Kuurinmaa

Kuurinmaa (latv. Kurzeme, liiviksi Kurāmō, saks. Kurland) on nykyisen Latvian alueella sijainnut historiallinen maakunta, joka vuosisatojen saatossa kuului Liivinmaan liittoon, Puola-Liettuaan ja Venäjän keisarikuntaan. Kuurinmaa kattaa Latvian läntiset osat. Jos siihen lasketaan kuuluvaksi myös Zemgalen alue, sen koillisraja kulkee pitkin Väinäjokea. Alueen korkein kohta on vain 213 metriä meren pinnasta.

Historiaa

Kuurinmaa on saanut nimensä muinaisesta kuurien eli kuurilaisten kansasta, joka puhui balttilaista kieltä. Viikinkiajalla alueella asui lättiläisiä, joilta virolaiset ja liiviläiset valloittivat Kuurinmaan rannikkoalueita.^[1] Kuurinmaa kuului 1200-luvun alusta Saksalaiselle ritarikunnalle, joka hajosi uskonpuhdistuksen vaikutuksesta 1500-luvun alussa. Ritarikunnan raunioille perustettiin Liivinmaan liitto, joka kuitenkin hajosi 1555. Vuonna 1561 perustettiin Kuurinmaan herttuakunta, joka haki suojelua asettumalla Liettuan vasalliksi. Kuurinmaa kuului Puola-Liettualle vuoteen 1795, jolloin se liitettiin Venäjän keisarikuntaan Puolan kolmannessa jaossa, ja se muodosti Kuurinmaan kuvernementin. Siitä sekä Virosta ja Liivinmaasta käytettiin yhteisnimitystä Itämerenmaakunnat.

Baltiasta tuli ensimmäisen maailmansodan sotanäyttämö vuonna 1915, kun saksalaiset etenivät ensin Liettuaan ja sieltä Latviaan valloittaen Kuurinmaan alueen. He pysähtyivät kuitenkin Väinäjoen etelärannalle, jonne he jäivät kahdeksi vuodeksi. Saksalaisten joukoissa taisteli silloin suomalaisista koostunut Jääkäripataljoona 27 kesäkuun 1916 ja maaliskuun 1917 välisenä aikana.^[2] Saksalaisten hyökkäys jatkui vasta elokuussa 1917, kun saksalaiset valtasivat Riian. Maaliskuussa vuonna 1918 Kuurinmaa joutui Saksan keisarikunnan valvontaan ja holhoukseen.^[3]

Riiassa olleet maailmansodan hävinneiden saksalaisten ja itsenäisyyden julistaneiden porvarillisten latvialaisten hallinto ja sotilaat joutuivat pakenemaan puna-armeijaa Liepājaan Kuurinmaan rannikolle. Puna-armeijan eteneminen pysähtyi vasta Kuurinmaalla Ventajoelle. Maaliskuuhun 1919 asti koko Väinäjoen pohjoispuolinen Latvia oli vastaperustetun Latvian neuvostotasavallan käsissä. Näin vain tämä pieni Kuurinmaan eteläosa eli Liepājan kaupungin ympäristö jäi bolševikeilta valtaamatta Latvian alueesta. Saksalaiset ja Latvian kansalliseet joukot valtasivat bolševikkijoukoilta Kuurinmaan pohjoisosan huhtikuussa 1919.^[4], ^[5]

Vuodesta 1918 Kuurinmaa kuului itsenäiselle Latvialle vuoteen 1940 asti, jolloin Latvian tasavallasta tuli Latvian sosialistinen neuvostotasavalta ja osa Neuvostoliittoa. Toisen maailmansodan loppuvaiheissa vuonna 1944 saksalainen armeijaryhmä jäi mottiin Kuurinmaalle ja taisteli siellä aina Saksan antautumiseen asti. Latvialaiset partisaanit taistelivat alueella vielä puna-armeijaa vastaan, mutta 1940-luvun lopulla vastarinta hiipui. Vuonna 1991 Latvia itsenäistyi uudelleen.

Väestöstä

Vuonna 1897 Kuurinmaan kuvernementissa oli 674 437 asukasta. Heistä 79 prosenttia oli latvialaisia, 8,5 % saksalaisia, 1,7 % venäläisiä, 1 % puolalaisia ja 1 % liettualaisia. Suurimmat kaupungit olivat Libau (64 500 asukasta) ja Mitau (35 011 asukasta). 75 prosenttia väestöstä oli luterilaisia, loput ortodokseja ja katolisia. Kuurinmaalla oli myös pieni juutalainen yhteisö.

Katso myös

Lähteet

WHKMLA : History of Courland zum.de. 27.3.2004. Viitattu 4.9.2008. (englanniksi)

Viitteet

↑ Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966, hakusana Kuurinmaa.
↑ Seppo Zetterberg: Viron historia, s. 487. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203
↑ Tiihonen, Seppo: Vallan kumoukset Suomessa 1917-1919. Suomi ja vallan verkostot, s. 334. Otava, 2019. ISBN 978-951-1-33630-3
↑ von der Goltz, Rüdiger: Toimintani Suomessa ja Baltian maissa, s. 182–188. WSOY, 1920.
↑ O'Connor, Kevin C.: The History of the Baltic States, s. 101. The Greenwood History of Modern States, 2015. ISBN 978-1-61069-915-0 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuurinmaa Wikimedia Commonsissa

[1] Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966, hakusana Kuurinmaa.

[2] Seppo Zetterberg: Viron historia, s. 487. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203

[3] Tiihonen, Seppo: Vallan kumoukset Suomessa 1917-1919. Suomi ja vallan verkostot, s. 334. Otava, 2019. ISBN 978-951-1-33630-3

[4] von der Goltz, Rüdiger: Toimintani Suomessa ja Baltian maissa, s. 182–188. WSOY, 1920.

[5] O'Connor, Kevin C.: The History of the Baltic States, s. 101. The Greenwood History of Modern States, 2015. ISBN 978-1-61069-915-0 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]