Paavo Rintala
Paavo Olavi Rintala (20. syyskuuta 1930 Viipuri – 8. elokuuta 1999 Kirkkonummi[1][2]) oli suomalainen kirjailija, jonka tuotantoon kuuluu näytelmiä, kuunnelmia ja romaaneja.
| Paavo Rintala | |
|---|---|
 Paavo Rintala tyttärensä Rauna Marian kanssa syyskuussa 1962. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. syyskuuta 1930 Viipuri |
| Kuollut | 8. elokuuta 1999 (68 vuotta) Kirkkonummi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Aiheet | Totuus, pyhyys, kauneus |
| Esikoisteos | Kuolleiden evankeliumi (1954) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Rintala pohti kirjoissaan suuria perusasioita: totuutta, pyhyyttä, kauneutta. Ensimmäisissä kirjoissa korostuu uskonnollinen pohdiskelu. Rintalan Sissiluutnantti herätti kirjasodan, sillä siinä kerrottiin lottien tarjonneen seksipalveluita ja kenraalien tapattaneen miehiään turhautuneisuuttaan.
Paavo Rintala sai kirjallisuuden valtionpalkinnon vuosina 1956, 1963, 1966, 1972, 1973 ja 1991, Pro Finlandia -mitalin 1971 sekä Runeberg-palkinnon vuonna 1994.
Elämä muokkaa
Maatalousteknikko Otto Adiel Rintalan ja sairaanhoitaja Aino Amalia Nikulan perhe asui Antreassa. Paavo-poika syntyi Viipurissa. Rintala lähti äitinsä kanssa talvisodan alta evakkoon. Isä kuoli talvisodassa Vuosalmen taistelussa 12. maaliskuuta 1940, ja Rintala jäi äitinsä, enonsa ja mummonsa kanssa asumaan Ouluun. Keväällä 1941 he muuttivat Raksilaan tilavampaan asuntoon, enoa lukuun ottamatta. Raksilan kaupunginosa sodanaikaisine poikaporukoineen näkyykin hänen yhdessä tunnetuimmassa teoksessaan Pojat. Mikko Niskanen ohjasi 1962 kirjan pohjalta samannimisen menestyselokuvan, jossa erityisesti nuori Vesa-Matti Loiri kunnostautuu Jaken roolissa.
Rintala pääsi oppilaaksi Oulun lyseoon 1942 ja pääsi ylioppilaaksi 1951. Syksyllä hän aloitti varusmiespalveluksen, kävi reserviupseerikoulun ja yleni vänrikiksi. Palveluksen jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa teologian lisäksi kirjallisuutta ja valtiotieteitä. Opinnot keskeytyivät kuitenkin parin vuoden päästä. Presidentti Kekkosen pyynnöstä hän aloitti vuonna 1969 Suomen rauhanpuolustajien puheenjohtajana. Tässä tehtävässä hän pysyi vuoteen 1984, jolloin erosi.
Rintala avioitui Lauri Pihkalan tyttären Railin kanssa 1955. He saivat neljä tytärtä. Vuonna 1960 he muuttivat asumaan Kirkkonummelle.[3] Vuonna 1965 Rintalat rakensivat Kirkkonummen Abramsbyhyn omakotitalon, joka sai nimen Päiväaho. Varsinaista asuinrakennusta täydensi kaksi vuotta myöhemmin käyttöön otettu tuparakennus, jossa Paavo Rintala ja hänen pianonsoitonopettajavaimonsa työskentelivät. Päiväahossa kirjailija asui kuolinvuoteensa 1999 saakka. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle[4].
Rintalan kuoleman jälkeen hänen omaisensa lahjoittivat kirjailijan työhuoneen irtaimiston Oulun kaupungille. Oulun kaupunginarkistoon (Kansankatu 55 A) sisustettiin ”Kirjailija Paavo Rintalan työhuone”, joka avattiin yleisölle Paavon päivänä 25. tammikuuta 2006. Vaikka huone ei olekaan kooltaan ja muodoltaan tarkka kopio Päiväahossa olleesta työhuoneesta, antaa se oivan kuvan kirjailijan työympäristöstä.
