Kitulansalo

Saimaan niemi ja saarenosa Puumalassa

Kitulansalo on Saimaan niemi, saari tai saarenosa, riippuen käytettävästä määritelmästä, Puumalassa Etelä-Savossa [1]. Se sijaitsee varsinaisen Saimaan ja Pihlajaveden välissä niin, että kaikki pohjoisen Saimaan vedet virtaavat sen ohitse Puumalansalmessa seuraten Kitulansalon pohjoisrantaa.[2]

Maantietoa muokkaa

Kitulansalo on määritelmän mukaan niemi, sillä se on kartan mukaan kiinni Haukonsalossa korkeintaan 50 metriä leveällä kannaksella. Tässä kohdassa on virrannut matala Vuolteensalmi, joka on maankohoamisen takia muuttunut niin matalaksi, että rakennetulle tielle piti tehdä pieni kivisilta. Seuraavat tienrakentajat saivat ilmeisesti luvan korottaa tietä penkereellä, joka täyttää Vuosalmen ainakin osittain.[2][3][1]

Kitulansalo on 11 kilometriä pitkä, 4,5 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 24 neliökilometriä. Sitä ympäröivät Saimaan vedet ovat Puumalansalmesta vastapäivään lukien seuraavat: Koskenselkä, Lehmäinselkä, Naistenvedellä Kokkolanselkä, Papuluodonselkä, Huuhkaalanselkä, Suusalmen kautta Saunalammelle, Vuolteenlammelle ja Mustalahteen, Tuomilahti, Tetrinselkä, Leukoinsalmesta Mutikonselälle ja Osmonaskeleenselältä Puumalansalmeen. Ympäröivät vesistöt ovat saaristoisia tai kapeita salmia. Kitulansalon pohjoispuolelle työntyy Viljakansaaren länsipää. Saarten väli on kapeimmillaan Leukoin välisessä salmessa, joka on vain 30 metriä leveä. Salmi on ilmeisesti ruopattu, koska siihen on merkitty veneväylä. Kitulansalon eteläpuolella sijaitsee Haukonsalo ja niiden väliin jäävä Naistenvesi. Muut ovat pienempiä saaria. Koskenselän ja Lehmäinselän väliin jää saariryhmä, jonka suurimpia lähisaaria ovat Kaupinsaari, Suuri-Metiäinen, Hevossaari ja Korkiasaari. Viimeksi mainitun viressä on Kotkatsaari. Naistenvedellä voi mainita Lammassaari, Huuhtsaari, toimen Lammassaari ja Riuttasaari. Tuomilahdella sijaitsee kolmas Lammassaari ja Saisaari, Tetrinselällä saariryhmässä Palosaari, Huhkasaari, Koivusaari ja Aittasaari.[2][3]

Kitulansalo on mastona vaihtelevaa mäki- ja vuorimaata. Suurimmat maaston korkeuserot löytyvät etelärannikolta Naistenveden ääreltä. Korkeimpia mäkiä ovat Haukkavuoret ja Rantalahdenvuoret, jotka kohoavat 137 metrin ja 125 metrin korkeuteen mpy. eli 66 metrin ja 50 metrin korkeuteen Naistenveden pinnasta.[3] Kataasaari on Kitulanniemestä etelään työntyvä niemi, jonka nimi on harhauttava. Kataasaaren ja muun Kitulansalon väliin jää Kataalahti, jonka pohjukkaa kutsutaan Kataalammeksi. Niemi ja sen lahti on Kitulansalon pisin nimi ja lahti. Myös Tuomilahdessa oleva Huuhusniemi on pitkä niemi. Haukonsalon puolelle jäävän Mustaniemen kainaloon jää vielä Saunalampi, joka on tosiasiassa lahti. Lahdenosia ovat Vuolteenlampi ja Mustalahti. Suomaiden määrä on vähäistä ja järviä tai lampia on kahdeksan. Suuri järvi on Lahnajärvi (48 ha), joka on 1,8 kilometriä pitkä ja monisaarinen. Se laskee Tuomilahden Myllylahteen. Siihen laskee vuorostaan luoteesta päin Lampi (4 ha) ja etelästä päin Pitkäjärvi (4 ha) ja Haihkaanjärvi (3 ha). Pihlajaveden puolella laskee myös Varkautjärvi (4 ha). Naistenveden pohjoisrantaan laskevat lännestä lukien Arpolanlampi (6 ha), Sorsalampi (1 ha) ja Haukikaarteenlampi.[2][4][5]

