Limingan lakeus on valtakunnallisesti tunnettu laaja ja yhtenäinen viljelyskäyttöön otettu tasankoalue Pohjanlahden rannalla Limingan, Lumijoen, Tyrnävän, Kempeleen, ja Oulun alueella Pohjois-Pohjanmaalla. Alueen pinta-ala on noin 25 000 hehtaaria. Tasankoalue on maisemallisesti erikoislaatuinen viljelysalue, ja alueella sijaitsee kansainvälisesti arvokkaita kosteikkoalueita.

Limingan lakeutta.

Limingan lakeus on lähes täysin tasainen alue, jonka peltomaisemaa sävyttävät lukuisat kylät, ladot sekä viljelyalueiden ojissa kasvava puusto ja pensaikot. Alue on lähes puuton, ja paikoitellen vapaa näkyvyys on useita kilometrejä. Liminganlahden rantaruovikot ja -niityt ovat luonnollinen osa lakeuden maisemaa. Alueen halki virtaavat sekä Liminganjoki, Temmesjoki, Tyrnävänjoki että Ängeslevänjoki.

Limingan kirkonkylän ja Tyrnävän välisellä alueella alueen tasankomaisuus korostuu, sillä maanpinta nousee kymmenen metriä merenpinnan yläpuolelle vasta 15 kilometrin päässä merenrannasta. Tasankoalue on vanhaa maankohoamisrantaa. Alueen maakerrostumissa yleisin maalaji on savi, jota esiintyy paikoitellen jopa 50 metrin paksuisina kerroksina.

Limingan- ja Temmesjokien varsien asutus on alkanut varhain, jo 1500-luvulla alueella oli paikoitellen tiheää asutusta. Asutuskeskukset ovat syntyneet pääasiassa jokiuomien tuntumaan luonnollisten kulkureittien varsille.

Limingan lakeuksien kuvaajana on tullut tunnetuksi erityisesti taidemaalari Vilho Lampi (1898–1936).[1] Kirjailija Paavo Rintala (1930–1999) on kertonut vaikuttimikseen vuonna 1959 ilmestyneen Lammen elämästä kertovan romaanin Jumala on kauneus kirjoittamiselle sen, että hän halusi näyttää oululaisille ja varsinkin tasankoviljelijöille, kuinka upeita maisemia heillä on.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Junttila, Marja: Vilho Lampi 1898-1936. Pohjoinen/Ars Nordica, 1998. ISBN 951-749-312-6.
  2. Kaisu Mikkola: Nuori Rintala loi Lampi-myytin. Kaleva, 19.7.1998, s. 11.

Aiheesta muualla muokkaa