Kwai-joen silta (elokuva)
Kwai-joen silta (The Bridge on the River Kwai) on vuonna 1957 ensi-iltansa saanut sotaelokuva, joka kertoo toisesta maailmansodasta. Se perustuu Pierre Boullen samannimiseen romaaniin. Elokuva palkittiin seitsemällä Oscarilla.
| Kwai-joen silta | |
|---|---|
| The Bridge on the River Kwai | |
 |
|
| Ohjaaja | David Lean |
| Käsikirjoittaja |
Michael Wilson Carl Foreman |
| Perustuu | Pierre Boullen romaaniin Kwai-joen silta |
| Tuottaja | Sam Spiegel |
| Säveltäjä | Malcolm Arnold |
| Kuvaaja | Jack Hildyard |
| Leikkaaja | Peter Taylor |
| Pääosat |
Alec Guinness Sessue Hayakawa William Holden Jack Hawkins Geoffrey Horne |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Iso-Britannia Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Columbia Pictures |
| Levittäjä |
InterCom Netflix Fandango at Home |
| Ensi-ilta |
Iso-Britannia 2. lokakuuta 1957 Yhdysvallat 14. joulukuuta 1957 Suomi 29. elokuuta 1958 |
| Kesto | 161 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti, japani, thai |
| Budjetti | 3 000 000 dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Elokuvan tapahtumat ovat kuvitteelliset, mutta ne sijoittuvat historiallisiin tapahtumiin Burman rautatien rakennustyömailla vuosina 1942–1943.
Sotavankien viheltämästä elokuvan tunnussävelmästä, nimeltään ”Colonel Bogey March”[1], on tullut instrumentaaliklassikko. Toisen maailmansodan aikana sävelmään liitettiin natsijohtoa pilkkaava sanoitus ”Hitler Has Only Got One Ball”. Kun Kwai-joen silta sai ensi-iltansa, brittiyleisölle oli hyvin selvää, mihin sävelmällä viitattiin.
Näyttelijät
muokkaa| William Holden | … | Shears |
| Alec Guinness | … | eversti Nicholson |
| Jack Hawkins | … | majuri Warden |
| Sessue Hayakawa | … | eversti Saito |
| James Donald | … | majuri Clipton |
| Geoffrey Horne | … | luutnantti Joyce |
| André Morell | … | eversti Green |
| Peter Williams | … | kapteeni Reeves |
| John Boxer | … | majuri Hughes |
| Heihachiro Okawa | … | kapteeni Kanematsu |
| M. R. B. Chakrabandhu | … | Yai |
Tuotanto
muokkaaKwai-joen silta perustuu ranskalaisen Pierre Boullen vuonna 1952 julkaistuun romaaniin Le pont de la Rivière Kwaï (suom. Kwai-joen silta). Boulle työskenteli tuolloin brittien hallitsemassa Malesiassa ja värväytyi Ranskan armeijaan toisen maailmansodan alettua vuonna 1939. Saksan voitettua Ranskan vuonna 1941 Boulle toimi Ranskan vastarintaliikkeen piirissä agenttina Kiinassa, Burmassa ja Ranskan Indokiinassa. Lopulta hän jäi saksalaismielisten Vichyn Ranskan viranomaisten vangiksi vuonna 1943 ja vietti loput maailmansodassa vankileirillä Hanoissa. Hän kirjoitti fiktiivisen romaaninsa sodan jälkeen hänen palattuaan Ranskaan. Romaanin silta oli tosiasiassa kaksi erillistä Burman rautatien siltaa, jotka ylittivät Mae Klong-joen Thaimaassa lähellä Katchanburissa. Japanilaiset pakottivat 180 000 aasialaista ja 60 000 liittoutuneiden sotavankia radan rakennustöihin. 100 000 aasialaista ja 12 621 sotavankia kuoli rakennustöiden aikana 15. syyskuuta 1942 – 17. lokakuuta 1943. Boullen romaanista tuli bestseller.[2]
