Mike Conley (vanhempi)
Michael Alex Conley, Sr. (s. 5. lokakuuta 1962 Chicago, Illinois) on entinen yhdysvaltalainen yleisurheilija, joka kilpaili pääasiallisesti kolmiloikassa ja pituushypyssä.
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Yhdysvallat
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Barcelona 1992 | Kolmiloikka | |
 Hopeaa |
Los Angeles 1984 | Kolmiloikka | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Stuttgart 1993 | Kolmiloikka | |
| Hopeaa |
Rooma 1987 | Kolmiloikka | |
 Pronssia |
Helsinki 1983 | Pituushyppy | |
| Pronssia |
Tokio 1991 | Kolmiloikka | |
Urheilu-ura muokkaa
Conley kilpaili yliopistotasolla Arkansasin yliopiston riveissä. Hän voitti kaikkiaan 16 eri yliopistomestaruutta pituushypyssä ja kolmiloikassa.
Ensimmäisiin arvokisoihinsa Conley pääsi Helsingissä 1983. Kolmiloikassa hän oli karsintakilpailun paras tuloksella 16,90 mutta jäi loppukilpailussa neljänneksi vaikka hyppäsikin tuloksen 17,13. Pituushypyn karsinnassa hän hyppäsi tarkalleen karsintarajan 790 ja loppukilpailussa kahdesti 812, mikä riitti varmistamaan Yhdysvalloille kolmoisvoiton Carl Lewisin voittaessa. Neljänneksi sijoittunut Unkarin László Szalma sai saman tuloksen kuin Conley mutta hänen toiseksi paras hyppynsä oli huonompi.[1]
Los Angelesin 1984 olympialaisissa Conley sai nilkkavammastaan huolimatta kolmiloikassa hopeaa tuloksella 17,18. Kultamitalikin oli lähellä, sillä Conleyn viimeinen loikka oli noin 17,5-metrinen mutta niukasti yliastuttu. Voittaja Al Joynerin tulos oli 17,26.[2] Pituushypyssä Conley ei selviytynyt Yhdysvaltain joukkueeseen.
Rooman MM-kisoissa 1987 Conley oli taas mukana molemmissa lajeissa. Kolmiloikan loppukilpailussa hän teki kovan sarjan hypäten kaikilla neljällä mitatulla hypyllään yli 17,30. Bulgarian Hristo Markov teki kuitenkin Euroopan ennätyksen 17,92 ja voitti. Conleyn paras suoritus oli jälleen hänen viimeisensä, joka kantoi hänen ainoana vastatuuleen tehtynä hyppynään 17,67. Pituushypyssä Conley onnistui saamaan vain yhden hyväksytyn hypyn. Tulos 810 riitti kahdeksanteen sijaan kilpailussa, josta tuli surullisenkuuluisa Giovanni Evangelistin tarkoituksellisen suosimisen takia.[3]
Soulin 1988 olympialaisiin Conley ei osallistunut. Tokion MM-kisoissa 1991 hän osallistui kolmiloikkaan sijoittuen kolmanneksi tuloksella 17,62. Jälleen hänen teknisesti paras hyppynsä oli kuudes, jonka tulos oli 17,61 vastatuuleen hypättynä.[4]
Barcelonan 1992 olympialaisissa Conley saavutti vihdoin arvokisavoiton. Hän otti osaa vain kolmiloikkaan ja voitti tuloksella 18,17. Tulos ylitti maailmanennätyksen mutta tuulta oli 2,1 m/s, niukasti liikaa ennätyskelpoisuutta varten.[5]
Conleyn menestys jatkui seuraavana vuonna Stuttgartin MM-kisoissa, joissa hän voitti kolmiloikan tuloksella 17,86. Hän oli mukana vielä Atlantan 1996 olympialaisissa mutta jäi kolmiloikassa neljänneksi tuloksella 17,40. Kaikki neljä kärkimiestä tekivät parhaan tuloksensa neljännellä kierroksella.[6]
Conley sai Yhdysvaltain parhaan kenttälajien urheilijan Jim Thorpe -palkinnon vuosina 1986 ja 1992.[7] Vuonna 2004 hänet valittiin Yhdysvaltain yleisurheilun Hall Of Fameen.[8]
Conley oli 180 cm pitkä ja pelasi koripalloa takamiehenä lukiossa ja ensimmäisenä yliopistovuonnaan.[9] Conley hyödynsi taitojaan myöhemmin voittamalla kuuluisuuksien donkkauskilpailun vuosina 1988, 1989 ja 1992.
Urheilu-uran jälkeen muokkaa
Conley työskentelee nykyään World Sport Chicagon toimitusjohtajana. Organisaation tarkoituksena on saada olympialaiset Chicagoon. Aiemmin hän oli High Performance-ohjelman toimitusjohtajana Yhdysvaltain yleisurheiluliitossa.[10]
Conleyn poika Mike pelaa koripalloa NBA:n Memphis Grizzliesissä. Hänen nuorempi veljensä Steve Conley pelasi amerikkalaista jalkapalloa NFL:n Pittsburgh Steelersissä. Conley on rekisteröity NBA-agentti ja edusti poikaansa ja tämän Ohio State -yliopiston joukkuetovereita Greg Odenia ja Daequan Cookia näiden siirtyessä NBA:han.
Rankingit muokkaa
Conleyn ura oli poikkeuksellisen pitkä ja hänet luokiteltiin maailman parhaiden joukkoon yli vuosikymmenen ajan. Track and Field News luokitteli hänet maailman kymmenen parhaan kolmiloikkaajan joukkoon 14 vuotta peräkkäin (kuudesti parhaaksi) ja seitsemän kertaa pituushyppääjien kärkikymmenikköön.[11][12][13][14]
| Vuosi | Kolmiloikka maailmanlista | Kolmiloikka USA:n lista | Pituushyppy maailmanlista | Pituushyppy USA:n lista |
|---|---|---|---|---|
| 1982 | - | 5 | - | 6 |
| 1983 | 4 | 2 | 4 | 4 |
| 1984 | 1 | 1 | - | 5 |
| 1985 | 2 | 2 | 2 | 2 |
| 1986 | 1 | 1 | 4 | 3 |
| 1987 | 2 | 1 | 7 | 4 |
| 1988 | 5 | 1 | - | 5 |
| 1989 | 1 | 1 | 5 | 4 |
| 1990 | 3 | 2 | - | - |
| 1991 | 3 | 2 | - | - |
| 1992 | 1 | 1 | 8 | 6 |
| 1993 | 1 | 1 | - | 8 |
| 1994 | 1 | 1 | - | - |
| 1995 | 9 | 1 | - | - |
| 1996 | 4 | 2 | 8 | 6 |
Lisäksi Conley luokiteltiin Yhdysvaltain listan kahdeksanneksi 200 metrin juoksussa 1985.[15]
Lähteet muokkaa
- ↑ Juoksija-lehden työryhmä: Yleisurheilun MM-kisakirja Helsinki 1983. Juoksija-lehti, 1983. ISBN 951-9465-05-7.
- ↑ Siukonen, Markku: Suuri Olympiateos 4. Gummerus, 1984. ISBN 951-9466-39-8.
- ↑ Juoksija-lehden työryhmä: Rooma 87. Juoksija-lehti, 1987. ISBN 951-9465-12-X.
- ↑ Juoksija-lehden työryhmä: Tokio ’91. Juoksija-lehti, 1991. ISBN 951-9465-13-8.
- ↑ Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
- ↑ Siukonen, Markku: Suuri Olympiateos 10. Kustannus-Notariaatti Oy, 1998. ISBN 952-5106-01-2.
- ↑ USATF - Awards - Jim Thorpe Award (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ USATF - Hall of Fame
- ↑ A man in motion (Arkistoitu – Internet Archive), Neil Hayes, suntimes.com, viitattu 26. lokakuuta 2008
- ↑ InterMat: Wrestling from Every Angle (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://trackandfieldnews.com/rankings/men/tjworldbyathlete.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://trackandfieldnews.com/rankings/men/ljworldbyathlete.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://trackandfieldnews.com/rankings/men/ljusbyathlete.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://trackandfieldnews.com/rankings/men/tjusbyathlete.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://trackandfieldnews.com/rankings/men/200usbyathlete.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
|
1896: James Connolly | 1900: Myer Prinstein | 1904: Myer Prinstein | 1908: Timothy Ahearne | 1912: Gustaf Lindblom | 1920: Vilho Tuulos | 1924: Nick Winter | 1928: Mikio Oda | 1932: Chūhei Nanbu | 1936: Naoto Tajima | 1948: Arne Åhman | 1952: Adhemar Ferreira da Silva | 1956: Adhemar Ferreira da Silva | 1960: Józef Szmidt | 1964: Józef Szmidt | 1968: Viktor Sanejev | 1972: Viktor Sanejev | 1976: Viktor Sanejev | 1980: Jaak Uudmäe | 1984: Al Joyner | 1988: Hristo Markov | 1992: Mike Conley | 1996: Kenny Harrison | 2000: Jonathan Edwards | 2004: Christian Olsson | 2008: Nelson Évora | 2012: Christian Taylor | 2016: Christian Taylor | 2020: Pedro Pichardo |
|
1983: Zdzisław Hoffmann | 1987: Hristo Markov | 1991: Kenny Harrison | 1993: Mike Conley | 1995: Jonathan Edwards | 1997: Yoelbi Quesada | 1999: Charles Friedek | 2001: Jonathan Edwards | 2003: Christian Olsson | 2005: Walter Davis | 2007: Nelson Évora | 2009: Phillips Idowu | 2011: Christian Taylor | 2013: Teddy Tamgho | 2015: Christian Taylor | 2017: Christian Taylor | 2019: Christian Taylor | 2022: Pedro Pablo Pichardo | 2023: Hugues Fabrice Zango |