Marina Ivanovna Tsvetajeva (ven. Мари́на Ива́новна Цвета́ева); 8. lokakuuta (J: 26. syyskuuta) 1892 Moskova, Venäjän keisarikunta31. elokuuta 1941 Jelabuga, Neuvostoliitto) oli venäläinen runoilija.

Marina Tsvetajeva
Marina Tsvetajeva vuonna 1925.
Marina Tsvetajeva vuonna 1925.
Henkilötiedot
Syntynyt8. lokakuuta 1892
Moskova, Venäjän keisarikunta
Kuollut31. elokuuta 1941 (48 vuotta)
Jelabuga, Tataarien ASNT, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto
Kansalaisuus Venäjä/ Neuvostoliitto
Ammatti runoilija
Vanhemmat Ivan Tsvetajev, Marija Meyn
Lapset Ariadna Èfron, Irina Èfron
Kirjailija
Äidinkielivenäjä
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Suku ja yksityiselämä muokkaa

Marina syntyi Moskovassa taidehistorioitsija Ivan Tsvetajevin ja pianisti Marija Meynin tyttärenä. Isä oli Moskovan Puškinille nimetyn taidemuseon perustaja.

Tsvetajeva meni vuonna 1912 naimisiin Sergei Efronin kanssa. Parille syntyivät lapset Ariadna eli Alja (1912) ja Irina (1917). Irina kuoli nälänhädän uhrina vuonna 1920, ja runoilija lähti Berliiniin miehensä luo. Jäljellä ollut perhe muutti sieltä ensin Prahaan ja lopulta vuonna 1925 Pariisiin. Vuonna 1925 syntyi poika Georgi.

Hän oli biseksuaali, jolla oli elämänsä aikana rakkaussuhteita kummankin sukupuolen edustajiin.

Pariisissa Tsvetajevan puoliso, Sergei Efron, ryhtyi NKVD:n vakoojaksi. Efron ja Alja-tytär palasivat Neuvostoliittoon vuoden 1937 kuluessa; Marina lähti poikansa kanssa vasta vuonna 1939. Hänen miehensä teloitettiin vuonna 1941 ja Alja-tytär vangittiin vuonna 1939. Runoilija itse päätyi poikansa Georgin kanssa evakuoiduksi Jelabugaan, Tatarstaniin. Siellä hän teki pian itsemurhan hirttäytymällä.

Kirjallinen ura muokkaa

Tsvetajeva aloitti kirjoittamisen lapsena ja julkaisi ensimmäisen kokoelmansa vuonna 1910. Tsvetajeva oli pitkäaikaisessa kirjeenvaihdossa Boris Pasternakin kanssa. Hän on maansa tunnetuimpia runoilijoita, jonka töitä ovat sovittaneet musiikiksikin Dmitri Šostakovitš ja Sofia Gubaidulina.[1]

Marina Tsvetajeva pyrki omaleimaiseen tuotantoon sekä rytmisyyden harmoniaan: soinnukkuuteen. Hän vältti määrämittaisuutta eli runomittaista ja kielellistä puhdasoppisuutta. Sanoilla sekä niiden merkityksillä leikittely (myös muilla kielillä: saksaksi tai ranskaksi) oli yksi tunnusomainen piirre hänen laajassa tuotannossaan. Toinen selkeä tunnusmerkki lienee Anna Ahmatovan runoudelle tyypillinen kaukokaipuu.[1]

Lyhyeksi jääneestä elämästään huolimatta oli Tsvetajeva huomattavan tuottelias. Hän kirjoitti runouden ohella proosaa sekä esseitä. Myös tunnustetut saman akmeistien aikakauden runoilijat Anna Ahmatova sekä Osip Mandelštam olivat Marina Tsvetajevan läheisiä ystäviä.[1] Ahmatova kuvaili Tsvetajevaa "kaksois-sisarekseen". Hän vastaanotti kerran huolestuneelta Tsvetajevalta Ahmatovan terveydentilasta ja hyvinvoinnista kyselevän kirjeen.[2]

Teoksia muokkaa

  • Vetsernij Albom (Ilta-albumi) 1910
  • Volsebnyj Fonar (Taikalyhty) 1912
  • Nuoruudenrunoja, kokoelma 1915
  • Versty I (Virstat I) 1916
  • Lebedinyj Stan (Joutsenten Leiri) 1921
  • Versty II (Virstat II) 1922
  • Remeslo (Ammatti) 1923
  • Posle Rossii (Venäjän Jälkeen) 1928
  • Stihi K Synu (Runoja Pojalleni) 1932

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c Marina Tsvetajeva: Äiti ja Musiikki - Sonetska (ven. Mat i muzika Sonetska), Kustannusliike Raduga, 1991, Moskova (suom. Paula Nieminen)
  2. Jelena Kuzmina: Anna Ahmatova - koditon, 1991/suom. painos Otava, 1992, Keuruu (suom. Eila Salminen)

Aiheesta muualla muokkaa