Yhdysvaltalainen käsikirjoittaja Carl Foreman oli Hollywoodin mustalla listalla ja asui Lontoossa, kun hän kiinnostui romaanin tarinasta. Toinen tarinasta kiinnostunut oli elokuvatuottaja Sam Spiegel. Foreman ja Spiegel päättivät ostaa tarinan elokuvaoikeudet ja elokuvayhtiö Columbia Pictures suostui rahoittamaan sen tuotannon. Elokuvayhtiö tosin halusi elokuvaan amerikkalaisen roolin yleisöä varten. Ohjaajaksi palkattiin helmikuussa 1956 useiden muiden tehtävästä kieltäytyneiden jälkeen brittiläinen David Lean. Lean ei kuitenkaan pitänyt lainkaan elokuvan käsikirjoituksesta, jonka hän katsoi eroavan liikaa Boullen alkuperääisestä teoksesta. Tämä loi huomattavia jännitteitä Leanin ja Foremanin välille. Elokuvalle yritettiin tehdä uutta käsikirjoitusta muutaman kuukauden ajan, mutta Lean päätyi lopulta erottamaan Foremanin. Hänet korvasi Calder Willingham kesäkuussa 1956. Willingham erosi kuitenkin vain muutaman viikon jälkeen ja hänen seuraajansa oli Michael Wilson.[2]
Leanin ja Foremanin riidellessä käsikirjoituksesta kartoitettiin elokuvan kuvauspaikkoja. Alkuperäinen idea oli kuvata elokuva siltojen oikealla paikalla Thaimaassa, mutta lopulta paikka todettiin liian syrjäiseksi suurelle elokuvatuotannolle. Kuvausmaaksi valittiin lopulta Sri Lanka. Elokuvan silta rakennettiin Masleliya Oya-joen yli Kitulgassa. Elokuvan vankileiri sijaitsi pääkaupunki Colombon koillispuolella hylätyllä kivilouhoksella. Lavasteiden kuten sillan ja leirin rakentamiseen palkattiin satoja paikallisia ja 48 norsua. Silta valmistui tammikuussa 1957 ja sen rakentaminen maksoi 52 085 dollaria.[2]
Elokuvan yhteen päärooliin everstiluutnantti Nicholsonia näyttelemään kaavailtiin alkujaan Charles Laughtonia, mutta hän ei ollut tarpeeksi laiha näyttelemään nälkiintynyttä sotavankia. Lopulta rooliin valittiin Alec Guinness. Shearsin rooliin kaavailtiin Cary Grantia, mutta lopulta näyttelijäksi valikoitui William Holden. Holden sai huomattavan summan rahaa roolistaan, hänelle maksettiin 300 000 dollaria suoraan ja 10 % elokuvan lipputuloista. Japanilaisen vankileirin komentajaa eversti Saitoa näytteli Sessue Hayakawa. Elokuvaa varten palkattiin myös joukko brittiläisiä ja japanilaisia sotilasneuvonantajia.[2]
10-kuukautta kestäneiden valmistelujen jälkeen kuvaukset alkoivat viimein marraskuussa 1956 ja ne jatkuivat toukokuuhun 1957. Kuvaukset eivät sujuneet ongelmitta. Leanin ja näyttelijöiden välit olivat hyvin kireät. Lisäksi elokuvan tärkeä kohtaus, jossa silta räjäytetään junan kulkiessa sen yli jouduttiin aluksi peruuttamaan, kun kameramies unohti ilmoittaa siirtyneensä turvallisempaan paikkaan. Räjäytys jouduttiin peruuttamaan viime hetkellä, mutta juna oli jo menossa sillan yli. Se törmäsi hiekkaesteeseen sillan toisella puolella. Seuraavana päivänä kohtaus saatiin kuitenkin kuvattua onnistuneestti. Räjäytystä seuraamassa oli srilankalaisia merkkihenkilöitä, kuten pääministeri S.W.R.D.Bandaranaike.[2]
Ongelmat eivät päättyneet tähänkään. Räjähdyksen kuvannut filmi piti lennättää Lontooseen, koska tällä välin syttynyt Suezin kriisi oli sulkenut Suezin kanavan ja esti laivakuljetuksen. Filmi ei kuitenkaan saapunut Lontooseen, vaan katosi matkalla. Tämä johti epätoivoiseen filmin jahtiin. Lopulta filmi löytyi lentoasemalta Kairosta Egyptissä, jossa se oli altistunut kuumuudelle ja auringolle. Ihmeen kaupalla filmi ei kuitenkaan ollut lopulta vahingoittunut.[2]
Vastaanotto
