Wikipedia

Kveenin kieli

suomalais-ugrilainen kieli

Kveenin kieli (kveeniksi kainu) on yksi Norjan virallisista vähemmistökielistä.[3] Sitä puhuvat kveenit Ruijassa Tromssan ja Finnmarkin lääneissä. Kveenin puhujia oli vuonna 2013 noin 1 500 henkilöä.[4] Kielitieteellisesti kveeni muodostuu suomen kielen peräpohjalaisiin murteisiin lukeutuvista Ruijan murteista.[5] Kveeniä pidetään itsenäisenä kielenä kielisosiologisista ja kielipoliittisista syistä.[6] Kveenin kielen päivää vietetään 26. päivänä huhtikuuta.[7]

kveeni
Oma nimi kainu[1]
Muu nimi kvääni
Tiedot
Alue  Norja
Virallinen kieli Porsanki
Puhujia 1 500 – 8 000
Kirjaimisto latinalainen
Kielenhuolto Kainun instituutti[2]
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä suomalais-ugrilaiset kielet
suomalais-permiläiset kielet
suomalais-volgalaiset kielet
suomalais-saamelaiset kielet
itämerensuomalaiset kielet
ISO 639-3 fkv

Norjan ja pohjoissaamen kielet ovat vaikuttaneet kveeniin sanastollisesti. Esimerkiksi kveenin sana tyskäläinen tarkoittaa norjan tavoin saksalaista. Kveenissä on đ-äänne (/ð/), jota ei esiinny suomen yleiskielessä.

Historia muokkaa

Suomen kieltä arvostettiin Pohjois-Norjassa vielä 1800-luvun alussa. Alueella vallitsi luonnollinen kolmikielisyys norjan, suomen ja pohjoissaamen välillä ja kieltä vaihdettiin sen mukaan millä kysyttiin. Se, että norjalaiset, suomalaiset ja saamelaiset harjoittivat eri alojen elinkeinoja, mahdollisti kullekin kielelle oman erikoisalueensa. Kalastuksesta puhuttiin norjaksi, maanviljelystä suomeksi ja poronhoidosta pohjoissaameksi. Norjan kirkko ja koulu järjestivät suomen- ja pohjoissaamenkielistä opetusta lapsille. Tromssan seminaarissa suomen ja pohjoissaamen kielet olivat oppiaineina.

Suomen kielen opetus sekä puhuminen kiellettiin koulujen asuntoloissa ja välitunneilla 1800-luvun lopulla. Myös kielen käytöstä rangaistiin oppilaita. Opetuskielto oli voimassa vuoteen 1940, vaikka joissakin kouluissa suomea käytettiinkin apukielenä vuoteen 1936. Kielen ja kveenien aseman jyrkkä heikkeneminen johtui 1800-luvun lopun äärikansallisuuden ja sosiaalidarvinismin vaikutteista sekä Suomen itsenäistymisen alkuvuosikymmenien Suur-Suomi -aatteen aiheuttamasta suomalaisesta vaarasta Norjassa.

Omakielisen opetuksen puute ja yhteiskunnalliset muutokset aiheuttivat sen, että kveenien puhuma kieli alkoi eriytyä Suomessa puhutusta suomesta. Yhteiskunnan erikoisalojen sanasto siirtyi norjan kielestä. Koska omakielistä opetusta ei saatu, kirjoitus- ja lukutaito kehittyivät norjaksi. Vapaaehtoisena kielenä suomea oli mahdollisuus opettaa vuodesta 1969. Suomen kielen opetus aloitettiin uudelleen Tromssan yliopistossa ja Ruijan korkeakoulussa 1977.

Norjalaisen tutkijan Terje Aronsenin mukaan kveenien puhuma kieli ei ollut suomea, ja hän antoi sille nimen kveeni. Opetuskieleksi suomen rinnalle kveeni otettiin Porsangin Pyssyjoella 1983. Se kohtasi tuolloin lujaa vastustusta, koska monien mielestä kveeni oli haukkumasana. Ajan kuluessa nimitys kuitenkin vakiintui käyttöön. Teoriat kveenien ja historiallisten kainulaisten välisistä yhteyksistä ovat johtaneet myös kainu-nimen käyttöönottoon. Tätä nimeä käyttää muun muassa Ruijan Kaiku -lehti.[8] Toisaalta kveeni on hyväksytty viralliseksi nimeksi kansainväliseen tiedesanastoon.[9]

 
Kveenin kielen puhuma-alue Tromssan ja Finnmarkin läänissä Pohjois-Norjassa.

Kveeni sai virallisen vähemmistökielen aseman 2005, ja se mahdollisti kveenin opiskelun Tromssan yliopistossa vuoden 2006 alusta.

Nykytilanne muokkaa

 
Kveenin kielen instituutti.

Tromssan yliopiston kveenin opetus jakaantuu kveenin kieleen ja kveenien kulttuurihistoriaan. Tavoitteena on myös luoda kveenille oma kirjakieli ja elvyttää puhuttua kieltä sekä tehdä yhteistyötä Ruotsin meänkielisten kanssa.

Vuonna 1987 perustetun Ruijan Kveeniliiton tavoitteena on kveenien kielen ja kulttuurin säilyttäminen ja kehittäminen.