Suurin asuinalue sijaitsee saaren luoteiskärjessä Kitulanniemessä. Sen voi lukea mukaan Puumalan kirkonkylän taajama-alueeseen, josta tulee ylitse Puumalansalmen silta. Asuinalueelta lähtee tie Kotkatsaaren ylitse Niinisaareen ja siellä muihinkin saariin sekä Haukonsalon länsiosiin. Saaren läpi rakennettu kantatie 62 toimii sen päätienä. Siitä haarautuu Lajun kulmakunnassa yhdystie 15169, joka ylittää Leukoinsalmen Viljakansaareen. Kantatie ylittää Vuolteensalmen Haukonsaloon, jonka jälkeen tie jatkaa Ruokolahden Rasilan kautta valtatielle 6 ja Imatralle.[2]

Luontoarvoja muokkaa

Kitulansalon luoteispäässä Kitulanniemi on harjualuetta, jossa on ensiluokkainen pohjavesialue. Se jatkuu harjujakson suuntaan eli etelään päin Kataasaareen ja Kotkatsaareen. Niemessä sijaitsee vedenottamo.[6]

Historiaa muokkaa

Vuonna 1541 oli Kitulanniemi vielä saari, jonka nimi kirjoitettiin muodossa ”Kitulan salo”. Saaren nimi on muunnelma sukunimestä ”Kitunen”, joita asui seudulla viisi perhekuntaa. Kitulanniemeä kutsutaan nykyään myös Kotiniemeksi [7]. Naisenveden nimi oli vuosien 1643–1646 verollepanokirjassa ”Naisteun Wesi” tai ”Kitulan Jerfwi”. Verokirjoissa kutsuttiin Kitulansaloa nimellä ”Kitulansalo Öö” ja siellä sijaitsi talot, jotka nimettiin isäntiensä mukaan: ”Lars Kockainen” (4 manttaalia), ”Lars Saikoinen” (6 manttaalia), ”Pååll Kituinen” (7 manttaalia), ”Michel Safwolain” (4½ manttaalia) ja ”Lars Luhta” (3 manttaalia).[8][9]

Kitulansalon Vuosalmi on myöhemmin katkaistu pengertiellä. Tien viereen jäi muistoksi kivisilta, jonka pienestä aukosta pääsi vesi virtaamaan läpi. Tämän on täytynyt tapahtua viimeistään silloin, kun kantatien 62 edeltäjä rakennettiin 1960-luvun alussa, ellei sitten vuosikymmeniä aikaisemminkin.[10]

Lähteet muokkaa

  1. a b Manninen, Ari: Saimaan seitsemän ”tuntematonta” saarta. ERÄ, 7.4.2020. ISSN 0356-3464. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.6.2021.
  2. a b c d e Kitulansalo (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 14.6.2021.
  3. a b c Manninen, Ari: ”Kitulansalo”, Saimaa – koko tarina, s. 437–438. Helsinki: A Bonnier Group Company/Readme.fi, 2020. ISBN 978-952-321-783-6.
  4. Ala-Saimaan lähialue (04.112) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 14.6.2021.
  5. Pihlajaveden alue (04.121)) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 14.6.2021.
  6. Mikkola, Tanja: Puumalan tärkeiden pohjavesialueiden suojelusuunnitelma (PDF) (moniste nro 50) 2003. Mikkeli: Etelä-Savon ympäristökeskus. Viitattu 15.6.2021.
  7. Kirlah: Lotinansuoralta Kitulanniemeen (puumalanperinne.blogspot.com) Perinetietoa Puumalasta. 15.3.2016. Viitattu 15.6.2021.
  8. Naistenvesi 1, Lars Röösin Pien-Savon verollepanomaakirja (vuosilta 1643–1646), Kotimaisten kielten keskus, viitattu 7.6.2021
  9. Naistenvesi 2, Lars Röösin Pien-Savon verollepanomaakirja (vuosilta 1643–1646), Kotimaisten kielten keskus, viitattu 7.6.2021
  10. Grönroos, Matti: Kantatie 62 (ei lähdettä), mattigrönroos.fi, viitattu 18.6.2021

Aiheesta muualla muokkaa