Kyysmänlahti

Saimaan lahti varsinaisella Saimaalla Ruokolahdella

Kyysmänlahti on lahti varsinaisessa Saimaan itäosassa Etelä-Karjalan Ruokolahdella. Se on haarautuvan lahden eteläosa ja sen pohjoista haaraa kutsutaan Käkövedeksi.[1]

Kyysmänlahti
(lahti: Saimaa)
Maanosa Eurooppa
Valtiot Suomi
Maakunnat Etelä-Karjala
Kunnat Ruokolahti
Koordinaatit 61°21′45″N, 28°23′39″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Vuoksen vesistö (04)
Valuma-alue Ala-Saimaan lähialue (04.112)
Järvinumero ei omaa numeroa
(sisältyy 04.112.1.001)
Mittaustietoja (lahti)
Pinnankorkeus 75,8 m [1]
Pituus 9 km [1]
Leveys 3,6 km [1]
Suurin syvyys yli 25 m [2]
Saaria 37 [1]
Lehtisiensaari, Poikkipuolinen
Kartta
Kyysmänlahti

Maantietoa muokkaa

Kyysmänlahti on muodostunut pohjoisen Suur-Saimaan itäpuolelle ja se on jäänyt Luukkolansaaren ja Luukkosenniemen taakse suojaan yhdessä Käköveden kanssa. Käkövesi ja Kyysmänlahti muodostavat yhdessä haarautuvan lahden niin, että eteläinen haara alkaa Käköveden Lehmiselällä sijaitsevan Pukkisaaren takaa. Kyysmänlahden ensimmäinen selkä on Maaranganselkä, sitten tulee Kohtsalmi, joka aukeaa pääselälle. Pääselän itäosissa on kolme lahtea, josta Palpalahden ja Ahvenlahden takana on järvenselän pohjukka. Lahden pohjukka jää Tuliniemen ja Niininiemen välisen kapeikon taakse. Kyysmänlahden yhtenäisyyttä rikkovat Lehtisiensaari, Poikpuolinen ja Äitsaaret. Lehtisiensaari on saarista suurin, ja sen takana on Virtasienlahti, joka on oikeastaan salmi tai pieni järvenosa. Lahdessa on kartasta laskien 37 saarta, joista suuri osa on luotoja tai pikkusaaria. Erikoisin on Jäniskannansaari, joka on kuitenkin hiekkaisen kannaksen omaava niemi. Pohjukassa on vielä Kolkkasaari ja Pohjasaari.[1]

Kyysmänlahti on länsipäästään syvempi kuin itäpäästään. Lahden etelärannan suoraviivaisuus johtuu kalliomurroksesta, joka pohjalla kulkee syvännejakso. Se alkaa Maaranganselältä ja päättyy Järventauksen kylän kohdalle. Syvännejakson syvin kohta löytyy Kohtasalmesta, jossa on pienialainen yli 20-metrinen syvänne. Siellä sijaitsee 25 metriä tarkoittava karttamerkki. Maaranganselällä on 13 metriä syvää, suurten saarien pohjoispuolella yli 4 metriä ja lahden pohjukassa yli 2 metriä syvää.[1][2][3]

Lahden erikoisuus on eteläranta, joka muodostuu toisen Salpausselän päätemoreenista. Pohjukan eteläranta on Leppäniemenkangasta, Ahvenlahti Tervahaudankangasta ja Ämmäinniemenkangasta, ja Näsälahden länsipuoli Huuhankankaan pohjoisosia. Järven rannoilla on ollut kaksi kylää. Pohjoisrannalla sijaitsee Kekäleenmäki ja etelärannalla Venäjäjärven vieressä Järventaus. Kekäleenmäen väkiluku on pienentynyt ja neljästä maatalosta on jäljellä enää yksi aktiivinen maatila. Suurin osa kylän pelloista on metsitetty. Järventauksen viljelytoiminta on aktiivisempaa ja sielläkin on neljä maatilaa. Luukkosenniemen suunnalla sijaitsevassa Kietävälän kylässä on kolme maatilaa. Leppäniemenkankaalla sijaitseva Utulan kylä sijaitsee Haapaveden rannassa. Kylille pääsee pitkin yhdystietä 14865, joka haarautuu Rasilan ja Puumalan kirkonkylän yhdistävältä kantatieltä 62. Yhdystie seuraa toista Salpausselkää lahden eteläpuolelle. Tie haarautuu ennen Utulaa ja tien haara johtaa pohjoisrannoille ja Käkövedelle asti. Lakiakankaalla kulkee toinen yhdystie, koska vie suoraan koilliseen kantatielle Käyhkäälle.[1]

