Avaa päävalikko
Irjanteen kirkon edustalla sijaitsevat iso lainamakasiini vuodelta 1833, kellotapuli vuodelta 1758 ja pienempi ruiskuhuone vuodelta 1903.

Irjanne on Eurajoella sijaitseva kylä ja taajama. Vuoden 2011 lopussa Irjanteen taajamassa oli 309 asukasta.[1] Irjanne sijaitsee Eurajoen varressa Eurajoen kirkonkylästä kuusi kilometriä koilliseen Harjavallan suuntaan yhdystien 2170 varrella. Sen lähimpiä naapurikyliä Eurajoella ovat etelässä Kirkonkylän suunnassa joen eteläpuolella Kainu ja joen pohjoispuolella Lavila, joka jo liittyy kirkonkylän taajamaan. Lännessä lähin naapurikylä on Mullila ja koillisessa Huhta. Kaakossa hieman kauempana on Kaukomäki.

Yksityiskohta lainamakasiinin ovesta Irjanteen kirkon luona. Vuojoen kartanoon kuulumattomista Eurajoen kylistä ja taloista käytettiin nimitystä "perintölääni".

Irjanteen kirkko on rakennettu vuonna 1731, ja se on Satakunnan vanhin puukirkko. Kirkkoon mahtuu noin 200 henkeä. Irjanteella toimivat Eurajoen museoista maatalous-, kotiseutu-, ase- ja koulumuseo, sekä kulttuurihistoriallisesti arvokas erittäin hyvin säilynyt vesivoimalla toimiva yksityinen sahamuseo. Museovirasto on luokitellut Irjanteen kylän valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi[2] ja kylän läpi kulkeva yhdystie 2170, jonka osoiteniminä Irjanteella ovat Kirkkotie ja Huhdantie, on osa vuonna 2010 matkailutieksi perustettua Pohjanlahden rantatietä.

Irjanteella on parturi, kaksi hevostalliyritystä sekä useita muita pienyrityksiä. Kylässä on Eläinten hyväksi ry:n löytöeläinkoti vanhan kyläkaupan tiloissa ja väkivallan uhriksi joutuneitten ihmisten hoitokoti. Kesäisin on auki itsepalvelumattopesula Irjanteen koskella, josta on muokattu ympäristökeskuksen avustamana kalastuspaikka. Kylän läpi kulkee harju, jossa on sorakuoppia.

Irjanteella on Eurajoen kylistä eniten hevosia.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 22.3.2013.
  2. Irjanteen kylä Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.

Aiheesta muuallaMuokkaa