Kriton (dialogi)

Kriton (m.kreik. Κρίτων; lat. Crito) on Platonin kirjoittama dialogi. Sen toinen nimi Thrasylloksen jaottelussa on Siitä, mitä on tehtävä (Περὶ πρακτέου, Peri prakteou). Dialogi on keskustelu Sokrateen ja hänen oppilaansa, rikkaan ateenalaisen Kritonin, välillä. Se käsittelee poliittisten velvollisuuksien alkuperää ja luonnetta. Dialogi sijoittuu Sokrateen puolustuspuheen, jossa tämä on tuomittu kuolemaan, ja kuolemantuomion täytäntöönpanon väliseen aikaan. Kriton yrittää taivutella Sokrateen pakenemaan vankeudestaan ja lähtemään maanpakoon. Dialogi painottaa sitä periaatetta, että on parempi kärsiä vääryttä kuin tehdä vääryyttä.

Kriton eli Siitä, mitä on tehtävä
Κρίτων ἢ Περὶ πρακτέου
Dialogin alku pergamenttikoodeksissa Codex Oxoniensis Clarkianus 39 vuodelta 895.
Alkuperäisteos
Kirjailija Platon Kieli muinaiskreikka (klassinen) Genre filosofia Julkaistu 399–387 eaa. Kausi varhaisvaihe Tetralogia I tetralogia Euthyfron Sokrateen puolustuspuhe Kriton Faidon Numerointi 43a–54e Suomennos Niteessä Teokset I Suomentaja Marianna Tyni Kustantaja Otava Julkaistu 1999 ISBN 951-1-15892-9
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Historia

Platonin teosten joukossa Kriton kuuluu tämän varhaisvaiheen dialogeihin, toisin sanoen se on kirjoitettu suhteellisen pian Sokrateen kuoleman jälkeen. Aiemmin Platon oli kuvannut Sokrateen oikeudenkäynnissään pitämän puheen teoksessaan Sokrateen puolustuspuhe (Apologia). Oikeudenkäynnin jälkeen Sokrates joutui Ateenan kaupunginvankilaan (Desmoterion) odottamaan kuolemaantuomionsa täytäntöönpanoa. Kritonissa Platon kuvaa tähän dramaattiseen tilanteeseen sijoitettuja keskusteluja. Sokrateen kuolemaantuomion täytäntöönpano oli lykkääntynyt, ja tämän ystävät järjestivät kaiken valmiiksi, jotta Sokrates voisi paeta johonkin toiseen kaupunkiin. Selvästi myös Sokrateen vihamiehet toivoivat tällaista ratkaisua.

Sokrates kuitenkin valitsi kuoleman vapaaehtoisesti. Kritonissa Platon pyrkii kuvaamaan, miksi Sokrates teki tällaisen ratkaisun. Holger Thesleff näkee teoksen toisaalta Sokrateen eettisen ryhdin kuvauksena, toisaalta Sokrateen ystävien puolustuksena niitä vastaan, jotka väittivät, että Sokrateen pelastamiseksi olisi voitu tehdä enemmän.

Diogenes Laertioksen esittämässä, Thrasylloksen tekemässä Platonin teosten jaottelussa dialogi kuuluu I tetralogiaan yhdessä dialogien Euthyfron ja Faidon sekä Sokrateen puolustuspuheen kanssa. Aiheensa puolesta Thrasyllos luki dialogin Platonin eettisten teosten joukkoon. Aristofanes Byzantionlaisen jaottelussa dialogi kuuluu puolestaan V trilogiaan yhdessä dialogin Faidon sekä Platonin kirjeiden kanssa.

Sisältö

Kritonin draamallinen kertomus sijoittuu hetkeen juuri ennen aamunkoittoa, tapahtumapaikkana pimeä selli, jossa Sokrates odottaa kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa. Kriton on tullut puhumaan Sokrateen kanssa, mutta koska Sokrates nukkuu, hän odottaa kärsivällisesti vuoteen vierellä tämän heräämistä. Herättyään Sokrates kysyy: ”Miten sinä tähän aikaan täällä olet, Kriton? Aikaistahan nyt kai vielä on?”. Kriton kertoo kärsivänsä ”unettomuutta ja murhetta” ja ihmettelee kuolemaantuomitun Sokrateen rauhallisuutta. Hänestä tuntuu oudolta, että hän itse kärsii odottaessaan Deloksesta saapuvaa laivaa, jonka paluun päivämäärä määräisi Sokrateen kuolinpäivän, palaavaksi, kun taas Sokrates nukkuu rauhallisesti. Tämä luo heidän välilleen erityisen suhteen.