Historiaa muokkaa

Vuonna 1928 julkaistussa Lappeenrannan taloudellisessa kartassa on Kekäleenmäen kylään merkitty kuusi toimivaa maatilaa, Kietävälään viisi ja Järventaukseen, jonka karttanimi on kartassa Junnikkala, neljä maatilaa. Näiden lisäksi oli eri puolilla yksinäisiä maatiloja, joiden peltoala oli edellisiä tiloja pienemmät.[4][5]

Ennen kuljettiin Rasilaan nopeimmin veneellä tai talvisin reellä. Kekäleenmäelle tuli kärrypolun korvaava ja maantieksi luokiteltu väylä 1970-luvulla.[6]

Vuoden 1971 peruskartassa vapaa-ajan asuntojen määrä rannikolla on silmiin pistävän vähäinen, mutta niitä on ilmestynyt harvakseltaan vuoden 1987 karttaan. Peruskarttoja vertailemalla voi myös havaita kylien peltoalan vähenemisen samoin kuin, että soiden ojittaminen oli käynnistynyt 1960-luvun lopussa ja täydentynyt 1980-luvulla nykyisekseen.[1][7][2][8][3]

Vesistösuhteita muokkaa

Kyysmänlahti kuuluu Vuoksen vesistössä (vesistöaluetunnus 04) Suur-Saimaan alueella (04.1) Ala-Saimaan alueeseen (04.11), johon Ala-Saimaan lähialue (04.112) kuuluu. Salpausselän hiekka-alueella on vain yksi järvi Venäjänjärvi (145 ha), joka on Kyysmänlahti lähialueen suurin lähijärvi. Se laskee Vanhanrannanojaa myöten pääselän etelärantaan. Kyysmänlahden pohjukkaan laskee Pohjajoki, joka saa vetensä päätemoreenin pohjavedestä ja ojitettujen suoalueiden kuivatusvesistä. Soiden pohjoispuolella levittäytyy tasainen Lakiakangas, jonka luoteispuolella on runsaasti pikkujärviä. Järvet ovat muodostuneet Käköveden edessä olevalle mäkiselle niemimaalle, joka on kahdeksan kilometriä pitkä. Niemimaan järvistä noin puolet laskee Kyysmänlahteen. Maaranganselkään laskee Myllyjoki, joka on pieni puro. Sen valuma-alueella sijaitsevat Jokilampi (3 ha) ja Majalampi (9 ha). Kekäleenmäen itäpuolelle Koilahteen laskee Likolammen laskuoja. Likolammen lisäksi sen valuma-alueella on vain pieni Koiralampi. Atratjoki laskee Atratjoenlahteen. Joen valuma-alueella on Palpalampi (9 ha), Pyylampi, Mustalampi, Armijärvi (71 ha), Karhijärvi (44 ha) ja Veitsilampi. Samaan lahteen tulee myös Haukilammen (6 ha) laskuoja. Pienen Kaakkolammen laskuoja kuuluu suo-ojiin, joiden vesi joutuu lopulta Palpalahteen. Lahden pohjukkaan tulee pohjoisesta vielä pieni Säynätjoki. Sen valuma-alueelta löytyy Rokalampi (2 ha), Vääräjärvi (7 ha), Hauta-ahonlampi 3 (ha), Mutalampi (13 ha), Saarijärvi (11 ha), Tuomasahonlampi, Mustalampi, Haukilampi, Verkkojärvi ja Karhulampi (3 ha). Alueella on vielä Tokolaisenlampi ja Lekkerilampi, mutta niillä ei ole laskuojaa.[1][9]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j Kyysmänlahti (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 3.6.2021.
  2. a b c Peruskartta 1:20 000. 3143 10 Utula. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 3.6.2021)
  3. a b Peruskartta 1:20 000. 3143 07 Kyläniemi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 3.6.2021)
  4. Imatran seudun taloudellinen kartta (PDF) (Timo Meriluoto – Vanhat kartat) timomeriluoto.kapsi.fi. 1918. Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 3.6.2021.
  5. Lappeenrannan seudun taloudellinen kartta (PDF) (Timo Meriluoto – Vanhat kartat) timomeriluoto.kapsi.fi. 1928. Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 3.6.2021.
  6. Tonder, Harri: Tienteon vuosikymmenet Ruokolahdella Ruokolahtelainen. 2.12.2015. ruokolahtelainen.com: Ruokolahti. Arkistoitu 3.6.2021. Viitattu 4.6.2021.
  7. Peruskartta 1:20 000. 3143 10 Utula. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1971. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 3.6.2021)
  8. Peruskartta 1:20 000. 3143 07 Kyläniemi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1971. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 3.6.2021)
  9. Ala-Saimaan lähialue (04.112) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 3.6.2021.