muokkaaElokuva sai ensi-iltansa Lontoossa 2. lokakuuta 1957 ja Yhdysvalloissa 14. joulukuuta samana vuonna.[2] Suomen ensi-ilta oli 28. elokuuta 1958.[3] Elokuvasta tuli taloudellinen menestys. Sen lipputulot maailmanlaajuisesti olivat noin 33,3 miljoonaa dollaria, tai vuoden 2017 dollarin arvoissa 290 miljoonaa dollaria. Elokuvan budjetti oli ollut 3 miljoonaa dollaria.[2]
Suurin osa elokuvakriitikoista ylisti elokuvaa.[2] Elokuva-arvosteluja keräävä Rotten Tomatoes antoi elokuvalle 105 arvosteluun perustuvan arvosanan 95/100 %.[4] Samankaltainen Metacritic antoi elokuvalle 15 arvosteluun perustuvan arvosanan 87/100.[5] Kwai-joen silta valittiin vuonna 1997 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[6] Vuonna 1999 British Film Instituten kyselyssä Kwai-joen silta äänestettiin kaikkien aikojen 11. parhaaksi brittielokuvaksi. Vastaajina oli tuhat Ison-Britannian elokuva- ja televisioammattilaista.[7] The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[8]
Palkinnot
muokkaaOscarit
muokkaaKwai-joen silta voitti seitsemän Oscaria:
- Paras elokuva — Sam Spiegel
- Paras ohjaaja — David Lean
- Paras miespääosa — Alec Guinness
- Paras sovitettu käsikirjoitus — Michael Wilson ja Carl Foreman (Pierre Boullen nimellä)
- Vaikka kirjailija Pierre Boullen nimi on elokuvan alkuteksteissä, julkinen salaisuus oli, että käsikirjoituksen tekivät Hollywoodin mustalla listalla tuolloin olleet Foreman ja Wilson. Ranskalainen Boulle ei osallistunut käsikirjoittamiseen eikä edes osannut englantia. 11. joulukuuta 1984 Yhdysvaltain elokuva-akatemia päätti myöntää Foremanille ja Wilsonille heidän Oscar-palkintonsa postuumisti.[9]
- Paras musiikki — Malcolm Arnold
- Paras leikkaus — Peter Taylor
- Paras kuvaus — Jack Hildyard
Ehdokaana oli myös
BAFTA Film Award
muokkaaElokuva voitti kolme BAFTA-palkintoa
- Paras brittielokuva — David Lean ja Sam Spiegel
- Paras elokuva — David Lean ja Sam Spiegel
- Paras miespääosa — Alec Guinness
Golden Globe -palkinnot
muokkaaElokuva voitti kolme Golden Globe-palkintoa
- Paras draamaelokuva — David Lean ja Sam Spiegel
- Paras ohjaaja — David Lean
- Paras miespääosa draamaelokuvassa — Alec Guinness
Ehdokkaana oli myös
Muut palkinnot
muokkaa- New York Film Critics Circle Awards
- Paras elokuva
- Paras ohjaaja – David Lean
- Paras miespääosa – Alec Guinness
- Directors Guild of America Award: paras ohjaus (David Lean, apulaisohjaajat: Gus Agosti & Ted Sturgis)
Muut ehdokkuudet
muokkaa- Grammy-palkinto: paras elokuvamusiikkialbumi – Malcolm Arnold
Lähteet
muokkaa- ↑ The Bridge on the River Kwai Oldschoolreviews.com. Arkistoitu 24.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Robert Niemi: 100 great war movies : the real history behind the films, s. 271-277. ABC-CLIO, 2018. ISBN 978-1-4408-3386-1 (englanniksi)
- ↑ The Bridge on the River Kwai Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 1.3.2024.
- ↑ The Bridge on the River Kwai Rotten Tomatoes. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
- ↑ The Bridge on the River Kwai Metacritic. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 3.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Best 100 British films – full list, BBC 23.12.1999. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Harmetz, Aljean: Oscars go to writers for 'Kwai' The New York Times. 16.3.1985. Viitattu 9.7.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Markku Salomaa: Myytti: Eikö mikään asia Kwai-joen sillan legendassa pidä paikkaansa? Seura 13.9.2015