Pian Kriton paljastaa todellisen syyn tuloonsa — hän oli tullut auttaakseen Sokratesta pakenemaan. Tätä seuraava keskustelu, joka käsittelee oikeudenmukaisuutta ja moraalisia velvollisuuksia, tutkiskelee heidän välistä suhdettaan. Varakas ja koulutettu Kriton katsoo olevansa Ateenan lakien yläpuolella, lakien, jotka on säätänyt kansan enemmistö eli köyhät ja kouluttamattomat. Hän pitää häpeällisenä sitä, että Sokrates joutuisi kuolemaan rahvaan mielettömien ja epäoikeudenmukaisten päätösten vuoksi. Kriton on innokas taivuttelemaan Sokratesta pakenemaan. Kun keskustelu etenee, Kriton huomaa kuitenkin esittävänsä ristiriitaisia väittämiä ja olevansa itse Sokrateen taivuteltavana. Sokrates esiintyy moraalisena auktoriteettina, oikeudenmukaisuuden ja lain asiantuntijana. Näin hän saa Kritonin noudattamaan Ateenan lakeja, vaikka ne ovatkin enemmistön säätämiä. Myöhemmin Sokrates osoittaa poliitikon taitonsa esittämällä, mitä ”lait koko yhteiskuntajärjestyksen nimissä” sanoisivat tilanteesta. Käy ilmi, että ateenalaiset erehtyivät suuresti ajatellessaan, että Sokrates olisi turmellut nuorison. Sen sijaan hän tekee kaikkensa kiinnittääkseen Kritonin lakiin.

Kritonin argumentit paon puolesta

Antiikin Ateenan kaupunginvankilan (Desmoterion) rauniot Agoran arkeologisella alueella. Sokrates on todennäköisesti viettänyt vankeusaikansa kyseisessä paikassa.

1. Sokrates vaarantaa ystäviensä maineen. Kansa luulee kuitenkin, että Sokrates olisi halunnut paeta, mutta hänen ystävänsä olivat vain liian saitoja vapauttaakseen hänet, pannen rahan ystävyyden edelle. Vartijoiden lahjominen olisi helppoa, ja Kritonin ja muiden ystävien rahat ovat käytettävissä.
2. Sokrateella on tukijoita muualla Kreikassa, kuten Thessaliassa, joten maanpako ei olisi huonompi vaihtoehto, vaikka Sokrates olikin sanonut puolustuspuheessaan mieluummin kuolevansa kuin pakenevansa.
3. Jos Sokrates ei pakene kun siihen on mahdollisuus, hän pettää itsensä ja auttaa vihollisiaan. Hän valitsee ”helpon tien” rohkean, kunniakkaan ja hyveellisen tien sijaan, joka oli Kritonin mukaan pako varmasta kuolemasta.
4. Sokrateen perhe – vaimo ja kolme poikaa – jäävät ilman isää ja koulutusta, jonka hän voisi tarjota.

Sokrateen vastaukset

1. Julkinen mielipide ei vaikuta päätökseen, koska kansa kokonaisuudessaan ei ole viisas.
2. Tärkeää on vain se, olisiko pakeneminen oikeudenmukaista.
3. Ihmisen ei koskaan tule tehdä mitään epäoikeudenmukaista.
4. Ihmisen, etenkään niin vanhan kuin Sokrates, ei tule pelätä kuolemaa, vaan toivottaa se tervetulleeksi.

Ateenan lakien vastaukset

Ateenan kaupunginvankilan raunioista löydetty pieni hellenistisen ajan kuvapatsas, joka esittää mahdollisesti Sokratesta. Ateenan Agoran museo.

Myöhemmin Sokrates esittää useita mahdollisia argumentteja, jotka Ateenan lakien henkilöitymät voisivat esittää hänen pakoaan vastaan, osoittaakseen Kritonille, ettei hänen tule paeta:

1. Olemme vanhempianne, antaen yhtä lailla kasvatuksen ja ravinnon. Teidän tulee kunnioittaa meitä kuin vanhempianne, mutta vielä enemmän.
2. Sokrates on luvannut totella meitä pysymällä Ateenassa aikuistuttuaan ja seurattuaan, kuinka lait muotoutuvat ja toimivat (varhainen esimerkki yhteiskuntasopimuksesta)
3. Sokrates tultaisiin näkemään turmelevana voimana kaikkialla, minne hän menisi.
4. Jos ihmisellä on mahdollisuus valita, totteleeko lakia, hän tuhoaa lain voiman. Lain tuhoaminen on epäoikeudenmukaista, sillä ihmisillä tulee olla yhteisö ja yhteisöllä lait.
5. Pako saattaisi Sokrateen arveluttavaan tilanteeseen tuonpuoleisessa.

