Peräpohjalaiset murteet
Suomen kielen murre
Peräpohjalaiset (tai Peräpohjan) murteet ovat maantieteellisesti toiseksi laajin suomen kielen seitsemästä murrealueesta, heti savolaismurteiden jälkeen. Peräpohjalaisten murteiden puhuma-alue kattaa lähes koko Suomen puoleisen Lapin maakunnan sekä Pohjois-Ruotsissa ja -Norjassa puhutut suomalaismurteet. Peräpohjan murteet luetaan kuuluviksi länsimurteisiin.
Peräpohjalaiset murteet jaetaan viiteen ryhmään:
Tornion murretta, jota puhutaan molemmin puolen Tornionjokea kutsutaan Ruotsin puolella yhdessä Jällivaaran murteiden kanssa meänkieleksi ja sillä on Ruotsissa tasaveroinen vähemmistökielen asema suomen kielen kanssa.
Piirteet
muokkaa- itämurteiden mukaiset yleiskielen d:n vastineet
- Vuojen päästä. (=vuoden)
- Paan väri. (=padan)
- länsimurteiden mukaiset yleiskielen ts:n vastineet
- Mettän humina.
- jälkitavun vokaalien välinen h (vrt. eteläpohjalaiset murteet)
- saunhaan (ensimmäisen asteen metateesi)
- sauhnaan (toisen asteen metateesi)
- nn, mm, ll ja rr lyhentyneet joissain sanoissa
- huomena
- ymmärys
- v:n katoaminen labiaalivokaalin vierellä
- Hyä Roaniemi! (=Hyvä Rovaniemi!)
- omaleimaiset persoonapronominit
- Mie
- Sie
- Met
- Meän koira
- Tet
- Teän koira
- verbien monikon 3. persoonan omaleimainen pääte imperfektissä ja konditionaalissa
- het annoit 'he antoivat'[1] (Arkistoitu – Internet Archive)