Mars-kenttä (Pietari)
Mars-kenttä (ven. Ма́рсово по́ле, Marsovo pole) on viheristutuksin somistettu aukio Pietarin keskustassa Venäjällä. Se rajoittuu Joutsenkanavan ja Moikan rantakatuihin, Millionnaja-katuun ja Suvorovin aukioon.
Kesäpuiston vieressä sijaitseva aukio syntyi 1700-luvun alussa kuivatun suon paikalle. Sen aikaisempia nimiä ovat Potešnoje pole (”Huvikenttä”) ja Tsaritsyn lug (”Keisarinnan niitty”). Nykyisen nimensä kenttä on saanut siellä järjestetyistä sotilasparaateista roomalaisen sodan jumalan Marsin mukaan. Vuosina 1918–1940 sen virallisena nimenä oli ploštšad Žertv Revoljutsii (”Vallankumouksen uhrien aukio”).[1]
Pohjoisessa Mars-kenttää reunustavat 1700-luvun lopulla rakennetut Marmoripalatsi sekä Saltykovin ja Betskoin talot. Vuosina 1797–1800 rakennettiin kentän kaakkoispuolella sijaitseva Mikaelinlinna. Vuonna 1801 pystytettiin Aleksandr Suvorovin muistomerkki, joka myöhemmin siirrettiin Suvorovin aukiolle. Länsipuolelle rakennettiin vuosina 1817–1821 Vasili Stasovin suunnittelemat Paavalin rykmentin kasarmit (nykyinen Lenenergon toimitalo), joiden vieressä on Adaminin talo (1823–1827).[1]
Mars-kentän myöhempi historia liittyy Venäjän vallankumouksen tapahtumiin. 5. huhtikuuta 1917 siellä järjestettiin helmikuun vallankumouksen aikana kuolleiden 184 sotilaan ja työläisen juhlalliset hautajaiset, joihin osallistui noin 800 000 henkeä. Saman vuoden vappuna V.I. Lenin esiintyi aukiolla pidetyssä joukkokokouksessa. Heinäkuun 1. päivänä järjestetyssä mielenosoituksessa oli noin puoli miljoonaa osanottajaa. Vuonna 1918 kentälle haudattiin vastavallankumouksellisten murhaamat V. Volodarski ja Moisei Uritski sekä Jaroslavlin kapinan uhreja, vuonna 1919 Judenitšin joukkojen hyökkäyksessä kaatuneita sotilaita ja vuonna 1920 seitsemän ns. Kuusisen klubin murhissa kuollutta suomalaista kommunistia.[1] Vuoden 1918 keväällä Paavalin rykmentin kasarmeihin majoitettiin kaupunkiin saapuneita suomalaisia punapakolaisia.[2]
Vuosina 1917–1919 Mars-kentälle pystytettiin Vallankumoustaistelijoiden muistomerkki, jonka rakentamiseen käytettiin aikaisemmin purettujen satamavarastojen graniittipaasia. Sen ovat suunnitelleet arkkitehti Lev Rudnev, taiteilijat V.A. Konaševitš ja Vladimir Lebedev, muistomerkin tekstit on laatinut valistusasiain kansankomissaari Anatoli Lunatšarski. Vappuna 1920 järjestetyissä Pietarin ensimmäisissä lauantaitalkoissa ryhdyttiin istuttamaan arkkitehti Ivan Fominin ja puutarhuri R.F. Kattserin suunnittelemaa puistoaukiota. Vuosina 1922–1933 kentälle haudattiin Pietarin (Leningradin) bolševikkijohtajia. Vuonna 1957 muistomerkin keskelle sytytettiin Neuvostoliiton ensimmäinen ikuinen tuli.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 365. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1
- ↑ Nironen, Jarmo: Suomalainen Pietari, s. 58. Vantaa: Novomedia, 1999. ISBN 951-98381-0-4
- ↑ Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 365–366. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1
Aiheesta muualla
muokkaa
- Mars-kenttä Pietari-tietosanakirjassa (venäjäksi)