Kuolinilmoitus on sanomalehdessä julkaistu, yleensä maksullinen ilmoitus henkilön kuolemasta.[1] Ilmoitus voi olla kutsu hautajaisiin tai niiden jälkeen julkaistu tiedonanto ja kiitos osanotosta.[2] Muiden luokiteltujen ilmoitusten tavoin kuolinilmoituksia pyritään nykyisin julkaisemaan myös verkossa, kuten Suomessa Kuolinilmoitukset.fi -sivustolla.[3]

Kirjailija Axel Wallengrenin kuolinilmoitus.
Kuolinilmoituksia rakennuksen seinässä Bulgariassa.

Kuolinilmoitusten ominaispiirteet muokkaa

Kuolinilmoitusten julkaiseminen on maailmanlaajuinen ilmiö. Niiden ulkoasu on vaihdellut, mutta niitä on julkaistu 1600-luvulta asti eli sanomalehtien historian alkuajoista lähtien. Suomalaiset ja ruotsalaiset ilmoitukset ovat hyvin samankaltaisia. Saksassa niihin liitetään usein valokuva, kun taas brittiläiset ja yhdysvaltalaiset kuolinilmoitukset muistuttavat suomalaisissa sanomalehdissä julkaistuja seurakuntien ilmoituksia, joissa kuolema vain todetaan ja enemmät tiedot kerrotaan internetissä julkaistussa muistokirjoituksessa.[4]

Suomalaislehdissä kuolinilmoitukset julkaistaan lähinnä paikallisen väestön tarpeisiin. Maahanmuuttajien ilmoitukset sisältyvät yleensä lähtömaan sanomalehtiin ja useat heistä haluavat tulla haudatuksi alkuperäiseen kotimaahansa. Vastaavalla tavalla Suomesta poismuuttaneiden suomalaisten kuolinilmoitukset julkaistaan suomalaislehdissä. Maahanmuuttajat eivät kovin yleisesti lue suomenkielisiä sanomalehtiä, eivätkä pienituloiset henkilöt halua maksaa suurten sanomalehtien kalliita ilmoitushintoja.[4]

Eri asia on muistokirjoitus eli nekrologi, sanoma- tai muussa lehdessä julkaistava kirjoitus, jossa kerrotaan kuolleesta henkilöstä. Se ei ole ilmoitus, vaan osa toimituksellista aineistoa, jonka julkaisusta ja mahdollisesta muokkauksesta päätetään kussakin toimituksessa.

Kuolinilmoitukseen sisältyy yleensä vainajan nimi, syntymä- ja kuolinaika sekä -paikka, ilmoitukseen osallistuvien henkilöiden tai yhteisöjen nimet, muistosanoina muistolause, raamatunjae tai runonsäe, kuolemaan viittaava kuvasymboli sekä mahdollinen kutsu hautajaisiin tai maininta jo tapahtuneesta hautaamisesta.

Sairaalaa tai muuta laitosta ei suositella kuolinilmoituksessa ilmoitettavan kuolinpaikkana, pelkkä paikkakunta riittää. Koska kuolinilmoitus on yleensä perheen, suvun tai lähiomaisten ilmoitus henkilön kuolemasta, ilmoituksen allekirjoittaneiden joukkoon ei ole tapana sisällyttää ystäviä ja tuttavia.[5] Toisaalta myös yritykset ja yhteisöt voivat ostaa lehteen kuolinilmoituksen niiden toimintaan keskeisesti vaikuttaneen henkilön muistolle.

