Mosel (ransk. Moselle, luxemburgiksi Musel, holl. Moezel) on joki, joka virtaa Ranskan, Luxemburgin ja Saksan kautta ja yhtyy Koblenzissa Reiniin. Joen pituus on 545 kilometriä.[1][2] Saksan alueella Mosel on Reinin suurin sivujoki ja sen myötä Saksan toiseksi tärkein jokilaivareitti.

Mosel
Mosel Trierin kohdalla Saksassa.
Mosel Trierin kohdalla Saksassa.
Alkulähde Vosges
Laskupaikka Rein Koblenzissa
Maat Ranska, Luxemburg, Saksa
Pituus 545 km
Alkulähteen korkeus 715 m
Virtaama 290 /s
Valuma-alue 28 286 km²
Mosel ja sen sivujoet.
Mosel ja sen sivujoet.

MaantiedeMuokkaa

Mosel saa alkunsa Col de Bussangissa 715 metrin korkeudessa ja laskee noin 545 km:n päässä Koblenzin kaupungissa lännen suunnasta Reiniin.[1] Laskukohdassa Moselin keskivirtaama on 290 m³/s, ja Mosel on Reinin pisin ja Aaren jälkeen toiseksi suurin sivujoki, suurempi kuin Main ja Neckar.

JokiosuudetMuokkaa

Jokiosuutta, joka ulottuu Saksan, Ranskan ja Luxemburgin rajapisteeltä Saarjoen laskukohtaan Konzissa vähän ennen Trieriä, kutsutaan Ylä-Moseliksi; se ei kuitenkaan ole joen latvavesien aluetta, joka sijaitsee Ranskassa. Jokiosuutta Trieristä Briedeliin kutsutaan Keski-Moseliksi. Osuus Briedelistä Koblenziin on nimeltään Ala-Mosel. Joki on Saksan alueella voimakkaasti mutkitteleva. Bremmin ja Cochemin väliä kutsutaan nimellä Cochemer Krampen (suom. Cochemin sinkilä, väljästi suomennettuna). Ala-Moselille tyypillistä ovat sen rinteiden terassimaiset viini­viljelmät.

Sivujoet ja ympäröivät vuoristotMuokkaa

Joen länsipuolella tärkeimmät sivujoet ovat Madon, Orne ja Sauer, itäpuolella Meurthe, Seille ja Saar.[1]

Trieristä eteenpäin Mosel virtaa kahden keskikorkean vuoriston välitse: Eifel (luoteessa) ja Hunsrück (kaakossa).

Asutuskeskuksia Moselin varrellaMuokkaa

Valuma-alueMuokkaa

Moselin valuma-alue on 28 286 km². Tästä Ranskan aluetta on 15 360 km² eli noin 54 % koko valuma-alueesta. Saksassa Rheinland-Pfalzin osavaltion aluetta on 6 980 km², Saarin osavaltion aluetta 2 569 km² valuma-alueesta. Luxemburgissa valuma-aluetta on 2 521 km², Belgian Walloniaa 767 km² ja Saksan Nordrhein-Westfalenia 88 km².

MuutaMuokkaa

Joen mukaan on nimetty kaksi departementtia Ranskassa: Moselle ja Meurthe-et-Moselle.

Geologinen historiaMuokkaa

Geologisten todisteiden mukaan nykyisen Moselin yläjuoksu on muinaisina aikoina kääntynyt nykyisen Toulin kohdalla länteen ja laskenut Maasiin.[3][4] Mutta ilmeisesti jo Saale-kaudella noin 250 000 vuotta sitten[5] joki mursi itselleen uuden uoman niin, että se yhtyi Meurthen sivujokeen Terrouiniin ja sen kautta Frouardin alapuolella Meurtheen. Täten Meurthesta tuli nykyisen Moselin sivujoki. Tämän muutoksen jäljet ovat seudulla yhä selvästi havaittavissa. Toulissa Moseliin laskee vasemmalta pieni sivujoki Ingressin, jonka laakso kuitenkin on niin leveä, ettei näin pieni joki ole voinut saada aikaan niin voimakasta eroosiota kuin laakson muodostuminen edellyttäisi; toisaalta laakson topografia viittaa vahvasti siihen, että sen on saanut aikaan joki, joka on virrannut päinvastaiseen suuntaan kuin Ingressin nykyisin. Lisäksi Ingressinin lähteen yhdistää Maasiin mutkitteleva laakso, Val de l'Asne, jossa nykyisin virtaa vain pieni puro, eikä laakson syntyä voida selittää muutoin kuin olettamalla, että sen kautta on muinoin virrannut nyttemmin hävinnyt joki.[6][4] Asiaan kiinnitti huomiota jo Nicolas-Armand Buvignier vuonna 1840.[3][4]

NimiMuokkaa

Mosel-nimi on johdettu kelttiläisestä nimestä Mosea, joka taas tulee latinan sanasta Mosella. Se on diminutiivimuoto nimestä Mosa, joka latinassa tulee alussa yhdensuuntaisesti virtaavan Maasjoen nimestä. Mosel mainitaan roomalaisissa antiikin aikaisissa kirjoituksissa (Tacitus, Ausonius).lähde?

LähteetMuokkaa

  1. a b c Moselle River Encyclopedia Britannica. Viitattu 31.1.2014.
  2. Perustietosanakirja, s. 776. Gummerus, 1996. ISBN 951-20-4802-7.
  3. a b ”Note sur les alluvions de la Moselle dans la vallée de Meuse”, Mémoires de la Société philomathique de Verdun, I, s. 255-258. Verdun: Société philomatique de Verdun, 1840.
  4. a b c La capture de la Haute Moselle: bilan des connaissances f.hypotheses.org. Viitattu 22.12.2021.
  5. L’évolution de la Meuse de Toul à Maastricht depuis le Miocène : corrélations chronologiques et traces des captures de la Meuse lorraine d’après les minéraux denses Géographie physique et quaternaire. Viitattu 22.12.2021.
  6. M. Derruau: Les formes du relief terrestre, s. 22-23. Pariisi: Masson, 1979.

Aiheesta muuallaMuokkaa