Isojoki (joki)
Isojoki tai Lapväärtinjoki on Lapväärtinjoen vesistön kaakkois-lounaissuuntaisesti Isojoen, Karijoen ja Kristiinankaupungin alueilla virtaava 75 kilometriä pitkä joki. Joki saa alkunsa Isojoen ja Kauhajoen rajalla sijaitsevalta Lauhanvuoren alueelta. Kristiinankaupungissa jokea nimitetään Lapväärtinjoeksi (ruots. Lappfjärds å) ja Isojoen kunnan alueella puolestaan Isojoeksi.[2][5] Joen valuma-alue ulottuu myös Teuvan, Kauhajoen ja Honkajoen alueille.[6]
| Isojoki Lapväärtinjoki |
|
|---|---|
| Alkulähde | Lauhanvuori, Kauhajoki ja Isojoki [1] |
| Laskupaikka |
Lapväärtti, Lappsfjärdsfjärden, Selkämeri |
| Maat | Suomi |
| Pituus | 75 [2] km |
| Virtaama | 12,8 [3] m³/s |
| Valuma-alue | 1 089,05 [4] km² |
Joen valumapinta-ala on 1 089 neliökilometrin kokoinen ja tästä alasta 13,7 prosenttia on peltoja. Valuma-alueen suurin järvi on 48 hehtaarin kokoinen Kangasjärvi Isojoen kunnan alueella. Joki on yläjuoksulla kapea, paikoittain puromainenkin. Alajuoksulla joki puolestaan on pengerretty ja ruopattu. Isojoen virtaamat ja vedenlaatu ovat tasaisempia kuin muissa länsisuomalaisissa virtavesistöissä johtuen joen pohjavesivaikutteisuudesta. Joessa on ainoastaan muutama pohjapato ja Peruksen voimalaitospato.[2]
Isojoen suurimpia sivuhaaroja ovat Isojoen länsiosista alkunsa saava Kärjenjoki (alajuoksullaan Lapväärtissä ruots. Lillån), Teuvan eteläosasta alkunsa saava ja alajuoksullaan Karijoen alueella virtaava Karijoki sekä Kauhajoen lounaisosista alkunsa saava ja alajuoksultaan Isojoen koillisosissa virtaava Heikkilänjoki.[6]
Eliölajisto muokkaa
Joen eliölajisto on monimuotoinen ja siellä elää uhanalaisia lajeja, kuten jokihelmisimpukka. Isojokeen nousee meritaimenta ja harjusta sekä siikaa alajuoksulle. Kirkkaissa latvaosien lähdepuroissa esiintyy purotaimenta. Lisäksi joessa on melko vahva nahkiaiskanta. Joen meri- ja purotaimen kantaa lisääntyy luonnollisesti, ja näitä onkin käytetty meritaimenten istutuksiin Länsi- ja Etelä-Suomen vesiin. Isojoki kuuluu Natura 2000 -verkostoon.[2]
Isojoki on Suomen mittakaavassa yksi harvoista ja Selkämeren rannikon joista ainoa, jossa on jäljellä meritaimenen luonnonkanta.[7] Isojoen meritaimenkanta (ISO) on erittäin uhanalainen.[8]
Lapväärtinjoen vesistöalue muokkaa
- Pääartikkeli: Lapväärtinjoen vesistö
Lapväärtin vesistöalueen pinta-ala on 1 098,05 neliökilometriä ja sen järvisyys on 0,2 %.[4] Valuma-alueesta on 24 % peltomaata ja 9 % turvemaata. Joen keskivirtaama (MQ) on 12,8 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), ylikeskivirtaama (MHQ) 164 m³/s ja alikeskivirtaama (MNQ) 1 m³/s.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Lauhanvuori Länsi-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 10.10.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d Lapväärtin-Isojoki Länsi-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 10.10.2010.
- ↑ a b Isojoen–Teuvanjoen vesistöalueiden vesienhoidon toimenpideohjelma 2016–2021, s. 11–20. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, 2016. Raportteja 54. ISBN 978-952-314-457-6. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 7.2.2023).
- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ Lapväärtinjoen vesistöalue (37) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ a b Lapväärtinjoen vesistöalue Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 14.3.2016.
- ↑ Meritaimenkantojen tila Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Viitattu 10.10.2010.
- ↑ Viljelykantarekisteri: Isojoki (PDF) Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Arkistoitu 21.1.2004. Viitattu 10.10.2010.