Tyrnävänjoki

joki Pohjois-Pohjanmaalla

Tyrnävänjoki on Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva noin 80 kilometrin pituinen joki. Se saa alkunsa vetiseltä, pienten lampien ja järvien Pelson Venenevalta, joka on pinta-alaltaan noin 12 039 hehtaaria ja noin 80 % siitä on aapasoita. Alueella pesii runsas linnusto. Saukkokin viihtyy siellä.[1] Tyrnävänjoki yhtyy ennen laskuaan Pohjanlahden Liminganlahteen Temmes-Ängeslevänjokiin. Tyrnävänjoki virtaa paikoin syvissä rotkolaaksoissa läpi perinteisten maatalousseutujen. Joen varressa on tiivistäkin asutusta esimerkiksi Tyrnävän kirkonkylässä.[2]

Keväistä Tyrnävänjokea Ylipään kylän kohdalla

Tyypillisesti muinaiset Suomen asuttajat asuttivat sisämaita vesireittejä hyödyntäen. He matkasivat latvavesille ilman nauloja tehdyillä haapioillaan.[3] Historioitsija Armas Luukko on arvioinut, että Liminganjoen suun seuduilla oli ollut vankaa asutusta 1550-luvulla. Sitä vastoin Limingan alueen sisämaat eivät juuri olleet saaneet vakituista asutusta. Hänen mukaansa nähtävästi eräänä syynä oli ollut liminkalaisten suuret nautintaoikeudet erämaissa. Esimerkiksi Tyrnävälle ensimmäinen vakituinen asukas Hannu Kaakinen asettui 1540-luvulla.[4]

Muinaisella Limingan pitäjän ja sen kylien esimerkiksi Tyrnävän asuttamisella oli vaaransa. Venäjä piti alueita itselleen kuuluvana ja hävitti toistuvasti Ruotsin hallinnon alla syntynyttä asutusta. Paha viimeinen takaisku Limingan suurpitäjän asukkaille oli isoviha sen alkaessa vuonna 1714. Silloin venäläiset hävittivät järjestelmällisesti asutusta niin sanotun poltetun maan taktiikalla surmaten ja vieden vangiksi.[5] Isonvihan aikana Tyrnävällä surmattiin ehkä 848 ihmistä ja koko Limingan alueelta oli viety vangiksi 454 henkilöä.[6] 30. elokuuta 1721 tehty Uudenkaupungin rauha alkoi rauhoittaa oloja. Venäläiset miehittäjät alkoivat poistua Suomesta ja joulukuussa oli pidetty kiitosjumalanpalvelus kirkoissa miehityksen päättymisen kunniaksi.[7] Isoonvihaan päättyi myös Tyrnävänjoen rantojen ja sen lähialueiden asutuksen hävittäminen.

Lähteet muokkaa

  • Armas Luukko, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia II. Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton ja Lapin maakuntaliiton yhteinen historiatoimikunta. Sanomalehti Liiton kirjapaino Oulu 1954.
  • Aimo Halila, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia V vuodet 1721–1775. Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton ja Lapin maakuntaliiton yhteinen historiatoimikunta Liiton kirjapaino Oulu 1954.
  • Aimo Halila, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia IV 1700–1721. Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton ja Lapin maakuntaliiton yhteinen historiatoimikunta Koillisanomat 1984.
  • Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen www-sivu
  • Tyrnävän kunnan www-sivu (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet muokkaa

  1. Veneneva – Pelso ymparisto.fi. 23.8.2013. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Viitattu 26.1.2014.
  2. Ympäristö ja kulttuurimaisema Tyrnävän kunta. Arkistoitu 18.6.2015. Viitattu 28.7.2008.
  3. Luukko 1954 s. 32
  4. Luukko 1954 s. 341
  5. Halila 1984 s. 157
  6. Halila 1984 s. 18–19
  7. Halila 1984 s. 15

Aiheesta muualla muokkaa