Kveenin kielen ja kulttuurin kansallisena keskuksena on Kainun instituutti, joka avattiin Pyssyjoella 2007. Instituutin työtehtäviin kuuluvat kveenin kieliraadin hallinnointi sekä kielestä ja kulttuurista tiedottaminen. Keskeisinä päämäärinä on kehittää, dokumentoida ja tehdä tunnetuksi kveenin kieltä ja kulttuuria sekä edistää kielen käyttöä yhteiskunnassa.

Vuonna 2011 Agnes Eriksen julkaisi ensimmäiset kveeninkieliset lastenkirjat Kummitus ja Tähtipoika 1 sekä Kummitus ja Tähtipoika 2.[10] Ensimmäisen kveenin kielen kieliopin on laatinut Eira Söderholm Tromssan yliopistosta, ja se julkaistiin Suomessa vuonna 2014.[11]

Vuonna 2021 Oulun yliopisto aloittaa kveenin kielen kääntäjäkoulutuksen.[12]

Totuus- ja sovintokomissio muokkaa

Norjan viranomaiset toteuttivat 1900-luvun loppupuolelle asti toistuvaa kveeneihin ja norjansuomalaisiin kohdistuvaa politiikkaa, jonka vaikutukset näiden kulttuurille, kielelle, identiteetille ja elinoloille ovat olleet erittäin kielteisiä.[13] Politiikkaa kutsutaan usein norjalaistamispolitiikaksi, ja sitä asetettiin vuonna 2017 tutkimaan norjalaistamispolitiikkaa ja saamelaisten, kveenien ja norjansuomalaisten epäoikeudenmukaista kohtelua tutkiva komissio (totuus- ja sovintokomissio).[13] Sen tavoitteena on saavuttaa yhteinen käsitys siitä, miten viranomaiset ja Norjan yhteiskunta ovat kohdelleet kveeniväestöä ja heidän kulttuuriaan.[13]

Murteet muokkaa

Murrealueita on kaksi: Itä-Ruijan murteet ja Länsi-Ruijan murteet, jälkimmäisten aluetta on myös Tromssan fylken pohjoisosa. Alueiden erojen taustalla on eri aikoihin tapahtunut muutto Ruijaan ja yhteydet Suomen alueelle. Länsi-Ruijassa, jonne ensimmäiset suomenkieliset asukkaat saapuivat jo keskiajalla, kielen kehitys suomesta omaksi kielekseen oli paljon pidemmällä kuin Itä-Ruijassa, jonne muutti ihmisiä Suomen alueelta huomattavasti myöhemmin. Itä-Ruijan kveeneillä on ollut tiiviimmät yhteydet Suomeen kuin lännessä. Idässä useimmat mieltävät kielensä suomeksi eivätkä kveeniksi.

Näyte kveenin kielestä muokkaa

kveeni suomi
Tromssan fylkinkomuuni oon

saanu valmhiiksi mailman

ensimäisen kainun kielen ja kulttuurin plaanan.

Se oon seppä tekemhään plaanoi. Heilä oon

esimerkiksi biblioteekkiplaana, poronhoitoplaana,

transporttiplaana ja fyysisen aktiviteetin plaana.[14]

Tromsan läänikunta on

saanut valmiiksi maailman ensimmäisen

kveenin kielen ja kulttuurin suunnitelman.

Se on taitava tekemään suunnitelmia. Heillä on

esimerkiksi kirjastosuunnitelma, poronhoitosuunnitelma,

liikennesuunnitelma ja fyysisten toimintojen suunnitelma.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ https://www.kvenskinstitutt.no/
  2. ↑ kvenskinstitutt.no Kainun institutti. Viitattu 24.3.2012.
  3. ↑ The Kven/Finnish language[vanhentunut linkki] European charter for regional or minority languages, Kulturdepartementet (englanniksi)
  4. ↑ Finnish, Kven Browse by Language Names, Ethnologue: Languages of the World (englanniksi)
  5. ↑ Ruijan murteet (Arkistoitu – Internet Archive) Peräpohjalaiset murteet, Suomen murrealueet, Suomen murteet, Savonlinnan opettajankoulutuslaitos, Joensuun yliopisto (2006).
  6. ↑ Kielet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 23.1.2020.
  7. ↑ Tähistati kveeni keele päeva Fenno-Ugria. 27.4.2020. Viitattu 13.8.2021. (viroksi)
  8. ↑ Pääkirjotuksia • Ledere 1-2006, Ruijan Kaiku
  9. ↑ Kvänland Dokument, Suonttavaara lappby (ruotsiksi)
  10. ↑ Finsk.no - Kveeni www.finsk.no. Viitattu 12.7.2020.
  11. ↑ Kainun kielen grammatikki kirjat.finlit.fi. Viitattu 12.7.2020.
  12. ↑ Oulun yliopisto aloittaa meänkielen ja kveenin kääntäjäkoulutuksen – kummallekaan kielelle ei ole aiemmin koulutettu kääntäjiä Kaleva.fi. Viitattu 19.6.2020.
  13. ↑ a b c Mandat_fi | UiT uit.no. Arkistoitu 10.9.2020. Viitattu 23.1.2020. (norjaksi)
  14. ↑ Kvääni näkymhään arkipäivässä ruijan-kaiku.no. 7.3.2017.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kveenin_kieli&oldid=22256552”