Saxifragales

kaksisirkkaisten luokkaan kuuluva putkilokasvien lahko

Saxifragales on kaksisirkkaislahko, johon kuuluu joukko puu- ja ruohovartisia lajeja, joilla arvioidaan olleen yhteinen kantamuoto noin 121–111 miljoonaa vuotta sitten liitukaudella. Ryhmän evoluutio lienee ollut nopeaa heti sen syntymisen jälkeen ja siksi se näyttää nyt epäyhtenäiseltä erilaisine edustajineen. Mukaan mahtuu loiskasvejakin. Huomattavan osan lahkosta muodostaa puuvartisten kasvien ryhmä, joka ennen (esimerkiksi Cronquistin järjestelmässä) on muodostanut norkkokasvien ryhmän Hamamelididae. Osa siitä kuuluu nykyisellään myös Fagales-lahkoon.

Saxifragales
Papelorikko (Saxifraga granulata)
Papelorikko (Saxifraga granulata)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit, Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit, Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset, Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset, Magnoliopsida
Ylälahko: Rosanae
Lahko: Saxifragales
Dumort.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Saxifragales Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Saxifragales Commonsissa

Lahkon systemaattinen asema ei ole täysin selkiintynyt. Mahdollisesti se voidaan sisällyttää Rosanae-ryhmään. Joitakin sen heimoja onkin aiemmin pidetty Rosales-lahkoon kuuluvina tai sen läheisyyteen sijoittuvina. Fylogeneettiset menetelmät ja DNA-tutkimukset viittaavat kuitenkin varsin etäiseen sukulaisuuteen.

Lahko on lajiluvultaan varsin laaja ja käsittää noin 1,3 prosenttia varsinaiskaksisirkkaisista (Eudicotyledoneae eli Rosopsida) eli lähes 2 500 lajia. Suurin heimo on maksaruohokasvit (Crassulaceae), johon kuuluu noin puolet lahkon lajeista.[1] Lahkon lajeista Suomessa kasvaa luonnonvaraisena noin 40–50 lajia, jotka kuuluvat neljään eri heimoon. Lisäksi useammassa heimossa on koristekasveina käytettäviä lajeja.

Lahkon levinneisyysalueeseen kuuluu koko maapallo, mutta tropiikissa ja erityisesti Etelä-Amerikan trooppisissa osissa sen lajeja on hyvin vähän.

HeimotMuokkaa

  • Cercidiphyllaceae – katsurakasvit
  • Peridiscaceae
    • kolme sukua ja yhdeksän lajia Etelä-Amerikassa ja trooppisessa Länsi-Afrikassa
  • Daphniphyllaceae
    • yksi suku (Daphniphyllum) ja kymmenen lajia Itä- ja Kaakkois-Aasiassa
  • Hamamelidaceae – taikapähkinäkasvit
    • 27 sukua ja 82 lajia Vanhan maailman tropiikissa, lämpimillä ja lauhkeilla alueilla, erityisesti Itä-Aasiasta Australiaan ulottuvalla alueella
    • synonyymit: Disanthaceae, Exbucklandiaceae, Fothergillaceae, Parrotiaceae, Rhodoleiaceae
  • Altingiaceae
    • kaksi sukua ja 13 lajia Välimeren maiden itäosista Malaijien saaristoon ja Keski-Amerikassa
  • Paeoniaceae – pionikasvit
    • yksi suku (pionit Paeonia) ja 33 lajia pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä, erityisesti Itä-Aasiassa
  • Crassulaceae – maksaruohokasvit
    • 34 sukua ja 1370 lajia koko maapallolla, erityisesti Etelä-Afrikan Kapmaassa ja Meksikossa
    • synonyymit: Cotyledonaceae, Rhodiolaceae, Sedaceae, Sempervivaceae, Tillaeaceae
  • Aphanopetalaceae
    • yksi suku (Aphanopetalum) ja kaksi lajia Länsi- ja Itä-Australiassa
  • Tetracarpaeaceae
  • Penthoraceae
    • yksi suku (viisisopet Penthorum) ja 1–3 lajia Itä- ja Kaakkois-Aasiassa sekä Pohjois-Amerikan itäosissa
  • Haloragaceae – ärviäkasvit
    • kahdeksan sukua ja 145 lajia yleismaailmallisesti, erityisesti Australiassa
    • synonyymit: Cercodiaceae, Myriophyllaceae
  • Iteaceae
    • kaksi sukua ja 21 lajia Meksikossa, Pohjois-Amerikan itäosissa, Kaakkois-Aasiassa, Itä- ja Etelä-Afrikassa
  • Grossulariaceae – herukkakasvit
    • yksi suku (herukat Ribes) pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä ja Etelä-Amerikan Andeilla
    • synonyymi: Ribesiaceae
  • Saxifragaceae – rikkokasvit
    • noin 29 sukua ja 630 lajia enimmäkseen pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeassa vyöhykkeessä
    • synonyymit: Brachycaulaceae, Pectiantiaceae
  • Cynomoriaceae – patukkikasvit
    • yksi suku (patukit Cynomorium) ja kaksi lajia Välimeren maista Keski-Aasiaan ulottuvalla alueella

LähteetMuokkaa

  1. Stevens, P. F.: Angiosperm Phylogeny Website (Version 9) mobot.org. kesäkuu 2008. Viitattu 25.7.2009. (englanniksi)