Lakhes (dialogi)
Lakhes (m.kreik. Λάχης; lat. Laches) on Platonin kirjoittama dialogi. Sen toinen nimi Thrasylloksen ryhmittelyssä on Urhoollisuudesta (Περὶ ἀνδρείας, Peri andreias).[1] Dialogissa Sokrates keskustelee Lakheen, Nikiaan ja eräiden muiden henkilöiden kanssa urhoollisuuden määritelmästä.[2]
| Lakhes eli Urhoollisuudesta |
|||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Λάχης ἢ Περὶ ἀνδρείας |
|||||||||||||||||||||||||||
 Dialogin alku pergamenttikoodeksissa Codex Oxoniensis Clarkianus 39 vuodelta 895. |
|||||||||||||||||||||||||||
| Alkuperäisteos | |||||||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||||||
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|||||||||||||||||||||||||||
Historia
muokkaaPlatonin teosten joukossa Lakhes kuuluu tämän varhaisvaiheen dialogeihin, toisin sanoen se on kirjoitettu suhteellisen pian Sokrateen kuoleman jälkeen.[3] Tarkemmin dialogi on ajoitettu kirjoitetuksi 370-luvulla eaa. dialogien Lysis ja Kharmides jälkeen. Dialogia on usein pidetty yhtenä Platonin varhaisimmista. Holger Thesleff piti aiemmin dialogia epäperäisenä, jonkun Platonin oppilaan tämän eläessä kirjoittamana.[4][5]
Diogenes Laertioksen esittämässä, Thrasylloksen tekemässä Platonin teosten jaottelussa dialogi kuuluu V tetralogiaan yhdessä dialogien Theages, Kharmides ja Lysis kanssa. Aiheensa puolesta Thrasyllos luki dialogin Platonin kätilöivien (maieutikos) teosten joukkoon.[1]
Sisältö
muokkaaDialogin henkilöt ovat Sokrates; Lysimakhos, sotapäällikkö ja poliitikko Aristeideen poika; tämän ystävä Melesias, poliitikko Thukydideen poika; sotapäällikkö ja poliitikko Nikias, Nikeratoksen poika; sotapäällikkö ja poliitikko Lakhes; sekä Aristeides nuorempi, Lysimakhoksen poika. Heidän käymänsä keskustelu käsittelee urheutta tai "miehuullisuutta" (andreia), joka oli yksi neljästä kreikkalaisesta perushyveestä hurskauden (aiheena Euthyfronissa), järkevyyden (Kharmides) ja oikeudenmukaisuuden tai oikeamielisyyden (Valtio) ohella. Keskustelijat pyrkivät muodostamaan urheudelle yleispätevän määritelmän. Samalla sivutaan sitä erityisesti Protagoraassa käsiteltyä kysymystä, voiko hyvettä opettaa.[2][5]
Kasvatus ja sotilaallisen koulutuksen arvo
muokkaaKeskustelu alkaa siitä, että keskustelijat ovat olleet seuraamassa Stesilaos-nimisen raskasaseisen asetaistelijan esitystä. Aluksi käsitellään sitä, onko vastaavanlaisella asekoulutuksella arvoa ihmisen kasvatuksen kannalta. Lysimakhos ja Melesias kysyvät Lakheelta ja Nikiaalta neuvoa siihen, tulisiko heidän kouluttaa kuuluisien isoisiensä mukaan nimetyt poikansa asekoulutuksessa. Lakhes kannattaa ajatusta, Nikias vastustaa sitä. Tämän jälkeen keskustelijat pyytävät kysymykseen neuvoa Sokrateelta.[6]
Sokrates kysyy, mikä kasvatuksen alkuperäinen tarkoitus on. Kun päädytään siihen, että tarkoituksena on iskostaa nuoriin hyveellisyyttä ja vielä tarkemmin urheutta, Sokrates kysyy Lakheelta ja Nikiaalta, mitä urheus tarkemmin ottaen on. Tämän jälkeen suurimman osan dialogista muodostaa Lakheen, Nikiaan ja Sokrateen keskustelu, jossa muotoillaan erilaisia määritelmiä urheudelle.[7]
Nikias esittää argumentteja sen puolesta, että nuorille miehille tulee antaa asekoulutus. Hänen mukaansa tällainen koulutus edistää fyysistä kuntoa, valmistaa miehen sotilaallisiin velvollisuuksiin, antaa etulyöntiaseman kouluttamattomia vastaan, auttaa ymmärtämään sotastrategioita, tekee miehestä rohkeamman ja antaa miehelle sotaisan ulkomuodon.[8] Lakhes puolestaan puhuu asekoulutuksen tarpeellisuutta vastaan väittämällä, etteivät spartalaisetkaan harrasta sellaista. Myöskään Lakheen kohtaamat opettajat eivät ole itse olleet urhoollisia sotilaita, mikä osoittaa sen, etteivät nämä ole itse hyötyneet tiedoistaan. Lisäksi koulutus saa aikaan sen, että miehet ottavat sodassa typeriä ja haitallisia riskejä.[9]
