James Connolly (yleisurheilija)

yhdysvaltalainen yleisurheilija

James Brendan Bennet Connolly (28. lokakuuta 1868 South Boston, Massachusetts, Yhdysvallat20. tammikuuta 1957) oli yhdysvaltalainen yleisurheilija, sanomalehtimies ja kirjailija. Hän voitti urallaan neljä olympiamitalia, kaksi kolmiloikasta ja yhden sekä korkeus- että pituushypystä. Connollystä tuli Ateenan olympialaisissa 1896 ottamansa kolmiloikan kultamitalin ansiosta ensimmäinen nykyaikainen olympiavoittaja.

Mitalit
James Connolly vuonna 1906.
James Connolly vuonna 1906.
Maa:  Yhdysvallat
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Ateena 1896 kolmiloikka
Hopeaa Hopeaa Ateena 1896 korkeushyppy
Hopeaa Hopeaa Pariisi 1900 kolmiloikka
Pronssia Pronssia Ateena 1896 pituushyppy

Connolly kirjoitti urheilu-uransa jälkeen 25 kirjaa. Hän oli tunnettu erityisesti meriaiheisista kirjoistaan, sillä hän vietti urheilu-uransa jälkeen ison osan elämästään merillä.

Nuoruus muokkaa

Connolly syntyi South Bostonissa köyhään amerikanirlantilaiseen perheeseen.[1] Hän oli yksi perheen 12 lapsesta.[2]

Connollyn muodollinen koulutus päättyi hänen suoritettuaan nykyistä peruskoulun yläastetta vastaavan tutkinnon.[1] Hän muutti 1892 veljensä Michaelin kutsusta Georgian Savannahiin, jossa Michael työskenteli pioneerijoukoissa. Hän sai myös veljelleen työpaikan armeijasta. James Connolly työskenteli kolmen vuoden ajan armeijan yksikössä ja harrasti Savannahissa muun muassa yleisurheilua ja amerikkalaista jalkapalloa.[2]

Urheilu-ura muokkaa

 
James Connolly Ateenan olympialaisissa.

Ensimmäinen nykyaikainen olympiavoittaja muokkaa

Connolly kävi vuonna 1895 kuuden kuukauden ajan kirjekursseja ja pääsi syksyllä opiskelemaan Harvardin yliopistoon. Hän jätti yliopiston kuitenkin ensimmäisen vuoden aikana kilpaillakseen Ateenan olympialaisissa, eikä palannut enää opiskelemaan.[2]

Connolly kertoi itse, että hän jätti Harvardin, koska yliopiston urheilukomitean puheenjohtaja ei suostunut myöntämään hänelle kahdeksan viikon mittaista poissaololupaa. Hän kertoi myös, että hän maksoi olympiamatkansa Ateenaan itse. Jonathan Shaw kirjoitti vuonna 1996 Harvard Magazinen artikkelissa, että Connolly saattoi hieman liioitella. Shawn mukaan Connollyllä oli elinikäinen tapa kaunistella totuutta. Ei ole olemassa kirjallista merkintää siitä, että Connolly olisi puhunut urheilukomitean puheenjohtajalle, mutta hän lähetti komitealle kirjeen, jossa ei kuitenkaan maininnut olympialaisista. Hän sai kunniaeron Euroopan-matkaa varten; eron syyksi merkittiin "Euroopassa vierailu". Jonathan Shawn mukaan Connollyn matkan maksoi suurimmalta osalta South Bostonin katolinen seurakunta, joka keräsi rahat matkaa varten.[1]

Olympiakisojen avajaispäivänä 6. huhtikuuta 1896 Connolly voitti ensimmäisenä finaalina järjestetyn kolmiloikkakilpailun tuloksella 13,71 metriä. Hänestä tuli näin nykyaikaisten olympialaisten ensimmäinen kultamitalisti ja ensimmäinen olympiavoittaja sitten Zopyrosin, joka voitti pankrationin vuonna 385.[3] Voittotulos oli kolmiloikan ensimmäinen olympiaennätys.[4] Connolly voitti myös hopeaa korkeushypyssä ja pronssia pituushypyssä.[1]