Suomalaisissa kuolinilmoituksissa yleisiä tunnuksia muokkaa

Suomessa kuolinilmoitusten yleisin tunnus on kristillinen risti.[6] Sotaveteraanien järjestötunnukset ovat yleisesti käytössä.[7] Kuva-aiheista ovat usein käytössä esimerkiksi kukat kuten kalla, kielo ja lilja sekä linnut kuten kyyhkyt, pääskyt ja joutsen.[7] Suomalaiseen kansanperinteeseen viittaa esimerkiksi veneaihe, etenkin soutuvene tai ruuhi.[8] Suomessa kuolinilmoitusten kuva-aiheet ovat olleet hyvin yhdenmukaisia lehtien tarjoaman kuvavalikoiman suhteen. Ruotsissa ilmoitukset ovat monimuotoisempia.[6][8]

Kuva-aiheita muokkaa

Yleisiä kuva-aiheita muokkaa

Henkilöhistoriaan liittyviä:

Sotaveteraanien tunnuksia muokkaa

Uskonnollisia tunnuksia muokkaa

Muita yhteisötunnuksia muokkaa

Kuolinilmoitus hautaustradition osana muokkaa

Sanomalehden kuolinilmoitus on omaisten ja muun vainajan lähipiirin tapa tiedottaa muulle yhteisölle kuolemasta ja muistella vainajaa sekä samalla kutsua siunaustilaisuuteen tai kiittää osanotosta. Kuolinilmoituksissa kerrotaan, kuka on kuollut ja milloin se on tapahtunut, ketkä jäävät suremaan ja kaipaamaan vainajaa, milloin hautajaiset järjestetään ja miten se tapahtuu. Lisäksi kuolinilmoituksissa muistellaan vainajaa ja kiitetään häntä.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Nevalainen, Matti: ”Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole” Helsingin Sanomissa 1.11.2010 – 31.1.2011 julkaistujen kuolinilmoitusten vainajarepresentaatiot ja niiden välittämät merkitykset, Helsinki: Pro gradu -työ: Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, käytännöllisen teologian osasto 2012

Viitteet muokkaa

  1. Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
  2. Kuolinilmoitukset Helsingin Sanomissa Helsingin Sanomat. Viitattu 16.11.2009.
  3. Netin kuolinilmoituspalvelu haastaa sanomalehdet YLE uutiset. 7.2.2013. Viitattu 25.9.2014.
  4. a b Torsti tietää. Helsingin Sanomat, 28.8.2022, s. B 12. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.8.2022.
  5. Lampinen, Anne: Kun ihminen kuolee. Toimintaopas surussa, s. 23. Helsinki: Perhemediat, 2006. ISBN 952-210-126-5. Teoksen toinen luku verkossa (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. a b Kuittinen, Arja: Kuolema sunnuntaiaamuna Kirkko & kaupunki. 3.10.2006. Helsingin seurakuntayhtymä. Arkistoitu 27.7.2014. Viitattu 16.11.2009.
  7. a b 2-palstan kuolinilmoitusten ristit ja tunnukset Savon Sanomat. Arkistoitu 25.12.2008. Viitattu 16.11.2009.
    Kuolinilmoitusten ristit ja tunnukset (PDF) Helsingin Sanomat. Viitattu 8.5.2012.
    Kuolinilmoitukset (PDF) Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 16.11.2009.
    Kuolinilmoitukset (PDF-tiedostot Risti, Tunnukset ja Koristekuvat) Aamulehti. Viitattu 16.11.2009. [vanhentunut linkki]
  8. a b Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: ”Suruviestin symboliikka”, Perheen omat juhlat. Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin, s. 158. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.
  9. Olen mennyt kotiin Partiowiki. Viitattu 15.4.2010.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Hupli-Oinonen, Liisa: Kuolema ilmoittaa lehdessä: Lasten kuolemiin liitetyn kulttuurin muutos 1900-luvun kuolinilmoituksissa. Jyväskylä: Pro gradu -työ: Jyväskylän yliopisto, sosiologian laitos, 1995.
  • Nevalainen, Matti "Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole" Helsingin Sanomissa 1.11.2010 – 31.1.2011 julkaistujen kuolinilmoitusten vainajarepresentaatiot ja niiden välittämät merkitykset, Helsinki: Pro gradu -työ: Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, käytännöllisen teologian osasto 2012