Lintulauta on pikkulintujen ruokintaan tarkoitettu alusta tai laite. Lintulautoja käytetään lintujen talviruokintaan sekä houkuttamaan lintuja pihoihin ja puutarhoihin.

Perinteinen itse tehty puinen lintulauta.

Tyypit

muokkaa
 
Pensastiaisten ruokintaa talilla.

Siemenet

muokkaa

Yleisin lintulaudan tyyppi muodostuu maanpinnan yläpuolelle kohotetusta alustasta, jolle on asetettu kasvien, kuten auringonkukan siemeniä tai jyviä. Laudalla voi olla myös katos ja seiniä. Monimutkaisempi lintulauta toimii ruokinta-automaattina siten, että kun linnut nokkivat siemeniä laudan alaosan koloista, niitä valuu ylhäältä lisää.

Toinen lintulaudan muoto on kehikon sisään asetettu kimpale talia tai muuta rasvaa. Tällaista ruokintaa käytetään talvisin linnuille, jotka syövät luonnossa hyönteisiä ja muita pieniä eläimiä. Suomessa taliruokintaan käytetään usein laudan sijaan yksinkertaista verkossa olevaa talipalloa.

 
Kolibreja ruokitaan sokerinesteellä.

Eräs lintulaudan muoto on ylhäältä täytettävä astia, joka sisältää keinotekoista mettä eli sokeripitoista nestettä. Tällainen lintulauta houkuttaa mettä ravinnokseen käyttäviä lintuja, kuten kolibreja. Kolibrilaudat ovat usein kirkkaan punaisia, jotta kolibrit huomaisivat laudan. Sokerineste täytyy vaihtaa muutaman päivän välein, ettei siinä ala kasvaa linnuille haitallisia pieneliöitä. [1]

Ylläpito

muokkaa

Lintulaudan rakenteissa ei saa käyttää kyllästettyä puuta sen myrkyllisyyden vuoksi.[2] Suunnittelussa on otettava huomioon, ettei lintujen ulostetta pääse ruokinta-astiaan. Uloste levittää herkästi tauteja linnusta toiseen. Lintulauta tulee siivota säännöllisin väliajoin. Pitkään laudalla oleva ravinto on suojattava säältä, sillä liiallinen kosteus pilaa sen.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Bergenholz, P. 2005. Rakennamme lintulautoja ja pesäpönttöjä. Karkkila: Kustannus-Mäkelä Oy. 48 s. ISBN 951-873-848-3

Aiheesta muualla

muokkaa