Isomaksaruoho

putkilokasvilaji

Isomaksaruoho (Hylotelephium telephium, syn. Sedum telephium) on eteläisessä Suomessa yleinen kuivien kallioiden kasvi ja Suomen luonnonvaraisista maksaruohoista suurin. Sitä on aikoinaan käytetty hyötykasvina ja sen paksuista mehevistä juurista juontuukin kansankielinen nimitys kallioperuna. Isomaksaruoho itse käyttää juuriaan lehtiensä ohella vesivarastona. Varastoimaansa veteen luottaen se kukkiikin vasta heinäkuussa vaaleankeltaisin kukin. Se onkin suosittu kasvi kivikkopuutarhoissa. Isomaksaruoho on monivuotinen. Suomessa kasvaa kolme isomaksaruohon alalajia: lännenisomaksaruoho, vahamaksaruoho ja punamaksaruoho.

Isomaksaruoho
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Saxifragales
Heimo: Maksaruohokasvit Crassulaceae
Suku: Mukulamaksaruohot Hylotelephium
Laji: telephium
Kaksiosainen nimi

Hylotelephium telephium
(L.) H.Ohba

Synonyymit
Alalajit
  • lännenisomaksaruoho (H. telephium subsp. maximum)
  • vahaisomaksaruoho (H. telephium subsp. ruprechtii)
  • punaisomaksaruoho (H. telephium subsp. telephium)
Katso myös

  Isomaksaruoho Wikispeciesissä
  Isomaksaruoho Commonsissa

Ulkonäkö

muokkaa

Isomaksaruoho on tanakkavartinen pystykasvuinen kasvi, jonka lehdet ovat ruodittomat. Kukinnan väri ja lehtien muoto vaihtelevat kasvupaikan ja rodun mukaan. Lehdet yleensä punertuvat pitkien kuivien jaksojen aikana.

Uskomuksia

muokkaa

Isomaksaruohoa kutsutaan ruotsin kielessä rakkauden yrtiksi (kärleksört) kahdestakin syystä. Ensinnäkin kasvi jatkaa kukkimistaan katkaistunakin. Lisäksi on uskottu, että jos kaksi kattoon ripustettua versoa kaartuvat kuivuessaan toisiaan kohti, rakastavaisetkin löytävät toisensa.

Isomaksaruoho on tärkeä ravinnonlähde isoapolloperhosen ja kalliosinisiiven toukalle.

Lähteet

muokkaa
  • Kotimaan luonto-opas (WSOY)

Aiheesta muualla

muokkaa