Avaa päävalikko

Luvia

Suomen entinen kunta, nykyisin osa Eurajokea

Luvia on Suomen entinen kunta, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Vuoden 2017 alusta Luvia on osa Eurajokea. Ennen kuntaliitosta Luvialla asui 3 348 (31.12.2016) ihmistä, ja sen pinta-ala oli 861,20 km², josta 2,46 km² oli vesistöjä.[1] Väestötiheys oli 19,80 asukasta/km².

Luvia
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Eurajoki
Luvia.vaakuna.svg Luvia.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°21′40″N, 021°37′30″E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Porin seutukunta
Hallinnollinen keskus Luvian kirkonkylä
Perustettu 1870
Liitetty 2017
– liitoskunnat Eurajoki
Luvia
– syntynyt kunta Eurajoki
Pinta-ala 861,20 km² [1]
(1.1.2016)
– maa 169,13 km²
– sisävesi 2,46 km²
– meri 689,61 km²
Väkiluku 3 348  [2]
(31.12.2016)
väestötiheys 19,8 as./km² (31.12.2016)

Luvian naapurikunnat olivat Eurajoki, Nakkila ja Pori.

Luvian vaakunan on suunnitellut Heikki Hermonen, ja se on vahvistettu vuonna 1954.[3]

Luvia ja Eurajoki yhdistyivät vuoden 2017 alussa.[4]

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Luvian kunta on perustettu 1870. Luviasta löytyy kuitenkin mainintoja jo keskiajalta lähtien; näissä teksteissä yleensä mainitaan Sassilankylä. Luvian seurakunta oli 1900-luvun alkuun asti Eurajoen kappeliseurakunta, josta se itsenäistyi 1901.

Purjelaivakaudella Luvia oli Suomen merkittävimpiä laivanrakennuspaikkakuntia. Rakennetut venetyypit vaihtelivat pienistä scyllistäselvennä jopa suuriin fregatteihin. Nykyään Luvian Lankoorissa on pieni veneveistämö. Laitakarissa perinnelaivayhdistys rakensi kaljaasi Ihanan käyttäen perinteisiä menetelmiä. Ihana valmistui 2011.

Suurin osa Luviasta on entistä merenpohjaa. 1800-luvulla Luodonkylän ja kirkonkylän välinen Luvianlahti kuivattiin ja näin syntyi yli tuhat hehtaaria peltoa. Peltoaukea/lahti on vielä nähtävissä Kuivalahden ja Luvian keskustan välisellä tiellä, sillä sille ei ole aktiivisesti rakennettu asutusta.

Suomen ensimmäinen suomenkielinen baptistiseurakunta perustettiin Luvialle vuonna 1871. Nykyisin seurakuntaa ei enää ole. Ruotsinkielisiä baptistiseurakuntia oli sitä ennen perustettu Föglöhön ja Pietarsaareen.[5]

Kieltolain aikana Luvia oli merkittävä alue viinan salakuljetuksessa. Virolaiset laivat seilasivat kauas Luvian edustalle, mistä viinaa salakuljetettiin moottoriveneillä muun muassa Aspiskerin saaren kautta muualle Satakuntaan.

NähtävyydetMuokkaa

 
Luvian kirkko sijaitsee keskellä kirkonkylää.

Luvian tärkeimmät nähtävyydet ovat Josef Stenbäckin suunnittelema, paikallisesta punaisesta hiekkakivestä rakennettu kirkko vuodelta 1910, kotiseutumuseo, Knapernummen ampumahaudat, Luvian saaristo, Säpin majakka ja Laitakarin venesatama, jossa rakennettiin perinteisin menetelmin kaljaasi Ihana.

KulttuuriMuokkaa

Luvian Nuorisoseura ry. on tuottanut vuodesta 2001 lähtien vuosittain täysimittaisia musikaaleja seurojentalo Tasalassa: Sound of Music, My Fair Lady, Viulunsoittaja katolla, Grease, Piukat paikat, West Side Story, Myrskyluodon Maija, Peter Pan, Enkeleitä Broadwaylla ja Evita. Vuoden 2007 tuotantoa Myrskyluodon Maijaa esitettiin heinäkuussa 2007 myös Oura-oopperan lavalla Merikarvian Krookassa. Luvian Nuorisoseura ry:n musikaalien musiikkia ovat olleet johtamassa Juha Järvinen kolme kertaa, Eeva Kontu kolme kertaa, Anu Lainio kerran ja Ismo Rinne kaksi kertaa. Kuusi ensimmäistä musikaalia ohjasi yliopettaja Kyllikki Staff. Hänen jälkeensä ohjaajana jatkoi kahden musikaalin verran Ari-Pekka Söderdahl. Kyllikki Staff palasi ohjaajaksi syksyllä 2008 työstämään musikaalia Enkeleitä Broadwaylla esitettäväksi vuoden 2009 alussa.

