Kwai-joen silta (elokuva)

vuoden 1957 elokuva

Kwai-joen silta (The Bridge on the River Kwai) on vuonna 1957 ensi-iltansa saanut sotaelokuva, joka kertoo toisesta maailmansodasta. Se perustuu Pierre Boullen samannimiseen romaaniin. Elokuva palkittiin seitsemällä Oscarilla.

Kwai-joen silta
The Bridge on the River Kwai
Ohjaaja David Lean
Käsikirjoittaja Michael Wilson
Carl Foreman
Perustuu Pierre Boullen romaaniin Kwai-joen silta
Tuottaja Sam Spiegel
Säveltäjä Malcolm Arnold
Kuvaaja Jack Hildyard
Leikkaaja Peter Taylor
Pääosat Alec Guinness
Sessue Hayakawa
William Holden
Jack Hawkins
Geoffrey Horne
Valmistustiedot
Valmistusmaa Iso-Britannia
Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Columbia Pictures
Levittäjä InterCom
Netflix
Fandango at Home (käännä suomeksi)
Ensi-ilta Iso-Britannia 2. lokakuuta 1957
Yhdysvallat 14. joulukuuta 1957
Suomi 29. elokuuta 1958
Kesto 161 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti, japani, thai
Budjetti 3 000 000 dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Elokuvan tapahtumat ovat kuvitteelliset, mutta ne sijoittuvat historiallisiin tapahtumiin Burman rautatien rakennustyömailla vuosina 1942–1943.

Sotavankien viheltämästä elokuvan tunnussävelmästä, nimeltään ”Colonel Bogey March[1], on tullut instrumentaaliklassikko. Toisen maailmansodan aikana sävelmään liitettiin natsijohtoa pilkkaava sanoitus ”Hitler Has Only Got One Ball”. Kun Kwai-joen silta sai ensi-iltansa, brittiyleisölle oli hyvin selvää, mihin sävelmällä viitattiin.

Näyttelijät

muokkaa
 William Holden  Shears  
 Alec Guinness  eversti Nicholson  
 Jack Hawkins  majuri Warden  
 Sessue Hayakawa  eversti Saito  
 James Donald  majuri Clipton  
 Geoffrey Horne  luutnantti Joyce  
 André Morell  eversti Green  
 Peter Williams  kapteeni Reeves  
 John Boxer  majuri Hughes  
 Heihachiro Okawa  kapteeni Kanematsu  
 M. R. B. Chakrabandhu  Yai  

Tuotanto

muokkaa
Elokuvan traileri.

Kwai-joen silta perustuu ranskalaisen Pierre Boullen vuonna 1952 julkaistuun romaaniin Le pont de la Rivière Kwaï (suom. Kwai-joen silta). Boulle työskenteli tuolloin brittien hallitsemassa Malesiassa ja värväytyi Ranskan armeijaan toisen maailmansodan alettua vuonna 1939. Saksan voitettua Ranskan vuonna 1941 Boulle toimi Ranskan vastarintaliikkeen piirissä agenttina Kiinassa, Burmassa ja Ranskan Indokiinassa. Lopulta hän jäi saksalaismielisten Vichyn Ranskan viranomaisten vangiksi vuonna 1943 ja vietti loput maailmansodassa vankileirillä Hanoissa. Hän kirjoitti fiktiivisen romaaninsa sodan jälkeen hänen palattuaan Ranskaan. Romaanin silta oli tosiasiassa kaksi erillistä Burman rautatien siltaa, jotka ylittivät Mae Klong-joen Thaimaassa lähellä Katchanburissa. Japanilaiset pakottivat 180 000 aasialaista ja 60 000 liittoutuneiden sotavankia radan rakennustöihin. 100 000 aasialaista ja 12 621 sotavankia kuoli rakennustöiden aikana 15. syyskuuta 1942 – 17. lokakuuta 1943. Boullen romaanista tuli bestseller.[2]

 
Alkuperäinen Kwai-joen ylittänyt rautatiesilta.

Yhdysvaltalainen käsikirjoittaja Carl Foreman oli Hollywoodin mustalla listalla ja asui Lontoossa, kun hän kiinnostui romaanin tarinasta. Toinen tarinasta kiinnostunut oli elokuvatuottaja Sam Spiegel. Foreman ja Spiegel päättivät ostaa tarinan elokuvaoikeudet ja elokuvayhtiö Columbia Pictures suostui rahoittamaan sen tuotannon. Elokuvayhtiö tosin halusi elokuvaan amerikkalaisen roolin yleisöä varten. Ohjaajaksi palkattiin helmikuussa 1956 useiden muiden tehtävästä kieltäytyneiden jälkeen brittiläinen David Lean. Lean ei kuitenkaan pitänyt lainkaan elokuvan käsikirjoituksesta, jonka hän katsoi eroavan liikaa Boullen alkuperääisestä teoksesta. Tämä loi huomattavia jännitteitä Leanin ja Foremanin välille. Elokuvalle yritettiin tehdä uutta käsikirjoitusta muutaman kuukauden ajan, mutta Lean päätyi lopulta erottamaan Foremanin. Hänet korvasi Calder Willingham kesäkuussa 1956. Willingham erosi kuitenkin vain muutaman viikon jälkeen ja hänen seuraajansa oli Michael Wilson.[2]

Leanin ja Foremanin riidellessä käsikirjoituksesta kartoitettiin elokuvan kuvauspaikkoja. Alkuperäinen idea oli kuvata elokuva siltojen oikealla paikalla Thaimaassa, mutta lopulta paikka todettiin liian syrjäiseksi suurelle elokuvatuotannolle. Kuvausmaaksi valittiin lopulta Sri Lanka. Elokuvan silta rakennettiin Masleliya Oya-joen yli Kitulgassa. Elokuvan vankileiri sijaitsi pääkaupunki Colombon koillispuolella hylätyllä kivilouhoksella. Lavasteiden kuten sillan ja leirin rakentamiseen palkattiin satoja paikallisia ja 48 norsua. Silta valmistui tammikuussa 1957 ja sen rakentaminen maksoi 52 085 dollaria.[2]

Elokuvan yhteen päärooliin everstiluutnantti Nicholsonia näyttelemään kaavailtiin alkujaan Charles Laughtonia, mutta hän ei ollut tarpeeksi laiha näyttelemään nälkiintynyttä sotavankia. Lopulta rooliin valittiin Alec Guinness. Shearsin rooliin kaavailtiin Cary Grantia, mutta lopulta näyttelijäksi valikoitui William Holden. Holden sai huomattavan summan rahaa roolistaan, hänelle maksettiin 300 000 dollaria suoraan ja 10 % elokuvan lipputuloista. Japanilaisen vankileirin komentajaa eversti Saitoa näytteli Sessue Hayakawa. Elokuvaa varten palkattiin myös joukko brittiläisiä ja japanilaisia sotilasneuvonantajia.[2]

10-kuukautta kestäneiden valmistelujen jälkeen kuvaukset alkoivat viimein marraskuussa 1956 ja ne jatkuivat toukokuuhun 1957. Kuvaukset eivät sujuneet ongelmitta. Leanin ja näyttelijöiden välit olivat hyvin kireät. Lisäksi elokuvan tärkeä kohtaus, jossa silta räjäytetään junan kulkiessa sen yli jouduttiin aluksi peruuttamaan, kun kameramies unohti ilmoittaa siirtyneensä turvallisempaan paikkaan. Räjäytys jouduttiin peruuttamaan viime hetkellä, mutta juna oli jo menossa sillan yli. Se törmäsi hiekkaesteeseen sillan toisella puolella. Seuraavana päivänä kohtaus saatiin kuitenkin kuvattua onnistuneestti. Räjäytystä seuraamassa oli srilankalaisia merkkihenkilöitä, kuten pääministeri S.W.R.D.Bandaranaike.[2]

Ongelmat eivät päättyneet tähänkään. Räjähdyksen kuvannut filmi piti lennättää Lontooseen, koska tällä välin syttynyt Suezin kriisi oli sulkenut Suezin kanavan ja esti laivakuljetuksen. Filmi ei kuitenkaan saapunut Lontooseen, vaan katosi matkalla. Tämä johti epätoivoiseen filmin jahtiin. Lopulta filmi löytyi lentoasemalta Kairosta Egyptissä, jossa se oli altistunut kuumuudelle ja auringolle. Ihmeen kaupalla filmi ei kuitenkaan ollut lopulta vahingoittunut.[2]

Vastaanotto

muokkaa

Elokuva sai ensi-iltansa Lontoossa 2. lokakuuta 1957 ja Yhdysvalloissa 14. joulukuuta samana vuonna.[2] Suomen ensi-ilta oli 28. elokuuta 1958.[3] Elokuvasta tuli taloudellinen menestys. Sen lipputulot maailmanlaajuisesti olivat noin 33,3 miljoonaa dollaria, tai vuoden 2017 dollarin arvoissa 290 miljoonaa dollaria. Elokuvan budjetti oli ollut 3 miljoonaa dollaria.[2]

Suurin osa elokuvakriitikoista ylisti elokuvaa.[2] Elokuva-arvosteluja keräävä Rotten Tomatoes antoi elokuvalle 105 arvosteluun perustuvan arvosanan 95/100 %.[4] Samankaltainen Metacritic antoi elokuvalle 15 arvosteluun perustuvan arvosanan 87/100.[5] Kwai-joen silta valittiin vuonna 1997 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[6] Vuonna 1999 British Film Instituten kyselyssä Kwai-joen silta äänestettiin kaikkien aikojen 11. parhaaksi brittielokuvaksi. Vastaajina oli tuhat Ison-Britannian elokuva- ja televisioammattilaista.[7] The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[8]

Palkinnot

muokkaa

Oscarit

muokkaa

Kwai-joen silta voitti seitsemän Oscaria:

Ehdokaana oli myös

BAFTA Film Award

muokkaa

Elokuva voitti kolme BAFTA-palkintoa

Golden Globe -palkinnot

muokkaa

Elokuva voitti kolme Golden Globe-palkintoa

Ehdokkaana oli myös

Muut palkinnot

muokkaa

Muut ehdokkuudet

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. The Bridge on the River Kwai Oldschoolreviews.com. Arkistoitu 24.7.2012. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i Robert Niemi: 100 great war movies : the real history behind the films, s. 271-277. ABC-CLIO, 2018. ISBN 978-1-4408-3386-1. (englanniksi)
  3. The Bridge on the River Kwai Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 1.3.2024.
  4. The Bridge on the River Kwai Rotten Tomatoes. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
  5. The Bridge on the River Kwai Metacritic. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
  6. Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 3.7.2016. (englanniksi)
  7. Best 100 British films – full list, BBC 23.12.1999. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  8. The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)
  9. Harmetz, Aljean: Oscars go to writers for 'Kwai' The New York Times. 16.3.1985. Viitattu 9.7.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa