadiens | 20 | 10 | 6 | 16 | 43 |
Clifford Koroll | Chicago Black Hawks | 18 | 7 | 9 | 16 | 18 |
NHL-palkinnot
muokkaaTähdistökentälliset
muokkaaYkköstähtikenttä | Pelipaikka | Kakkostähtikenttä |
---|---|---|
Eddie Giacomin, New York Rangers | maalivahti | Jacques Plante, Toronto Maple Leafs |
Bobby Orr, Boston Bruins | puolustaja | Brad Park, New York Rangers |
J. C. Tremblay, Montreal Canadiens | puolustaja | Pat Stapleton, Chicago Black Hawks |
Phil Esposito, Boston Bruins | keskushyökkääjä | Dave Keon, Toronto Maple Leafs |
Johnny Bucyk, Boston Bruins | vasen laitahyökkääjä | Bobby Hull, Chicago Black Hawks |
Ken Hodge, Boston Bruins | oikea laitahyökkääjä | Yvan Cournoyer, Montreal Canadiens |
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c 1970–1971 Standings NHL.com. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b NHL Expansion / Relocation Timeline (1970) DetroitHockey.Net. Arkistoitu 3.7.2013. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b 1970–71 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Fitzpatrick, Jamie: Most Stanley Cup Wins by Team About.com. 13.6.2012. The New York Times Company. Arkistoitu 24.4.2013. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Stanley Cup No. 17 Canadiens.com. Club de hockey Canadien, Inc. Arkistoitu 18.5.2012. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Ted Lindsay Award (formerly Lester B. Pearson Award) NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c 1970–71 NHL Season Summary Hockey-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d 1970–1971 – Regular Season – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Fitzpatrick, Jamie: NHL Most Valuable Player: List of Hart Trophy Winners About.com. 2012. The New York Times Company. Arkistoitu 11.5.2013. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b James Norris Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Number Four, Bobby Orr (Did You Know?) CBC.ca. CBC. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Kelley, Jim: Greatness undiminished Sportsillustrated.cnn.com. 20.3.2008. Time Inc. Arkistoitu 20.7.2008. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Vezina Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b 1970–1971 – Playoffs – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Conn Smythe Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Itkonen, Janne: ”Rask on kuin NHL:n maalivahtilegenda” MTV3.fi. 18.4.2010. MTV3 Internet. Viitattu 22.7.2012.
- ↑ a b Ken Dryden Sportshall.ca. Canada’s Sports Hall of Fame. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Lee, Phillip: The Dryden file ESPN.com. 19.11.2003. ESPN Internet Ventures. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Prince of Wales Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Clarence S. Campbell Bowl NHL.com. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Art Ross Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Bill Masterton Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Calder Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Hart Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Lady Byng Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Lester Patrick Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)