Wikipedia

Kuganavolok

Kuganavolok (ven. Кугана́волок) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Karjalan tasavallan Puudožin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Vodlajärven etelärannan niemellä 78 kilometriä maanteitse Puudožista pohjoiseen.[1] Kylässä on 421 ja kunnassa 442 asukasta (vuonna 2012)[2].

Kuganavolok
Куганаволок
Pyhän Eliaan kirkko Vodlajärven saaressa.
Pyhän Eliaan kirkko Vodlajärven saaressa.

Kuganavolok

Koordinaatit: 62°14′N, 36°53′E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Puudožin piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 2 381,2 km²
Väkiluku (2012) 442
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)











Kuganavolokin kunta Puudožin piirin kartalla.

Maantiede ja asutus muokkaa

Kuganavolokin kunnan pinta-ala on 2 381,2 neliökilometriä[2]. Se rajoittuu koillisessa ja idässä Arkangelin alueeseen sekä etelässä Puudožin piirin Kubovon, lounaassa Avdejevon ja lännessä Pälmän kuntiin.

Seudulla on suuri Vodlajärvi ja paljon pienempiä järviä. Jokia ovat Vodlajärveen laskeva Ileksa sekä järven laskujoet Suhaja Vodla ja Vama.[3] Suuri osa kunnasta kuuluu Vodlajärven kansallispuistoon. Suunnitteilla on myös Tšukozeron rauhoitusalueen perustaminen.[4]

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu kahdeksan kylää: Bostilovo, Kansaniemi, Kevasalma, Kolgostrov, Koskosalma, Pelgostrov, Tšujala ja Vamskaja Plotina. Bostilovossa on 12 asukasta ja Kevasalmassa seitsemän. Neljässä kylässä ei ole lainkaan vakituista asutusta.[2]

Historia muokkaa

Kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1563 nimellä Kuhnavolok. Sen nimitys perustuu itämerensuomalaiseen sanaan kuha (”Kuhaniemi”).[5] Seudun asukkaat muodostivat ”vodlajärveläisinä” (ven. vodlozery) tunnetun venäläisryhmän, jonka kielessä ja kulttuurissa on saamelaisia, vepsäläisiä ja karjalaisia vaikutteita[6]. 1900-luvun alussa Kuganavolok lähikylineen oli Kansaniemen ja Pilmasozeron ohella yksi Puudožin kihlakunnan Vodlajärven volostin kyläkunnista[7]. Vuonna 1927 perustettiin Puudožin piiriin kuulunut Kuganavolokin kyläneuvosto[5]. Vuonna 1933 siinä oli 14 kylää ja 892 asukasta, joista lähes kaikki olivat venäläisiä[8].

Bolšoi ja Malyi Kuganavolokin kylät yhdistettiin virallisesti vuonna 1957[9]. 1960-luvulla Kuganavolokista tuli sovhoosin keskuspaikka, jonne alettiin siirtää asukkaita ”perspektiivittömistä” lähikylistä. Samoihin aikoihin sinne rakennettiin suurehko kalatehdas. Kuganavolokista muodostui hajakylä, jonka osia ovat Staryi Kuganavolok, Katšnavolok, Bereg, Rebolahta, Rybzavod, Peski ja Ptitši gorodok. Asukasluku nousi viiteensataan vuonna 1993.[5]

Liikenne, talous ja palvelut muokkaa

Kuganavolokiin johtaa maantie Puudožista. Kylässä toimii Vodlajärven kansallispuiston hallinto[1]. Asukkaat harjoittavat kalastusta sekä majoittavat ja kuljettavat matkailijoita. Palveluihin kuuluvat lastentarha, koulu, lääkintäasema ja kauppa[10]. Kylässä on vuonna 2006 rakennettu kirkko[1].

Nähtävyydet muokkaa

Seudulta on löydetty lukuisia kivikautisia asuinpaikkoja. Bostilovon, Kansaniemen, Kolgostrovin, Koskosalman, Pelgostrovin ja Tšujalan kylillä on historiallisen asutuksen status. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat vuonna 1798 rakennettu Pyhän Eliaan kirkko Vodlajärven saaressa, Bostilovon, Gumarnavolokin, Kansaniemen, Kelkozeron, Kevasalman, Kolgostrovin, Koskosalman, Matkalahtan, Ragunovon, Tšujalan, Varišpeldan ja Vygostrovin tsasounat sekä kylien vanhat asuintalot ja talousrakennukset.[11]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c Karelija: entsiklopedija, tom 2, s. 119. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  2. ↑ a b c Generalnyi plan, s. 4.
  3. ↑ Generalnyi plan, s. 16–17.
  4. ↑ Generalnyi plan, s. 9.
  5. ↑ a b c Otdyh v Karelii ticrk.ru. Arkistoitu 19.2.2014. Viitattu 26.1.2014. (venäjäksi)
  6. ↑ Loginov, K. K.: Etnolokalnaja gruppa russki Vodlozerja. Moskva: Nauka, 2006. ISBN 5-02-035189-X.
  7. ↑ Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 248–250. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  8. ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 76–77. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  9. ↑ Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 87. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  10. ↑ Generalnyi plan, s. 30.
  11. ↑ Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 26.1.2014. (venäjäksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kuganavolok&oldid=21824533”