Lintusalo
Lintusalo on saari varsinaisella Saimaalla Lietveden ja Suur-Saimaan välissä Puumalassa Etelä-Savossa.[2]
Maantietoa muokkaa
Lintusalo on 9,5 kilometriä pitkä, 5,0 kilometriä ja sen pinta-ala on 25 neliökilometriä. Saari on kaksiosainen siten, että sen keskikohdassa on vain 500 metriä leveä kannas. Kannaksen länsipuolella sijaitsee 2,7 kilometriä pitkän Lintulahden pohjukka ja itäpuolella kilometrin pituisen Maunolanlahden pohjukka. Saaren pohjoinen osa on pinta-alaltaan pienempi kuin saaren eteläinen osa. Saaren pohjoispuolella aukeaa Lietveden järvenselkä. Vedenvirtaus jakaantuu pohjoispäässä itäiseen Vehkovirtaan ja läntiseen Vetojakoon. Vetojaon länsipuolella ovat Hurissalon Ruokotaipaleen niemimaa, etelämpänä Summalansaari ja etelässä Otasalo. Vetojako ylettyy Suur-Saimaalle asti, jonka Varissaarenselkä jää Lintusalon eteläpuolelle. Vehkovirta hajaantuu saariston saarien labyrinttiin eikä sen virtaukset ole merkittäiviä pengerteiden vuoksi. Liimattalansaaren ja Lintusalon väliin jää Uittamoinselkä ja etelämpänä tielinjauksen alla aukeaa Maunolanselkä. Saarien välistä päästään Niittusaarenselälle, joka aukeaa lopulta Suur-Saimaaseen.[2][1]
Vetojaossa Lintusalon lähisaaria ovat esimerkiksi Ovessaari, Jänissaari, Suusinsaari ja Nuottasaari Lintulahdessa, suuri Äyrätsalo ja Kirvessaari. Liimattalansaaren edustalla sijaitsevat Kortesaari, Inkosaari, Eteissaaret ja Hiidensaari. Maunolanselän eteläpuolella ovat Lapinsalmenmaa, Heinäsensalo, Niittusaari, Parosaari ja Pieni Parosaari. Näiden eteläpuolella Suur-Saimaan järvenselän puolella sijaitsevat Ruuhosaaret. Lintusalon Suur-Saimaan rantojen tuntumassa, Telkonniemen ja Suuriniemen välissä, sijaitsevat vielä Helkkimensaari, Marjasaari, Aittaluodot ja Suusaaret. Niemien välissä on Sailahti, joka on 2,3 kilometriä pitkä.[2]
Saaren pohjoisosan eteläosassa on eniten mäkiä. Samanlaista on myös saaren eteläosan eteläpuolella. Korkein mäki on Vahtivuori, joka kohoaa 135 metrin korkeuteen mpy. Vahtivuoren ympärillä on myös Rihmavuori, Ollinmäki ja Suurvuori, jotka ovat kaikki yli 120 metrin vuoria. Lintusalon kylä sijaitsee leveällä ja laakealla ylängöllä, joka kohoaa lähes 120 metrin korkeuteen ja paikoitellen hieman ylikin. Saaren eteläosassa 120 metrin ylityksiä löytyy Venekankaalta ja Sikoportinvuorilta. Saaren laaksot on tarvittaessa ojitettu muutamalla ojalla, jos laaksossa esiintyy soita. Saarella on vain kolme lampea. Lintusalon kylässä mäkialueen lakialueella sijaitsee Vitikkalampi, jonka laskuoja virtaa itään ja laskee Tiikinlammen lahteen. Saaren kannaksella on kaksi lampea. Kangaslampi (1 ha) ja laskuojaton suolampi. Sen eteläpuolella on Luhdanlampi, josta on johdettu veden Lintulahteen.[2][1][3]