Melesias ja Lysimakhos pyytävät Sokratesta päättämään, kumpi osapuoli on oikeassa. Sokrates aloittaa yrittämällä määritellä, mikä keskustelun varsinainen aihe on. Hän päätyy siihen, että kysymys koskee nuorten miesten luonteen kehittämistä, ja kysyy, onko tätä varten olemassa päteviä opettajia. Sokrates tunnustaa itse olevansa kyvytön tähän, ja olettaa, että Lakhes ja Nikias ovat joko kokeneita asiassa tai tuntevat alan asiantuntijoita. Sokrates tarjoutuu kuulustelemaan näitä nähdäkseen, onko näillä kokemusta asian suhteen. Kysymys koskee siis sitä, ovat sotapäälliköt päteviä puhumaan koulutuksesta.[10]
Nikias varoittaa Sokrateen käyttämästä filosofisesta menetelmästä, joka johdattaa keskustelukumppanin tutkiskelemaan oman tietämyksensä laajuutta. Lakhes kuitenkin sanoo haluavansa kuulla keskusteluja, joissa henkilön sanat ovat yhteensopivia näiden tekojen kanssa, ja lupautuu ottamaan osaa Sokrateen tutkiskeluun, koska hän on aina valmis oppimaan hyviltä miehiltä.[11]
Urhoollisuuden luonne
muokkaa
Sokrates käyttää lääketieteellistä analogiaa: jos silmät paranevat sillä, että niihin lisätään näkö, silloin nuoren miehen luonne paranee, jos siihen lisätään hyvyys. Koska vaaditaan tieto siitä, mitä näkö on, jotta sitä voidaan pitää parannuksena, samoin on tiedettävä, mikä on hyvää, jotta sitä voidaan käyttää luonteen kehittämiseen. Sen sijaan, että yritettäisiin määritellä, mitä hyvyys yleisesti on, Sokrates ehdottaa, että on helpompaa yrittää määritellä hyvyyden osa-alue, joka on oleellisin keskustelun kannalta: urhoollisuus.[12]
Lakheen ensimmäinen urhoollisuuden määritelmä on, että urhoollinen sotilas on sellainen, joka pitää taistelussa tällä määrätyn paikan, ilman että juoksee karkuun vihollisen hyökätessä. Sokrates vastaa, että tämä määritelmä on sidoksissa jalkaväen toiminnan tiettyyn tilanteeseen, kun taas hän kaipaa yleisempää urhoollisuuden määritelmää, joka toimisi paitsi kaikissa sotatilanteissa myös kaikissa elämän tilanteissa.[13]
Lakhes tarjoaa toisen määritelmän: urhoollisuus on ”jonkinlaista sielun lujuutta”. Sokrates huomauttaa, että monissa taistelutilanteissa on järkevintä vetäytyä tai paeta. Koska urhoollisuus on hyve, se ei voi olla ristiriidassa järkevyyden kanssa, ja siksi ei voida ajatella, että urhoollisuus vaatii aina sielun lujuutta. Lakhes joutuu myöntämään tämän.[14]
Näin ollaan siis umpikujassa. Lakhes haluaisi kuitenkin jatkaa keskustelua ja sanoo, että hänellä on kyllä aavistus siitä, mitä urhoollisuus on, mutta hän ei kykene pukemaan sitä sanoiksi. Siksi Nikiasta pyydetään esittämään oma määritelmänsä.[15] Nikias ehdottaa, että urhoollisuus on sitä, että ”tietää mikä on sodassa ja kaikessa muussakin pelättävää ja mikä on vaaratonta”. Urhoollisuus on siis tietynlaista tietoa.[16]
Tämän johdosta Sokrates kysyy, voiko sika olla urhoollinen? Nikias kieltää tämän, koska katsoo, että urhoollisuus vaatii tietyn määrän viisautta, ja siksi hyvin harvoja voidaan pitää todella urhoollisina. Sokrates vastaa leikillisesti, että Nikias on saanut vaikutteita Damon-nimiseltä sofistilta, ja tarjoutuu vastaamaan Nikiaan väitteeseen.[17]
Nikias täsmentää, että jokin ”pelättävä” tarkoittaa odotusta tulevaisuudessa tapahtuvasta pahasta ja jokin ”toivottava” tarkoittaa odotusta tulevaisuudessa tapahtuvasta hyvästä. Sokrates huomauttaa, että todellinen tieto vaatii ymmärrystä paitsi tulevasta myös menneestä ja nykyisestä. Siksi jos urhoollisuus on tietoa hyvästä ja pahasta, sen tulee olla tietoa myös nykyisestä ja menneestä hyvästä ja pahasta. Sokrates toteaa, että Nikias on itse asiassa määritellyt hyveen itsensä, kun taas urhoollisuus on vain yksi osa hyvettä. Siksi keskustelussa on päädytty ristiriitaan, ja määritelmän tulee olla väärä.[18]
Lopuksi Sokrates toteaa, että kummankin keskustelukumppanin tarjoamat määritelmät ovat epätyydyttäviä, ja niin dialogi päättyy aporiaan.[19]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Diogenes Laertios (DL): Merkittävien filosofien elämät ja opit III.58–60.
