Kymenkartanon läänin ja Lappeen kihlakunnan tuomiokunta
Kymenkartanon läänin ja Lappeen kihlakunnan tuomiokunta oli Turun hovioikeuspiiriin kuulunut kihlakunnantuomarin virka-alue.[1] Alueen tuomiokuntajaossa tapahtui 1600-luvulla sellaiset muutokset, että Kymenkartanon läänin itäosa eli Vehkalahti ja Virolahti oli 1646–1652 omana tuomiokuntanaan. Vuonna 1653 muodostettiin Kymenkartanon tuomiokunta osista Porvoon tuomiokuntaa ja Lappeen tuomiokuntaa.[2]
Kymenkartanon lääni koostui ennen vuotta 1680 seuraavista pitäjistä:
- Elimäki
- osa Lapinjärven pitäjää; pitäjän muut osat kuuluivat Porvoon lääniin
- Pyhtää
- Valkeala
- Vehkalahti
- Virolahti
Kymenkartanon lääniin yhdistettiin 1680 myös Lappeen kihlakunta. Yhdistämisen tuloksena muodostuneeseen uuteen tuomiokuntaan kuului kahdeksan pitäjää:[3]
- Elimäki; se siirrettiin 1681 toiseen tuomiokuntaan
- Kymi
- Lapinjärvi
- Lemi
- Pyhtää
- Valkeala
- Vehkalahti
- Virolahti
Isonvihan (1713–1721) aikana tuomiokunnassa pidettiin viimeiset käräjät ennen keskeytystä kesällä 1712 ja oikeudenkäyntitoiminta aloitettiin uudelleen helmikuun lopulla 1722. Vuonna 1721 solmitussa rauhansopimuksessa tuomiokunta menetti vain pienen osan alueestaan Venäjälle. Kesäkuussa 1722 Turun hovioikeus määräsi tuomiokunnan tuomarin pitämään huolta myös Säkkijärven oikeudenhoidosta. Seuraavan vuoden alusta alkaen Säkkijärvi liitettiin tuomiokuntaan Lappeen–Joutsenon käräjäkunnan osana. Pikkuvihan (1742–1743) aikana ei käräjiä ilmeisesti järjestetty tai sitten näiden vuosien tuomiokirjat ovat tuhoutuneet, sillä niitä ei ole säilynyt nykypäiviin saakka. Vuoden 1743 rauhansopimuksen perusteella osa tuomiokunnan alueesta luovutettiin Venäjälle. Jäljelle jäänyt osa yhdistettiin Porvoon läänin kanssa uudeksi tuomiokunnaksi 1750 ja näin muodostui Porvoon ja Kymin kihlakuntien tuomiokunta.[3]