Kosti Kankainen
Kosti Aarno Aleksi Kankainen (9. huhtikuuta 1894 Turku – 20. heinäkuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen pappi ja poliitikko. Hänen puolueensa oli Kansallinen Kokoomus.[1]
Kankainen vihittiin papiksi vuonna 1917. Hän suoritti teologian erotutkinnon vuonna 1916 ja pastoraalitutkinnon vuonna 1919. Hän työskenteli 1917–1921 virkaa tekevänä kappalaisena Paattisissa, minkä jälkeen hän aloitti Nurmijärven seurakunnassa. Vuosina 1921–1926 hän oli Nurmijärven kappalainen ja 1928–1964 Nurmijärven kirkkoherra. Hän sai rovastin arvonimen vuonna 1936. Kankainen työskenteli myös Suomen Nuorten Kristillisen Liiton virkaa tekevänä pääsihteerinä ja Nuorten airut -lehden päätoimittajana vuosina 1926–1927 sekä Suomen evankelis-luterilaisen sisälähetyssäätiön toiminnanjohtajana vuodesta 1964.[1]
Kankainen työskenteli papintyönsä ohella opettajana. Hän toimi 1929–1964 Nurmijärven yhteiskoulun uskonnon ja laulun opettajana, 1929–1933 ja 1939–1942 kyseisen koulun rehtorina ja 1962–1964 Nurmijärven kansalaiskoulun opettajana.[1]
Huhtikuusta 1945 heinäkuuhun 1948, eduskuntavaalien 1945 jälkeen, Kankainen toimi kansanedustajana Uudenmaan läänin vaalipiiristä. Hän oli lakivaliokunnan ja sivistysvaliokunnan jäsen. Hän toimi poliittisella urallaan myös Nurmijärven kunnanvaltuutettuna ja vuonna 1950 presidentin valitsijamiehenä.[1]
Kankainen oli naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Helmi Eva Maria Ervo (vuosina 1919–1943) ja toinen puolisonsa Toini Alina Rissanen (vuodesta 1946).[1]
Kankainen oli pappina ja ihmisenä pidetty. Hänestä syntyikin lentävä lause:
»Nurmijärvellä on puinen kirkko ja kankainen pappi!»