Saareen on tieyhteys mantereelta. Kitulansalossa haarautuu Puumalan kirkonkylän kautta kulkevasta kantatiestä 62 yhdystie 15137, joka kulkee Kotkatsaaren kautta Haukonsalon Junninmäen kylälle. Ennen kylää tie haarautuu Niinisaareen kulkevalle Hätinvirran lossille. Tätä saaristotieksi nimitetty yhdystie 15123 ylittää Liimattalanvirran Liimattalansaareen, jonka eteläpäästä se jatkaa Lammassaaren, Halkosaaren ja Hiidensaaren kautta rakennetulla pengertienä Lintusalon pohjoiseen osaan. Täällä tie haarautuu pohjoisosaan ja eteläosaan kulkeviksi teiksi. Saarella asuu ympärivuotisesti 49 asukasta [4]. Asukaat jakautuvat pohjoisosan kyliin: Lintusalo ja Kauppila, ja eteläosan kyliin: Repola, Maunola ja Uikkaala. Kesäkaudella saaren asukasluku kasvaa 110 vapaa-ajan asunnon asukkailla.[2][1]
Lintusalon länsipuolella aukeaa Vetojaon selkä, jonne on merkitty 4,2 m Saimaan syväväylä. Äyrätsalon pohjoiskärjen kohdalla väylästä haarautuu Lintusaloa viistävä 2,4 m veneväylä. Taipalsaaren vastainen itä-länsi-suuntainen kuntaraja Suur-Saimaan pohjoisosissa viistää aivan Lintusalon eteläkärkeä.[2]
Virkistystoimintaa muokkaa
Lietveden osayleiskaavalla saaren rantarakentaminen on määritelty 2000-luvulla tarkemmin. Kauneimpia kallioita esimerkiksi Otapaanlahden molemmin puolin on rakentamiselta kaavassa rajoitettu suojelumerkinnöin. Saaressa toimii myös ainakin kaksi kaupallista useamman mökin vuokrauspalveluita tuottavaa yrittäjää. Muita palveluita ovat koululla toimiva näytelmäkerho, kalastus, kielikurssit majoituspalveluiden yhteydessä, retkipyöräilijöiden kuljetus Vetojaon yli, mökkitalonmiestoiminta ja kesämökkien rakennuspalvelut.lähde?
Kesäisin liikennöi päivittäin Lintusalon Rapeikon ja Hurissalon Kivisalmen välillä pyöräilijöitä, moottoripyöräilijöitä ja jalankulkijoita.[1]
Luontoarvoja muokkaa
Eteläisen Saimaan luonto on Lintusalon ympärillä kauneimmillaan, niin aavat selät kuin kapeat vesireitit ympäröivät saarta joka puolelta. Saaressa on myös useampi pieni sisälampi. Lintusalo on maantieteellisesti osa Salpausselkää. Jääkauden ajoilta on peräisin Kuppikivet-luonnonmuodostelma. Eräs hiidenkirnu löytyy Miekkaniementien vierestä [1]. Lintusalon eläimistöön kuuluu harvinainen saimaannorppa. Saariston monipuoliseen linnustoon kuuluvat pesivinä lajeina esimerkiksi lokit, kurjet, joutsenet, koskelot ja tavit. Ympäröiviltä vesialueilta on perinteisesti pyydetty muikkua, ahventa, kuhaa, lahnaa, madetta ja haukea; joskus kalasaaliiseen on mahtunut myös särkeä ja säynävää.lähde?
