Max H. van Gilse van der Pals

Maximilian Henrik van Gilse van der Pals (5. joulukuuta 1885 Pietari – 6. lokakuuta 1966 Lugano, Sveitsi) oli Suomeen asettunut hollantilaista kauppiassukua ollut maanviljelysneuvos ja Savion Kumitehdas Oy:n toimitusjohtaja.

Elämänvaiheet

Max van Gilse van der Palsin vanhemmat olivat Hollannin Pietarin kunniakonsuli Hendrik van Gilse van der Pals (1856–1928) ja Lucia von Johannsen. Hänen isänsä oli perinyt puolet Pietarissa toimineesta Leopold Neuschellerin kauppahuoneesta, ja kun tämä kumituotteita myynyt kauppahuone fuusioitiin vuonna 1908 venäläis-amerikkalaisen Treugolnikin kumitehtaan kanssa, Hendrik van Gilse van der Palsista tuli Treugolnikin johtokunnan ja johtajiston jäsen. Vuonna 1897 hän hankki Lohjalta perheensä kesänviettopaikaksi Paloniemen tilan.

Max van Gilse van der Pals pääsi ylioppilaaksi 1903 Pietarin Reformierte Schulesta ja opiskeli oikeustiedettä Pietarin yliopistossa vuoteen 1905 saakka. Kun yliopisto suljettiin poliittisista syistä, hän siirtyi Sveitsiin Zürichin yliopistoon, jossa hän opiskeli lakia, kansantalostiedettä sekä kotieläin- ja maanviljelysoppia. Van der Pals väitteli tohtoriksi vuonna 1908; väitöskirja Das Landwirtschaftliche Genossenschaftwesen in Finnland käsitteli Suomen maatalousosuuskuntatoimintaa.

Van der Pals oli aluksi Pietarissa Treugolnik-yhtiön palveluksessa, mutta hänen kiinnostuksensa kohdistui maatalouteen. Hän osti Karjalan kannaksen Hiitolasta Laurolan tilan ja muutti asumaan Suomeen. Vuonna 1910 hän siirtyi Lohjalle hoitamaan isänsä maatiloja. Hendrik van Gilse van der Pals osti vuonna 1911 Lohjalta Laakspohjan kartanon ja 1912 Hollolasta Pyhäniemen kartanon. Isänsä maatilojen hoitajana toiminut Max van Gilse van der Pals asettui asumaan Pyhäniemeen vuonna 1916 mentyään naimisiin Mäntsälästä kotoisin olleen vapaaherratar Sara Stjernvallin kanssa. Hän asui Pyhäniemessä vuoteen 1920 saakka, jolloin hänen isänsä myi kartanon. Max van Gilse van der Pals perusti ja johti 1910-luvulla Lohjan Teurastamo Oy:tä, ja sen jälkeen hän toimi Pietarin markkinoille maitoa myyneen Suomen Maito Oy:n teknillisenä johtajana. Suomen sisällissodan loppuvaiheissa Van der Pals toimi Tampereen seudulla pääintendentuurin viljelyskolonnien päällikkönä ja varusti kiertäviä työkolonnia hoitamaan sodassa ryöstettyjen ja poltettujen maatilojen maanviljelytöitä.

Van der Pals johti 1919–1922 Lahdessa toimineita Oy Siemen Aittaa ja Oy Lactaa. Edellinen oli Hämeen suurtilallisten perustama siemenjalostuslaitos, jolla oli oma puhdistamo ja mylly, jälkimmäinen yritys taas valmisti vuokrameijereissä juustoja vientiin. Van der Pals hankki tässä vaiheessa omistukseensa maatiloja Lahdesta ja Nastolasta mutta myi ne ostettuaan 1922 Viipurin lähellä sijainneen Talin hovin. Hänestä tuli näihin aikoihin myös Suomen kansalainen.

Isä Hendrik van Gilse van der Pals perusti vuonna 1925 yhdessä joidenkin muiden Treugolnik-yhtiössä palvelleiden kanssa Savion Kumitehdas Oy:n Treugolnikin Suomen tytäryhtiön jatkeeksi. Max van Gilse van der Palsista tuli uuden yhtiön toimitusjohtaja. Treugolnikin päätehdas oli siirtynyt Venäjän vallankumouksen jälkeen Pariisiin, jossa se toimi Société française Treugolnikin nimellä. Talousvaikeuksiin joutunut Savion Kumitehdas Oy fuusioitiin vuonna 1932 Suomen Gummitehdas Oy:n kanssa ja Max van Gilse van der Palsista tuli Suomen Gummitehdas Oy:n johtokunnan jäsen.

Max van Gilse van der Pals osti vuonna 1925 isältään Laakspohjan kartanon sivutiloineen ja muutti asumaan Lohjalle. Hänestä oli tullut vuonna 1912 osakeyhtiöksi muutetun Lohjan Kalkkitehdas Oy:n suuromistaja ja hallituksen jäsen, ja hän kuului yhtiön johtokuntaan 45 vuoden ajan. Kalkkitehtaan tytäryhtiöksi vuonna 1919 perustettu Lohjan Sähkö Oy osti van der Palsin Lohjalle rakennuttmat sähkönjakelulaitteet. Van der Palsin perustama ja johtama Lohjan Teurastamo Oy perustettiin uudelleen vuonna 1921 osuusteurastamona, ja sen nimeksi tuli 1935 Länsi-Uudenmaan Osuusteurastamo. Van der Pals oli osuusteurastamon hallintoneuvoston johdossa 1950-luvulle saakka. Hän oli myös Lohjan Sanomalehti ja Kirjapaino Oy:n johtokunnan puheenjohtajana 1930–1939 ja Lohjan metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtajana 1937–1952. Hän sai maanviljelysneuvoksen arvon 1947.

Max van Gilse van der Pals johti Lohjan suojeluskuntaa vuodesta 1926 alkaen, ja hän lahjoitti myös tontin ja rahaa suojeluskuntatalon rakentamista varten. Maaliskuussa 1946 tapahtuneen pidätyksen jälkeen hänet tuomittiin 1948 kolmen vuoden ehdollisen vankeusrangaistukseen sekä maastapoistumiskieltoon asekätkentään osallistumisesta. Van der Pals luovutti vuonna 1952 Laakspohjan kartanon pojalleen Adalbert van Gilse van der Palsille (1918–2019) ja muutti vaimonsa kanssa Helsinkiin. Hän luopui yhteiskunnallisista tehtävistään 1962, ja viimeisinä vuosinaan sairasteleva van der Pals asui osan vuodesta Sveitsissä, jossa hän kuoli 80-vuotiaana vuonna 1966.

Max van Gilse van der Palsin veljiä olivat kapellimestari ja musiikkitieteilijä Nicolaï Ferdinand van Gilse van der Pals (1891–1969) ja Rudolf Steinerin kanssa Berliinissä ja Sveitsissä työskennellyt säveltäjä Leopold van Gilse van der Pals (1884–1966). Nikolai van der Pals asui vuodesta 1918 alkaen enimmäkseen Suomessa, ja hän kirjoitti venäläisten säveltäjien Pjotr Tšaikovskin ja Nikolai Rimski-Korsakovin elämäkerrat.