Nämä perustuvat myös Sokrateen aiemmin Kritonille antamaan vastaukseen, jonka Kritonkin hyväksyi: ei ole koskaan oikein tehdä väärin toisia kohtaan, vaikka he olisivatkin tehneet väärin sinua kohtaan. Näin olisi väärin tehdä vääryyttä kaupunkia vastaan, vaikka se olikin tehnyt väärin Sokratesta vastaan. Jos hän olisi paennut, hän olisi näyttänyt, että kuka tahansa jolla on tarpeeksi rahaa voi kiertää mitä tahansa lakia. Samalla hän olisi tehnyt väärin hänet kasvattanutta kaupunkia kohtaan, aivan kuin olisi tehnyt väärin isäänsä kohtaan.

Vertailu Sokrateen puolustuspuheeseen

Sokrateen Sokrateen puolustuspuheessa kuvattu röyhkeä esiintyminen oikeuden edessä muodostaa terävän kontrastin sen kanssa, miten hän suhtautuu Ateenan lakeihin Kritonissa. Tämä voidaan mahdollisesti selittää näiden kahden tilanteen erilaisella luonteella: puolustuspuhe oli muodollinen puolustus koko Ateenan edessä, kun taas Kritonin kanssa käyty keskustelu tapahtui yksityisyydessä ja hiljaisuudessa kahden ystävän välillä. Puolustuspuheessa Sokrates puolusti elämäntapaansa niitä syytöksiä vastaan, että hän oli paitsi jumalaton myös nuorison turmelija. Sokrates uskoi filosofialle omistetun elämäntapansa olevan hyödyllisin, paitsi hänelle itselleen, myös koko Ateenalle. Hän ei perääntynyt siitä, minkä katsoi olevan kunniakasta ja hyvää, nähden sellaisen raukkamaisuuden alhaisena ja häpeällisenä. Sen sijaan hän yrittää suostutella oikeuden näkemään hänet hyvänä, sen sijaan että se rankaisisi häntä rikollisena. Tällainen ylevä päämäärä vaikuttaa mahdottomalta saavuttaa, ja Sokrates myöntää itsekin tehtävän vaikeaksi. Sokrates kuitenkin puolustautuu, eikä osoita Ateenaa kohtaan mitään katkeruutta, vaan pelkkää rakkautta. Hänen tuomionsa ei tule yllätyksenä, ja hän hyväksyy kuoleman rauhallisesti.

Muutamaa viikkoa myöhemmin, muutamia päiviä ennen kuolemantuomion täytäntöönpanoa, Kriton saapuu taivuttelemaan Sokratesta pakenemaan. Ystävykset ovat kahdestaan, ja Sokrateen asenne muuttuu suurellisesta hiljaiseksi ja rauhalliseksi viisaaksi vanhaksi mieheksi, joka on vain iloinen nähdessään ystävänsä. Hänen kannanottonsa puolustavat oikeuden päätöstä, eivät tuomitse sitä. Koska hän epäonnistui oikeuden taivuttelussa, vaikuttaisi hyödyttömältä taivutella yksi mies vastustamaan Ateenan lakeja. Mitä hyvää hän saavuttaisi omaksumalla Kritonin kaunan lakia kohtaan? Sen sijaan Sokrates haluaa vahvistaa Kritonin siteitä lakiin. Kun kukaan ei ole kuulemassa, Sokrates tukee lakeja ja esittää niiden omat argumentit, jotta Kriton voisi hyväksyä tuomion. Siinä missä Puolustuspuhe esittää Sokrateen olevan kaupunkia vastaan, Kriton esittää hänet työskentelemässä kaupungin puolesta ja puolustamassa sen lakeja.

Kirjallisuutta

Suomennokset

• Platon: Kriton. Teoksessa Teokset I. Apologia, Kriton, Lakhes, Hippias (lyhyempi dialogi), Ion, Euthyfron, Kharmides, Lysis, Protagoras. Toinen painos. Suomentanut Marianna Tyni. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15892-9.
• Platon: Kriton. Teoksessa Viisi tutkielmaa. Sokrateen puolustuspuhe, Kriton, Pidot, Faidros, Faidon. Suomentanut Päivö Oksala. Porvoo: WSOY, 1961.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

• Plato: Crito. Teoksessa Duke, E. A. & Hicken, W. F. & Nicoll, W. S. M. & Robinson, D. B. & Strachan, J. C. G. (toim.): Opera. Volume I: Euthyphro, Apologia Socratis, Crito, Phaedo, Cratylus, Sophista, Politicus, Theaetetus. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145691. Kreikankielinen alkuteksti.
• Plato: Crito. Teoksessa Plato’s Works. Volume I: Euthyphro. Apology. Crito. Phaedo. Phaedrus. Loeb Classical Library. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99040-4. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Aiheesta muualla

Teos

• Plato: Crito. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
• Plato: Crito. The Internet Classics Archive. (englanniksi)
• Plato: Crito. Project Gutenberg. (englanniksi)

Muuta

• Woodruff, Paul: Plato's Shorter Ethical Works: Crito The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)

Platonin teokset