Historiaa muokkaa
Saari on ollut vuosisatoja asuttuna tiettömien taipaleiden takana. Pääasiallinen liikkumisväline oli vene ja myöhemmin höyrylaivat. Kitulansalosta Kotkatsaaren ja Likasaaren kautta Luukkolaan avattiin liikenteelle maantie vuonna 1967. Pian alkoi liikennöidä myös Hätinvirran lossi. Saarien välille alettiin nyt rakentaa tietä ja Lintusaloon asti se avattiin vuonna 1975. Lossilta on Lintusaloon matkaa 11 kilometriä. Hätinvirran lossi on yksi viimeisiä Saimaan saaristoteiden losseja. Sen korvaamiseksi valmistui 2012 siltasuunnitelma, joka jäi odottamaan rahoituspäätöksiä.[2][1]
Saaren kapeimmalla kohdalla, Lintulahden ja Maunolan selän välisellä kankaalla, sijaitsee Lintusalon koulu, jossa aikoinaan toimi kaksiluokkainen kansakoulu. Laivaväylien varrella voi vielä nähdä vanhojen laivalaiturien jäänteitä, kuten Repolan laituri. Nämä laiturit toimivat aikanaan päivittäisinä pysäkkeinä Lappeenrannasta Puumalan kautta Savonlinnaan matkanneille Saimaan linjalaivoille ja saaristolaisten tärkeinä kulkuvälineinä kaupunkiasioille. Samoilla laitureilla pysähtyi myös ainakin 1960-luvulla Montosen kauppalaiva, joka toi päivittäistavarat lähemmäksi saarelaisia ennen saaristotien valmistumista. Suurin osa vanhoista laitureista on lahonnut pois. Sääsken laituri on kunnostettu alkuperäiselle paikalleen, siinäkin toimi vielä 1960-luvulla saaristokauppa; nyt laituri on kotisatama Kaunis Veera -nimiselle risteilylaivalle. Myös Rapeikon laituri on kunnostettu. Kauppilassa toimi pitkään Lintusalon kauppa, ensin kauppiasperheen talon kivijalassa, myöhemmin 1980-luvulta varta vasten rakennetussa kaupparakennuksessa; vuonna 2000 kauppiasperheen eläköitymisen jälkeen kauppa on pysynyt suljettuna. Kaupan rannassa on yhä vanha Vaanlahti-niminen kauppalaituri, joka on uudistettuna nykyään veneilijöiden virkistyskäytössä.lähde?
Juha Vainion ”Vanhojapoikia viiksekkäitä” -kappaleessa mainitun Nestori Miikkulaisen esikuva oli Lintusalossa elänyt kyläseppä Nestori Reponen, joka oli todennut televisio-ohjelmaa tehneelle haastattelijalle saimaannorpan kohtalosta seuraavasti: ”Kunhan ei kävisi samalla lailla kuin muillekin saariston vanhoille pojille viiksekkäille. Että jäisivät ilman akkaa.” Reponen itse oli yli 70-vuotias vanhapoika ja tapasi soitella haitaria järven rannassa.[5][6]
Uutta kesäasutusta on hiljalleen tullut Lintusaloon 1960-luvulta alkaen, nyt levittyen ympäri saarta. Vuonna 2009 oli saarella 49 asukasta, 86 vapaa-ajan asuntoa ja niissä 344 asukasta.[4]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Manninen, Ari: ”Lintusalo”, Saimaa – koko tarina, s. 434–436. Helsinki: A Bonnier Group Company/Readme.fi, 2020. ISBN 978-952-321-783-6.
- ↑ a b c d e f g Lintusalo (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 23.6.2021.
- ↑ Ala-Saimaan lähialue (04.112) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 4.5.2021.
- ↑ a b Elina Auri: Ilman kiintää tieyhteyttä olevat pysyvästi asutut saaret (pdf) (s. 96) Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 8.4.2015.
- ↑ Ikävalko, Reijo: Täyttä elämää – Junnu – Kotkan poikii ilman siipii, s. 230. Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5165-6.
- ↑ Okkola, Aaro: Säteitä ja Säkeitä. Aaro Okkola, 1991. ISBN 952-9030-649.
Aiheesta muualla muokkaa
- Lintusalon vanha kauppalaituri (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lintusalon luonto (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lintusalon kylät ja ihmiset (Arkistoitu – Internet Archive)
- Hätinviran Lossin korvaaminen sillalla
- Lintusalon linnusto
Kirjallisuutta muokkaa
- Pötsönen, Ulla (toim.): Lintuiset saaret : kyläkirja Lintusalosta ja lähisaarilta. Lintusalon kylätoimikunta : Lintusalon marttayhdistys, 2002. ISBN 952-91-4957-3.