- ↑ a b Oksala, Pellervo & Thesleff, Holger: ”Esittelyjä ja selityksiä”. Teoksessa Platon 1999, s. 285–288.
- ↑ Smith, Nicholas D.: Plato The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 7.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Thesleff, Holger: Platon, s. 268–269. (Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta suomentanut Marja Itkonen-Kaila) Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10491-8
- ↑ a b Thesleff, Holger: Platonin arvoitus, s. 185–186. (Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta yhteistyössä tekijän kanssa suomentanut Pinja Riikonen) Helsinki: Gaudeamus. ISBN 978-952-495-200-2
- ↑ Platon: Lakhes 178a–180a.
- ↑ Platon: Lakhes 180a–181d.
- ↑ Platon: Lakhes 181e–182d.
- ↑ Platon: Lakhes 182e–184c.
- ↑ Platon: Lakhes 184d–187d.
- ↑ Platon: Lakhes 187e–189d.
- ↑ Platon: Lakhes 189d–190d.
- ↑ Platon: Lakhes 190e–192b.
- ↑ Platon: Lakhes 192b–193d.
- ↑ Platon: Lakhes 193e–194c.
- ↑ Platon: Lakhes 194d–196c.
- ↑ Platon: Lakhes 196d–197e.
- ↑ Platon: Lakhes 198a–199e.
- ↑ Platon: Lakhes 200a–201a.
Kirjallisuutta
muokkaaSuomennos
muokkaa- Platon: Lakhes. Teoksessa Teokset I. (Apologia, Kriton, Lakhes, Hippias (lyhyempi dialogi), Ion, Euthyfron, Kharmides, Lysis, Protagoras. Toinen painos) Suomentanut Marja Itkonen-Kaila. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15892-9
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
muokkaa- Plato: Laches. Teoksessa Burnet, J. (toim.): Opera, Volume III: Theages, Charmides, Laches, Lysis, Euthydemus, Protagoras, Gorgias, Meno, Hippias Maior, Hippias Minor, Io, Menexenus. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145424 Kreikankielinen alkuteksti.
- Plato: Laches. Teoksessa Plato’s Works. (Volume II: Laches. Protagoras. Meno. Euthydemus. Loeb Classical Library) Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99183-4 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Muuta kirjallisuutta
muokkaa- Rabieh, Linda R.: Plato and the Virtue of Courage. JHU Press, 2006.
- Schmid, Walter T.: On Manly Courage: A Study of Plato’s Laches. SIU Press, 1992.
Aiheesta muualla
muokkaa
Teos
muokkaa- Plato: Laches. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
- Plato: Laches. The Internet Classics Archive. (englanniksi)
Muuta
muokkaa- Woodruff, Paul: Plato’s Shorter Ethical Works: Laches The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
| Varhaisvaihe |
Sokrateen puolustuspuhe · Kharmides · Kriton · Euthyfron · Alkibiades I · Laajempi Hippias · Lyhyempi Hippias · Ion · Lakhes · Lysis |
|---|---|
| Keskivaihe |
Kratylos · Euthydemos · Gorgias · Meneksenos · Menon · Faidon · Protagoras · Pidot · Faidros · Valtio · Parmenides · Theaitetos |
| Myöhäisvaihe |
Kleitofon · Timaios · Kritias · Sofisti · Valtiomies · Filebos · Lait |
| Mahdollisesti epäperäiset ja epäperäiset |
Aksiokhos · Alkibiades II · Demodokos · Hipparkhos · Epigrammit · Epinomis · Eryksias · Hyveestä · Kilpailijat · Kirjeet · Minos · Määritelmiä · Oikeamielisyydestä · Sisyfos · Theages |