Tuotanto muokkaa
Rintalan teosten perustana on hänen uskonnollinen ja humanistinen maailmankatsomuksensa. Hänen esikuvanaan on Leo Tolstoi, joskin hän näkee Tolstoin totuus- ja rakkauskäsityksen mahdottomaksi toteuttaa. Teosten keskiössä ovat ihmiset, mutta heidän yhteiskunnallinen asemansa tuodaan myös esille ja sitä vertaillaan muihin henkilöihin. Lisäksi Rintalan kuvauksissa on kahdenlaisia ihmisiä: aitoja ja varautuneita.[5]
Rintalan teokset voi jakaa kolmeen osaan: Alkuaika oli eeppisten romaanien ja kehityskertomusten, mutta Sissiluutnantti-romaanin (1963) jälkeen hän ei enää julkaissut epiikkaa vaan suuntautui dokumentaristiksi. Hän palasi laajan epiikan pariin 1970-luvun loppupuolella kaksiosaisella romaanilla Nahkapeitturien linjalla (1976 ja 1979), jota pidetään hänen pääteoksenaan. Se kuvaa toisen maailmansodan aikaa. Päähenkilöt edustavat Rintalalle tyypilliseen tapaan kahta eri kansankerrosta. Samoin hänen luomansa humanistinen, Tolstoista kiinnostunut pappismieshahmo on Rintalalle tyypillinen, suorastaan synteesi hänen omasta ajattelustaan. [5]
Teokset muokkaa
| Teos | Ilmestymisvuosi | Huomautuksia |
|---|---|---|
| Kuolleiden evankeliumi | 1954 | romaani |
| Rikas ja köyhä | 1955 | romaani |
| Lakko | 1956 | romaani |
| Pojat | 1958 | romaani; Mikko Niskanen ohjasi elokuvan Pojat tämän pohjalta |
| Pikkuvirkamiehen kuolema | 1959 | romaani |
| Jumala on kauneus | 1959 | romaani |
| Mummoni ja Mannerheim | 1960 | romaani talonpoikaisesta kansannaisesta ja aristokraattisesta upseerista |
| Mummoni ja marsalkka | 1961 | romaani |
| Mummon ja marskin tarinat | 1962 | romaani |
| Eino | 1963 | novelli – yhteisjulkaisussa Seitsemän novellia |
| Sissiluutnantti | 1963 | romaani; teoksen pohjalta Mikko Niskanen ohjasi elokuvan Sissit |
| Palvelijat hevosten selässä | 1964 | proosaa |
| Keskusteluja lasten kanssa | 1965 | |
| Sukeltaja | 1965 | romaani |
| Sotilaiden äänet | 1966 | romaani |
| Sodan ja rauhan äänet | 1967 | romaani |
| Leningradin kohtalosinfonia | 1968 | romaani ja kuunnelma |
| Napapiirin äänet | 1969 | proosaa |
| Paasikiven aika | 1969 | romaani |
| Vietnamin kurjet | 1970 | haastatteluraportti |
| Kekkosen aika | 1970 | romaani |
| Valitut teokset | 1970 | |
| Viapori 1906 | 1971 | romaani; pohjautuu elokuvaan Viaporin kapina, jonka Rintala käsikirjoitti yhdessä Sergei Kolosovin kanssa |
| Uu ja poikanen | 1972 | lastenkirja |
| Paavalin matkat | 1972 | romaani |
| Kesäkuu 44 | 1974 | kooste |
| Romeo ja Julia häränvuonna | 1974 | romaani |
| Se toinen Lili Marlen | 1975 | romaani |
| Nahkapeitturien linjalla I | 1976 | romaani |
| Nahkapeitturien linjalla II | 1979 | romaani |
| Dostojevskin galleriat | 1981 | näytelmä ja proosaa |
| Velkani Karjalalle | 1982 | proosaa |
| Puolan malja | 1982 | novelli |
| Valehtelijan muistelmat | 1982 | romaani |
| Maatyömies ja kuu | 1983 | kertomus |
| Eläinten rauhanliike | 1984 | romaani |
| Porvari Punaisella torilla | 1984 | kertomus |
| Vänrikin muistot | 1985 | romaani |
| Carossa ja Anna | 1986 | kaksi kertomusta |
| St. Petersburgin salakuljetus | 1987 | romaani |
| Minä, Grünewald | 1990 | romaani |
| Sarmatian Orfeus | 1991 | romaani (Finlandia-palkintoehdokas) |
| Aika ja uni | 1993 | romaani (Finlandia-palkintoehdokas) ja oopperalibretto |
| Marian rakkaus | 1994 | romaani |
| Faustus | 1996 | romaani |
Käännökset muokkaa
| Kirjailija | Teos | Kustantaja | Ilmestymisvuosi | Huomautuksia |
|---|---|---|---|---|
| Viktor Krivulin | Runoja | Pohjoinen | 1994 | suom. Paavo Rintala, Aleksandr Volodin ja Jukka Malinen |
Filmatisoinnit muokkaa
| Elokuva | Ohjaaja | Ilmestymisvuosi | Huomautuksia |
|---|---|---|---|
| Pojat | Mikko Niskanen | 1962 | Elokuva Rintalan samannimisen romaanin pohjalta. |
| Sissit | Mikko Niskanen | 1963 | Perustuu Rintalan romaaniin Sissiluutnantti. |
| Jumala on kauneus | Hannu Heikinheimo | 1985 | Televisioelokuva taiteilija Vilho Lammesta Rintalan samannimimisen romaanin pohjalta. |
Lähteet muokkaa
- ↑ Paavo Rintala, Otava.fi (Arkistoitu sivu)
- ↑ Paavo Olavi Rintala geni_family_tree. Viitattu 5.2.2022.
- ↑ Paavo Rintalan muistolle. Holma Marja & Toivo; Hyry Maija & Antti. Päivämies 50–51 15.12.1999 (Web Archive 2012).
- ↑ Taiteilijainmäki V21A (pdf) (Lähde koskee hautaa) Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 25.4.2015.
- ↑ a b ”Rintala, Paavo”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 5758. Otava, 1976. ISBN 951-1-05637-9.
Kirjallisuutta muokkaa
- Pekka Tarkka: Paavo Rintalan saarna ja seurakunta, Otava 1966.
- Alhoniemi, Pirkko: Minuuden liitupiiri: Tutkimus Paavo Rintalan myöhäisvaiheen proosatuotannosta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1132. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-917-3.
Aiheesta muualla muokkaa
- Paavo Rintalan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Oulun kaupunginkirjasto: Pohjoista kirjallisuutta – Paavo Rintala
- Kirjasampo.fi: Paavo Rintala
- Kansallisbiografia (maksullinen artikkeli)
- Paavo Rintala Ylen Elävässä arkistossa:
- Paluu Ithakaan – Paavo Rintala ja Eeli Aalto matkaavat junassa pohjoiseen, kohti Oulun Raksilaa
- "Paasikiven aika" Paavo Rintalan kertomana
- Paavo Rintala ja »Leningradin kohtalonsinfonia»
- Pappi ja vastarintamies – Paavo Rintala ja toimittaja Aulis Kallio keskustelevat Dietrich Bonhoefferin perinnöstä
- Tuhlaajapojan päiväkirja