Laaksolahti

Espoon kaupunginosa

Laaksolahti (ruots. Dalsvik) on Espoon Suur-Leppävaaraan kuuluva kaupunginosa, joka sijaitsee Viherlaakson ja Karakallion naapurissa, Leppävaaran luoteispuolella.[2] Laaksolahden kaupunginosa koostuu kolmesta pienalueesta: Jupperi, Lähderanta ja Veininlaakso.[5] Vuodenvaihteessa 2018–2019 Laaksolahdessa asui yhteensä 11 240 henkeä, joista Veininlaaksossa 4 047, Lähderannassa 1 759 ja Jupperissa 5 434 asukasta.[6]

Laaksolahti
Dalsvik
Kaupungin kartta, jossa Laaksolahti korostettuna. Espoon kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Laaksolahti korostettuna.
Espoon kaupunginosat
Kaupunki Espoo
Suuralue Suur-Leppävaara[1]
Kaupunginosa nro 60[2]
Pinta-ala 6,3 km² [3]
Väkiluku 11 320[4] (31.12.2023)
Osa-alueet Jupperi, Lähderanta, Veininlaakso[5]
Postinumero(t) 02730, 02710, 02620, 02720 (Lähderanta)
Lähialueet Viherlaakso, Karakallio, Lippajärvi, Linnainen

Suurin osa Laaksolahden asunnoista on rakennettu 1960-luvun jälkeen. Yleisin rakennustyyppi alueella on erilliset pientalot.[7]

Puiden reunustama rantakuja Jupperintieltä Pitkäjärvelle Jupperin osa-alueella.

Tilastokeskuksen mukaan Laaksolahti (02730 Espoo) on mediaanituloiltaan Suomen neljänneksi suurituloisin postinumeroalue.[8]

Presidentti Sauli Niinistö on asunut Laaksolahdessa.[9]

Laaksolahden nimi pohjautuu Dalsvikin torppaan. Torpannimi pohjautui läheisen lahden vanhaan nimeen Dalswiken, josta on asiakirjaviitteitä 1700-luvulta. Suomenkielinen käännösnimi otettiin käyttöön 1940-luvulla alueen palstoituksen jälkeen. Vuonna 1975 nimiparista Laaksolahti – Dalsvik tuli kaupunginosan nimi.[10]

Historia

muokkaa

1900-luvun alkupuolella pieniä taajamia syntyi eri puolilla Espoota. Erityisesti Dalsvikin ja Jupperin tilojen maita palstoitettiin huvila-asukkaille.[11]

Väestö

muokkaa

Väkiluvun kehitys

muokkaa
Laaksolahden väestönkehitys 1975–2020
Vuosi Asukkaita
1975
  
5 841
1980
  
6 303
1985
  
7 076
1990
  
7 560
1995
  
7 640
2000
  
8 496
2005
  
9 313
2010
  
10 129
2015
  
10 989
2020
  
11 222
Lähde: Helsingin seudun avoimet tilastotietokannat.[12]

Lähteet

muokkaa
  1. Aluejakokartat - Suuraluejakokartta 1.1.2006 (pdf: 747 kt) Espoon kaupunki, espoo.fi. Arkistoitu 5.2.2015. Viitattu 29.8.2013.
  2. a b Aluejakokartat - Tilastoaluejakokartta 1.1.2006 (pdf: 755 kt) Espoon kaupunki, espoo.fi. Arkistoitu 5.2.2015. Viitattu 29.8.2013.
  3. Espoon kaupunginosien pinta-alat hri.fi. 24.10.2014. HRI. Viitattu 24.10.2014.
  4. Espoon väestö osa-alueittain 31.12.2023 (PDF) (Sivu 3) Espoon Kaupunki. Viitattu 1.10.2024.
  5. a b Aluejakokartat - Pienaluejakokartta 1.1.2006 (pdf: 783 kt) Espoon kaupunki, espoo.fi. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 29.8.2013.
  6. Espoon vuodenvaihteen asukasluku 2018 / 2019 (pdf: 250 kt) Espoon kaupunki, espoo.fi. Arkistoitu 22.9.2020. Viitattu 8.2.2020.
  7. Westendin asuntokanta 1920–2013 aluesarjat.fi. Helsingin seudun aluesarjat. Arkistoitu 13.5.2021. Viitattu 1.2.2015.
  8. Talouksien käytettävissä olevat rahatulot, 2017 2017. Tilastokeskus. Viitattu 8.2.2020.[vanhentunut linkki]
  9. Sauli Niinistö lähtee Laaksolahdesta Länsiväylä. 1.3.2012. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 22.12.2015.
  10. Ukskoski, Laura: Laaksolahden nimistö Espoon kaupunki. 2016. Viitattu 1.10.2024.
  11. Maatilojen Espoo, s. 24. Espoon perinneseura, 2020. ISBN 978-952-7311-10-3.
  12. Espoon väestö iän mukaan 31.12.2023 Helsingin seudun avoimet tilastotietokannat. Viitattu 3.10.2024.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Luoma-aho, Timo T.: Laaksolahti – Pitkäjärven syleilyssä. Laaksolahden huvilayhdistys 50 vuotta. Espoon kaupunginmuseo 1993. ISBN 9518572321.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.