Luvialaisten juhlien vakioesiintyjä on yli 40 laulajan Luvian Mieskuoro.

Luvia Seor on paikkakunnan murteeseen ja historiaan erikoistunut kotiseutuyhdistys.

Vuosittain toistuvista kulttuuritapahtumista suurin on Luvialaiset kesäjuhlat heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina. Tapahtumaa on järjestänyt yli 30 vuoden ajan LC Luvia ry.

Luvian pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla kalivellink eli kaljavelli.[6]

UrheiluMuokkaa

Luvialainen urheiluseura Luvian Kiekko -82 on voittanut kolme kertaa ringeten Suomen-mestaruuden, vuosina 2004, 2005 ja 2007. Yleisseura Luvian Vedon harrastetuin laji on jalkapallo. LuVella on miesten joukkue Vitosessa.

TalousMuokkaa

Kunnan suurimpiin yrityksiin kuuluu sahalaitos Luvian Saha Oy, jonka liikevaihto on noin 80 miljoonaa euroa ja toimitusjohtaja Harri Huhtamaa.

KoulutusMuokkaa

Luvialla sijaitsee yhtenäinen peruskoulu (luokat 1–9) Kirkonkylässä (Sittlahdessa). Aikaisemmin luokat 3 ja 4 käytiin pienemmissä kyläkouluissa joko Niemen- tai Peränkylässä, mutta tämä lopetettiin 2012 sisätilaongelmien ja säästöjen takia. Lukion ja ammattikoulun luvialaiset käyvät pääsääntöisesti joko Porissa, Raumalla tai Eurajoella.

VäestönkehitysMuokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Luvian väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
3 293
1985
  
3 405
1990
  
3 409
1995
  
3 403
2000
  
3 323
2005
  
3 325
2010
  
3 322
2015
  
3 349
Lähde: Tilastokeskus.[7]

TaajamatMuokkaa

Katso Eurajoki#Taajamat

Kylät ja kulmakunnatMuokkaa

Luvialla on 11 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973):[8]

  • Hanninkylä (ruots. Handby) [9]
  • Korpi
  • Lemlahti (ruots. Lemlax)[9]
  • Luodonkylä (Norrby)[9]
  • Löytty (Löytynkylä)
  • Mikola (Mickoby)[9]
  • Niemenkylä (Arnäs)[10]
  • Perä (Peränkylä), (ruots. Peräby)[9]
  • Sassila (Sassö)[9]
  • Sitlahti (Sittlax)[9]
  • Väipäre (Vägby)[9]

Näistä Sitlahti on Luvian kirkonkylä. Luvian kulmakuntia tai asutuskyliä ovat lisäksi Lankoori (Långör)[9], Murro (Fallet)[9] ja Määrvuori.

Tunnettuja Luvialla syntyneitä tai vaikuttaneita henkilöjäMuokkaa

Laitakari Luvialla.

LähteetMuokkaa

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2016 1.1.2016. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2017.
  2. Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain, joulukuu 2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2017.
  3. Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 165. Helsinki: Otava, 1979.
  4. Luvia valitsi Eurajoen kumppanikseen – Pori sai pakit yksimielisesti Yle Uutiset. 30.3.2015. Viitattu 30.3.2015.
  5. [1], Baptismin tulosta Suomeen, (ruotsiksi).
  6. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 42. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  7. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 - 2015 Tilastokeskus. Viitattu 5.3.2017.
  8. Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 5, Lieksa – Närpiö, s. 118. Porvoo: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.
  9. a b c d e f g h i j Waldenström Stellan: Luvias svenska ortnamn och bebyggelsehistoria, ISBN 978-952-93-0441-7, printed Kehitys Oy, Pori 2012
  10. Svenska ortnamn i Finland 2013. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 14.1.2014. ruotsi

Aiheesta muuallaMuokkaa