Ljunganin vesistö

Ljunganin vesistö (ruots. Ljungans avrinningsområde, vesistöaluetunnus 42) muodostuu Pohjanlahden Selkämereen laskevan Ljunganin ja sen sivujokien yhteisestä valuma-alueesta, jonka kokonaispinta-ala on 12 851 neliökilometriä. Se on yksi Ruotsin päävesistöalueista ja sen valuma-alue sijaitsee kokonaan Ruotsissa. Vesistö on vesivoiman tarpeisiin voimakkaasti säännöstelty.

Ruotsin päävesistöalueet

Pääuoma

Vesistön pääuomana on sen nimikkojoki Ljungan, jonka pituus on 399 kilometriä. Joki laskee Itämereen noin 4 kuutiokilometriä vettä vuodessa.

Vesistön valuma-alue

Ljunganin vesistö jää kahden suuren vesistö Indalinjoen vesistön (tunnus 40) ja Ljusnanin vesistö (tunnus 48) väliin. Sillä on länsipäässä sijaitsevan Neansin vesistö (tunnus 114) kanssa yhteinen vedenjakaja ja se laskee Norjan puolella Atlanttiin. Ljunganin vesistön pohjoispuolella on sillä yhteinen vedenjakaja Indalinjoen vesistön kanssa lähes koko matkan merelle paitsi aivan lopussa, missä tämän tilalle vaihtuu Selångersånin vesistö (tunnus 41). Ljunganin vesistön eteläpuolella sijaitsee Ljusnanin vesistö (tunnus 48), joka vaihtuu itään merenrannikolle mentäessä ensin Delångersånin vesistöön (tunnus 45), sitten Harmångersånin vesistöön (tunnus 44) ja lopuksi Gnarpsånin vesistöön (tunnus 43). Ljunganin joensuun molemmilla puolilla sijaitsee mereen laskevien purojen ja ojien pieniä valuma-alueita, joiden yhteispinta-ala on vähäinen.

Valuma-alueen piirteitä

Valuma-alueen maaperän yleisimmät maalajit ovat moreeni (58,5 %), turve (13,3 %), kalliomaa (15,4 %), hiekka ja sora (1,5 %), multamaa (1,0 %), savimaa (0,9 %) ja jäätikköjokijäänteet (2,0 %). Alueen maankäyttöä esittävät maiden käyttöluokitukset, joiden mukaan alueella on metsämaita (76,2 %), soita ja kosteikkoja (7,7 %), kalliomaita (0,3 %), viljelymaita (1,3 %), taajamia ja pinnoitettuja alueita (0,5 %) sekä joutomaita (6,7 %). Näiden lisäksi on 7,3 % vesistöjä.

Virtaamia

Ljunganin keskivirtaamat kuukausittain joensuussa (1981–2013)

SMHI on julkaissut tilastossaan Ljunganin virtaamien päivittäiset keskivirtaamat vuosilta 1981–2013. Niiden mukaan joen suiston lähellä sijaitsevassa mittauspisteessä joen keskivirtaama (MQ) on 144 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaama (MHQ) on 406 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 56,1 m³/s . Toisen lähteen mukaan joen keskivirtaama on 137,6 m³/s ja keskiylivirtaama (MHQ) on 380 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 44 m³/s . Suurin kuukausittainen keskivirtaama 449,1 m³/s on mitattu syyskuussa 2001 ja pienin 35,6 m³/s elokuussa 2004. Viereinen kaavio esittää SMHI:n julkaiseman tilaston kuukausittaisten keskivirtaamien arvoista lasketut keskiarvot. Sen mukaan kevättulva kestäisi huhtikuusta kesäkuuhun ja sen huippu ajoittuisi huhti- ja toukokuulle. Muista joista poiketen myös keskitalvella on tulvia.

Vesivoima

Vesistöalueella on patorekisterin mukaan 234 patoa, joista 27,2 % säännöstellään jokien vedenkulkua. Patojen säännöstelykapasiteetti on 1 213  miljoonaa kuutiometriä. Storsjönistä ylöspäin, osuus Havernista Holmsjöniin ja Viforsenista alaspäin ovat pääuomassa vesivoimalta suojeltuja osuuksia.

Pääuomassa sijaitsee 14 vesivoimalaitosta: Viforsen, Matfors, Skallböle, Nederede, Ljunga, Hermansboda, Parteboda, Järnvägsforsen, Kölsillre, Bursnäs, Turinge, Rätan, Trångforsen ja Flåsjö. Vesistön sivu-uomissa on 13 voimalaitosta lisää: Getterånissa sijaitsee Gissjön, Skerved, Getterån ja Skinnsjön, Gimånissa Torpshammar ja Leringsforsen, Stångånissa Stångå, Ovansjö, Skärsätt ja Torrsjö, Gälebäckenissä Gäle, Roggånissa Roggån, sekä vielä Sörforsånissa Sörfors. Näiden yhteisteho on 604 megawattia ja vuosituotanto noin 2 446 gigawattituntia.

Lähteet