Kolmiloikkamitaleille myös vuonna 1900 muokkaa

Ateenan kisojen jälkeen Connolly taisteli Espanjan–Yhdysvaltain sodassa.[1] Hän kirjoitti kokemuksistaan perheelleen kirjeissä, jotka julkaistiin The Boston Globessa. Hän loi näissä teksteissään jo värikkään tyylinsä, josta hänet tunnettiin myös kirjailijan urallaan.[5]

Connolly osallistui myös Pariisin olympialaisiin 1900. Hän oli suunnittelemassa matkaa Pariisiin, kun hän sai tietää, että kaupungissa järjestettäisiin samaan aikaan olympialaiset. Connolly päätti ystävänsä Dick Grantin kanssa osallistua kisoihin.[6] Connolly sijoittui kolmiloikassa hopealle tuloksella 13,97 Myer Prinsteinin jälkeen.[7][8]

Kirjailijana, toimittajana ja merimiehenä muokkaa

Urheilu-uransa jälkeen Connolly työskenteli toimittajana, kirjoitti kirjoja ja vietti suurimman osan elämästään merillä.[1] Hän työskenteli muun muassa kalastajana ja kirjoitti kokemuksistaan. Kirjoitukset julkaistiin 1901 Scribner’s Magazinessa ja myöhemmin samana vuonna The Book of Gloucester Fishermen -nimisenä kirjana.[5]

Connolly sai nopeasti mainetta tyylistään ja alkoi kirjoittaa säännöllisesti muun muassa Scribner’s Magazineen ja Collier’siin. Presidentti Theodore Roosevelt ihaili Connollyn töitä ja antoi tälle luvan matkustaa millä tahansa Yhdysvaltain laivaston aluksella, joista Connolly kirjoitti useita tarinoita ja artikkeleita.[5]

Lontoon olympialaisissa 1908 Connolly oli mukana Collier’s-lehden toimittajana.[6] Hän matkusti ympäri maailmaa sekä Collier’sin että Scribner’s Magazinen kirjeenvaihtajana.[5] Ensimmäisen maailmansodan aikana hän kirjoitti Collier’sille sukellusvenetoiminnasta.[1]

Connolly kirjoitti 25 kirjaa ja yli 200 novellia. Merikokemustensa ansiosta hän oli tunnettu erityisesti meriaiheisista kirjoistaan. Connolly kirjoitti myös An Olympic Victor -nimisen fiktiivisen kirjan vuoden 1896 olympialaisista.[1]

Tunnustukset muokkaa

Connollyn patsas sijaitsee South Bostonin Joe Moakleyn puistossa, ja hänet valittiin 2012 Yhdysvaltain olympiajoukkueen kuuluisuuksien galleriaan.[1]

Valikoidut teokset muokkaa

  • The Book of Gloucester Fishermen, 1901
  • Out of Gloucester, 1902
  • The Deep Sea’s Toll, 1905
  • Open Water, 1910
  • Sonnie-Boy's People, 1913
  • The U-Boat Hunters, 1918
  • Sea-Borne: Thirtry Years Avoyaging, 1944[5]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i Rosen, Karen: James Connolly United States Olympic Committee. Viitattu 8.8.2016. (englanniksi)
  2. a b c Historical Vignette 058 - A Corps Employee was the 1st Olympic Gold Medalist U.S. Army Corps of Engineers. Viitattu 8.8.2016. (englanniksi)
  3. Mallon, Bill & Widlund, Ture: The 1896 Olympic Games, s. 14, 39. Jefferson, North Carolina: McFarland & Company, Inc, 1998. ISBN 0-7864-0379-9. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.8.2016). (englanniksi)
  4. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 115. Otava, 1970.
  5. a b c d e Latham, Sean: James Connolly The Modernist Journals Project. Viitattu 10.8.2016. (englanniksi)
  6. a b Wilson, Rusty: The First Olympic Champion (pdf) library.la84.org. Arkistoitu 2.10.2013. Viitattu 8.8.2016. (englanniksi)
  7. James Connolly IOC. Viitattu 8.8.2016. (englanniksi)
  8. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 10. Otava, 1970.

Aiheesta muualla muokkaa