Avaa päävalikko
Lintusalo
Shores of Lintusalo, Puumala, Finland at lake Saimaa.JPG

Lintusalon Otaapanlahden rantakaavalla suojeltuja kallioniemiä

Sijainti
Vesialue
Pinta-ala
24,77 km²
Väestö
Asukasluku
49
Asutuskeskukset
Lintusalo, Kauppila, Maunola, Uikkaala ja Repola

Lintusalo on suurehko saari Puumalan eteläisessä saaristossa Suur-Saimaalla. Saari on noin 25 neliökilometrin kokoinen ja sillä asuu 49 henkeä.[1]

Nykyään saaren yhdistää mantereeseen noin 20 kilometriä pitkä maantie (Luukkolantie / Lintusalontie), joka kulkee 11 saaren (mm. Liimattansaaren ja Niinisaaren) kautta ylittäen Hätinvirran lossilla. Tämä maisemaltaan upea saaristotie valmistui lopullisesti moninaisten vaiheiden jälkeen vuonna 1975. Tien avajaisissa oli läsnä muun muassa presidentti Urho Kekkonen.[2] Hätinvirran lossi on yksi viimeisiä Saimaan saaristoteiden losseja. Sen korvaamiseksi valmistui 2012 siltasuunnitelma, joka jäi odottamaan rahoituspäätöksiä.

Eteläisen Saimaan luonto on Lintusalon ympärillä kauneimmillaan, niin aavat selät kuin kapeat vesireitit ympäröivät saarta joka puolelta. Saaressa on myös useampi pieni sisälampi. Lintusalo on maantieteellisesti osa Salpausselkää. Jääkauden ajoilta on peräisin Kuppikivet-luonnonmuodostelma. Hiidenkirnu löytyy Miekkaniementien vierestä. Lintusalon eläimistöön liittyy vahvimmin saimaannorppa. Saariston monipuoliseen linnustoon kuuluvat pesivinä lajeina esimerkiksi lokit, kurjet, joutsenet, koskelot ja tavit. Ympäröiviltä vesialueilta on perinteisesti pyydetty muikkua, ahventa, kuhaa, lahnaa, madetta ja haukea; joskus kalasaaliiseen on mahtunut myös särkeä ja säynävää.

Lintusalon perinteinen maanviljelyksestä ja kalastuksesta elantonsa saanut asutus on vuosisatoja sijainnut viidessä kylässä: pohjoisessa Lintusalossa, koillisen Kauppilassa, keskellä idässä Maunolassa, lounaassa Uikkaalassa ja lännessä Repolassa. Saaren kapeimmalla kohdalla, Lintulahden ja Maunolan selän välisellä kankaalla, sijaitsee Lintusalon koulu, jossa aikoinaan toimi kaksiluokkainen kansakoulu. Lintusalon länsipuolella aukeaa Vetojaon selkä, jolla kulkee 4,2 m Saimaan syväväylä. Äyrätsalon pohjoiskärjen kohdalla väylästä erkanee Lintusaloa viistävä 2,4 m veneilyväylä. Laivaväylien varrella voi vielä nähdä vanhojen laivalaiturien jäänteitä, kuten Repolan laituri. Nämä laiturit toimivat aikanaan päivittäisinä pysäkkeinä Lappeenrannasta Puumalan kautta Savonlinnaan matkanneille Saimaan linjalaivoille ja saaristolaisten tärkeinä kulkuvälineinä kaupunkiasioille. Samoilla laitureilla pysähtyi myös ainakin 1960-luvulla Montosen kauppalaiva, joka toi päivittäistavarat lähemmäksi saarelaisia ennen saaristotien valmistumista. Suurin osa vanhoista laitureista on lahonnut pois. Sääsken laituri on kunnostettu alkuperäiselle paikalleen, siinäkin toimi vielä 1960-luvulla saaristokauppa; nyt laituri on kotisatama Kaunis Veera -nimiselle risteilylaivalle. Myös Rapeikon laituri on kunnostettu. Kauppilassa toimi pitkään Lintusalon kauppa, ensin kauppiasperheen talon kivijalassa, myöhemmin 1980-luvulta varta vasten rakennetussa kaupparakennuksessa; vuonna 2000 kauppiasperheen eläköitymisen jälkeen kauppa on pysynyt suljettuna. Kaupan rannassa on yhä vanha Vaanlahti-niminen kauppalaituri, joka on uudistettuna nykyään veneilijöiden virkistyskäytössä.

Uutta kesäasutusta on hiljalleen tullut Lintusaloon 1960-luvulta alkaen, nyt levittyen ympäri saarta. Lietveden osayleiskaavalla saaren rantarakentaminen on määritelty 2000-luvulla tarkemmin. Kauneimpia kallioita esimerkiksi Otapaanlahden molemminpuolin on rakentamiselta kaavassa rajoitettu suojelumerkinnöin. Saaressa toimii myös ainakin kaksi kaupallista useamman mökin vuokrauspalveluita tuottavaa yrittäjää. Muita palveluita ovat koululla toimiva näytelmäkerho, kalastus, kielikurssit majoituspalveluiden yhteydessä, retkipyöräilijöiden kuljetus Vetojaon yli, mökkitalonmiestoiminta ja kesämökkien rakennuspalvelut. Nykyään saaren väkiluku moninkertaistuu kesän ajaksi omistus- ja vuokramökkien täyttyessä asukkaistaan, talvisin asuttuja taloja on enää vain muutamia.

Juha VainionVanhojapoikia viiksekkäitä” -kappaleessa mainitun Nestori Miikkulaisen esikuva oli Lintusalossa elänyt kyläseppä Nestori Reponen, joka oli todennut televisio-ohjelmaa tehneelle haastattelijalle saimaannorpan kohtalosta seuraavasti: ”Kunhan ei kävisi samalla lailla kuin muillekin saariston vanhoillepojille viiksekkäille. Että jäisivät ilman akkaa.” Reponen itse oli yli 70-vuotias vanhapoika ja tapasi soitella haitaria järven rannassa.[3]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Elina Auri: Ilman kiintää tieyhteyttä olevat pysyvästi asutut saaret (pdf) (s. 72) Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 8.4.2015.
  2. Okkola, Aaro: Säteitä ja Säkeitä. Aaro Okkola, 1991. ISBN 952-9030-649.
  3. Ikävalko, Reijo: Täyttä elämää – Junnu – Kotkan poikii ilman siipii, s. 230. Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5165-6.

Aiheesta muuallaMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Pötsönen, Ulla (toim.): Lintuiset saaret : kyläkirja Lintusalosta ja lähisaarilta. Lintusalon kylätoimikunta : Lintusalon marttayhdistys, 2002. ISBN 952-91-4957-3.