Maksaruohokasvit

Saxifragales-lahkoon kuuluva kaksisirkkaisten heimo

Maksaruohokasvit (Crassulaceae) on kasviheimo Saxifragales-lahkossa. Lajit ovat melko usein matalia kuivilla paikoilla kasvavia kasveja. Maksaruohokasvien lehdet ovat kierteisesti, möyheät ja korvakkeettomat. Useat maksaruohokasvilajit ovat myös mehilehtisiä. Maksaruohokasvien kukat ovat säteittäiset ja hedelmä on monisiemeninen tuppilo.

Maksaruohokasvit
Kamtšatkanmaksaruoho (Phedimus kamtschaticus eli Sedum kamtschaticum)
Kamtšatkanmaksaruoho (Phedimus kamtschaticus eli Sedum kamtschaticum)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Saxifragales
Heimo: Maksaruohokasvit Crassulaceae
J.St.Hill.
Synonyymit
  • Cotyledonaceae Martinov
  • Rhodiolaceae Martinov
  • Sedaceae Roussel
  • Sempervivaceae Juss.
  • Tillaeaceae Martinov
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Maksaruohokasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Maksaruohokasvit Commonsissa

TuntomerkitMuokkaa

Maksaruohokasvit ovat ruohoja tai pehmeävartisia pensaita, joilla punainen väriaine on yleinen jopa juurissa. Lehdet ovat möyheitä, ehytlaitaisia. Kukinto on viuhkomainen. Kukissa on yhtä monta verho-, terä- ja emilehteä. Niissä on myös enemmän tai vähemmän sormimaisia mesiäisiä emilehtien tyvellä; ne ovat emilehtien ulokkeita. Emilehdet ovat vaihtelevissa määrin erillisiä ja sijaitsevat terävastaisesti. Luotit ovat pieniä. Kussakin emilehdessä on yksi tai useampia siemenaiheita. Hedelmä on tuppilo. Siemenissä on pitkä alkio.[1]

LevinneisyysMuokkaa

Maksaruohokasvien heimo on kosmopoliitti, mutta erityisen runsas se on Kapmaassa ja Meksikossa. Muutamia lajeja on Etelä-Amerikan eteläosissa ja vain yksi Antipodisaarilla; Polynesiasta heimo puuttuu kokonaan. Lajit kasvavat usein kuivilla kasvupaikoilla.[1]

LuokitteluMuokkaa

Maksaruohokasvit käsittävät 34 sukua ja 1400 lajia, jotka jaetaan kolmeen alaheimoon.[1]

1. Crassuloideae-alaheimon kasveilla on vastakkainen lehtiasento. Kukat ovat 3–9-lukuisia. Siemenet vapautuvat tuppiloista kärkiaukon kautta. Alaheimo on levinneisyydeltään yleismaailmallinen ja lähes kaikki lajit kuuluvat paunikoiden sukuun (Crassula), jossa on 195 lajia.[1]

Alaheimoissa Kalanchoideae ja Sempervivoideae lehtiasento on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kierteinen. Hetiö on kaksikiehkurainen.[1]

2. Kalanchoideae sisältää vaihtelevissa määrin puuvartisia kasveja, joilla on yhdisteräiset kukat. Siihen kuuluu neljä sukua ja 200 lajia, jotka kasvavat Vanhassa maailmassa, erityisesti eteläisen Afrikan Karroossa, mutta myös Kaakkois-Aasiassa ja Malaijien saaristossa asti. Suurimmat suvut ovat itulehdet (Kalanchoë, 145 lajia) ja Tylecodon (46 lajia).[1]

3. Alaheimon Sempervivoideae kasvien kukat ovat 4–32-lukuisia, tavallisesti siis runsaslehtisiä. Sukuja siinä on 28 ja lajeja 1005, ja ne kasvavat pääasiassa pohjoisella pallonpuoliskolla. Suuria sukuja ovat maksaruohot (Sedum, 420 lajia), mehiruusukkeet (Echeveria, 140 lajia), ruusujuuret (Rhodiola, 90 lajia), mehitähdet (Sempervivum, 65 lajia) ja hopearuusukkeet (Dudleya, 47 lajia).[1]

Maksaruohokasveihin kuuluvat suvutMuokkaa

Maksaruohokasveihin luokitellaan 36 sukua.[2] Muutamia aiemmin tunnettuja sukuja on yhdistetty toisiin ja heimon laaja tyyppisuku, maksaruohot (Sedum) on päätetty jakaa useaan pienempään sukuun.[2] (suomenkielisiä nimiä:[3][4][5])

Heimoon on aiemmin luokiteltu:

Lajit SuomessaMuokkaa

Suomessa alkuperäisiä, luonnonvaraisena kasvavia maksaruohokasveja ovat: vesipaunikko eli paunikko (Crassula aquatica), pohjanruusujuuri eli ruusujuuri (Rhodiola rosea), isomaksaruoho (Hylotelephium telephium, syn. Sedum telephium), keltamaksaruoho (Sedum acre), valkomaksaruoho (Sedum album), kesämaksaruoho (Sedum annuum), särmämaksaruoho (Sedum sexangulare) ja karvamaksaruoho (Sedum villosum).[4]

Maksaruohokasveja kasvatetaan Suomessa usein myös koristekasveina, ja joskus ne saattavat olla villiytyneet läheiseen luontoon. Suomessa alun perin koristekasveina kasvatettuja maksaruohokasveja ovat muun muassa: turkestaninmaksaruoho (Hylotelephium ewersii, syn. Sedum ewersii), pallomehiparta (Jovibarba globifera), kalliomaksaruoho (Petrosedum rupestre, syn. Sedum reflexum), siperianmaksaruoho (Phedimus aizoon, syn. Sedum aizoon), mongolianmaksaruoho (Phedimus hybridus, syn. Sedum hybridum), kamtšatkanmaksaruoho (Phedimus kamtschaticus, syn. Sedum kamtschaticum), kaukasianmaksaruoho (Phedimus spurius, syn. Sedum spurium), lyydianmaksaruoho (Sedum lydium), marmorimehitähti (Sempervivum marmoreum) ja kattomehitähti (Sempervivum tectorum).

LähteetMuokkaa

  • Bo Mossberg, Lennart Stenberg, Maastokasvio, 2007, Värnamo, Tammi, suomeksi toimittanut Seppo Vuokko.
  • Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Stevens 2001–, Viitattu 7.3.2015.
  2. a b c d e Govaerts, R. et al.: Crassulaceae J.St.-Hil. Plants of the World Online. 2021. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 25.2.2021. (englanniksi)
  3. Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Crassulaceae
  4. a b Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 54–55)
  5. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 243–246. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa